Áilu ehti löytää sen, mitä vuosikausia etsi

“Joiku on saamelaisten kansanmusiikkia. Se on vapaata, siinä saa mennä melkein niin kuin itte haluaa.
Sillä ei ole alkua, eikä sillä ole oikeastaan loppuakaan. Se vain on. “ - Áillohaš -

Nils-Aslak Valkeapää, Áilu tai Áillohaš, oli monipuolinen taiteilija, joka loisti niin musiikin, kirjallisuuden kuin taiteenkin saralla. Hänen elämäntyötään kokoonnuttiin muistelemaan Kilpisjärvelle lauantaina, ja koko päivän kestävässä Áillohačča luottat -tapahtuman ohjelmassa oli aikalaistarinoita, asiantuntijanäkökulmaa sekä nykytaiteilijoiden puheenvuoroja ja konsertteja.
– Usein kysytään, mikä on Nils-Aslak Valkeapään merkitys. Kunnan näkökulmasta voisi sanoa, että ehkä se on suurempi kuin kunta on kyennyt ymmärtämään, toteaa kunnanjohtaja Jari Rantapelkonen.
Hän henkilökohtaisesti tiesi ennen Enontekiölle tuloaan Valkeapään olevan merkittävä taiteentekijä, mutta ei mitenkään lähemmin päässyt Valkeapäähän kiinni.
– Muuttaessani tänne tuli jotenkin sellainen pakonomainen tarve ja halu ryhtyä perehtymään, mitä Valkeapään tuotanto oikein on. Tilailin kirjallisuutta ja ensimmäisenä luin 70-luvun alussa julkaistun teoksen Terveisiä Lapista. Se näyttäytyi minulle yhteiskunnallisena kannanottona, saamelaisen elämäntavan puolestapuhumisen kirjana, ehkä myös hieman huolestuneena viestinä siitä, miten muun muassa valtion pitäisi suhtautua.
Rantapelkonen kertoo, että Valkeapään vähäiset suomenkieliset kirjat olivat hänelle tien näyttäjä siihen ajatteluun, miten luontoon pitäisi suhtautua.
– Valkeapään tuotanto antaa aiheen ajatella ja innoittaa miettimään tulevaisuuttamme. Sitä, mikä on suhteemme ja asenteemme luontoon ja elämään.

“Iskelmäjoikuun emme lähde”

Oulun yliopiston tutkijan, muusikko Marko Jousteen tie kohti Nils-Aslak Valkeapäätä vei Leena Valkeapään ja Tanna Valtosen pyytämän kirja-artikkelin kautta. Artikkeli kertoi Nils-Aslak Valkeapään nykymusiikista ja uuden musiikin synnystä.
– Perinteisen saamelaisen musiikin parissa olen tehnyt paljon tutkimustyötä reilut 20 vuotta. Áilun uuden joiun syntymisen selvittäminen oli ikään kuin syrjähyppy, mutta se on ollut erittäin mielenkiintoista, Jouste kertoo.
Jousteen mukaan lähtökohtana on ollut se, että hän tuntee monia Valkeapään kanssa soittaneita ihmisiä.
– Heidän kanssaan käytyjen keskustelujen pohjalta syntyi ajatus kirjoittaa jotain sellaista, mitä ei löydy nykyisistä kirjoista eli kuvata sitä 70-luvun kehitystyötä.
Jouste on selvittänyt, miten Valkeapää kehitti asian, jota hän itse kutsui nimellä uusi joiku.
– Nils-Aslakin omista kirjoituksista löytyy hyvin paljon tietoja, keskusteluja ja pohdintoja, joissa hän tuo esiin sitä, mitä uutta hän tekee.
Tässä työssä Jousteella ovat olleet apuna erityisesti Ilpo Saastamoinen ja Paroni Paakkunainen, jotka olivat Valkeapään kanssa prosessissa mukana.
– Uudistukset liittyivät siihen, että saamelaista joikua vietiin konserttilavoille ensimmäistä kertaa laajemmassa mittakaavassa, iso muutos oli myös instrumenttien käyttöönotto joiun säestyksessä ja kolmas oli musiikin julkaiseminen äänilevyinä, Jouste selventää.
Katja Keskitalo   Aiheesta enemmän Enontekiön Sanomien paperiversiossa.

Juha Tornensis esiintyi tapahtumassa.

LISÄÄ UUTISIA



PAINOPALVELU TUNTURI-LAPISSA!