12.01.2018 Ratkaisu: Peruskorjaus, valvonta ja sanktiot

Kilpisjärventien tuntevat vain ne, jotka sitä käyttävät.

Paula Keski-Kujala ajaa Kilpisjärven tietä lähes päivittäin. Karesuvannosta Kilpisjärvelle nainen ajaa työnsä vuoksi viikottain.
– Tie on rakennettu sodan aikana. Sen laatu ei ole pysynyt ajassa mukana. Liikennemäärät ovat lisääntyneet, autot ovat nopeampia, raskaampia ja leveämpiä. Tie on liian kapea. Siellä on turhia mutkia, mäkiä ja paljon kuolleita kulmia, joissa näkyvyys on huono.
Keski-Kujala pitää tietä erittäin vaarallisena.
– Ohittaminen on vaikeaa, eikä sitä mielellään tee. Rekkoja tulee vastaan väärää kaistaa ja useasti joutuu arvioida, pääseekö sivuun ja onko järkevää jarrutella. Rekkakuskit varovat reunaa ja lumisilla ilmoilla ja huonoilla keleillä ne ajavat mielellään keskitietä.
Kilpisjärventien pahimmassa paikassa, Muotkatakassa, on myös Keski-Kujala kokenut läheltä piti -tilanteita.
– Muutaman sentin päästä olen joutunut katsella sileitä renkaita.
Vaaratilanteita eivät naisen mukaan aiheuta ainoastaan rekat.
– Kerran oikein huonolla kelillä tuli maasturi Muotkatakassa samaa kaistaa vastaan. En ymmärrä, miten pysyin autoni kanssa ehjänä, kun en pystynyt siinä kaiteen kohdalla edes väistää sivuun.
Talvirengaspakko olisi Keski-Kujalan mukaan tarpeen.
– Ketjujahan ne rekat käyttävät ja siitä henkilöautot kärsii. Olen joutunut teettämään isoja remontteja autooni aina ajoittain, ja se ei ole halpaa.
Keski-Kujala toteaa, että Palojoensuu–Kilpisjärvi-välinen tieosuus on kehittyneen maan teknisen infrafruktuurin häpeän pilkku.
– Se ei yksinkertaisesti ole turvallinen. Tien käyttö on lisääntynyt ja rekkaliikenne kasvanut. Liikenteessä on kokemattomia kuskeja ja joskus jopa olosuhteisiin sopimattomilla kalusteilla.
Ainoa ratkaisu turvallisuuden parantamiseksi olisi Keski-Kujalan mielestä tien peruskorjaus, mutta myös valvontaan ja sanktioihin olisi puututtava.
– Hätäkorjauksia on tehty, mutta se ei riitä. Tietä pitää leventää ja mutkia ja törmiä vähentää – tilaahan meillä on. Levikkeitä ja parkkipaikkoja pitäisi olla enemmän rekoille ja myös meille yksityisille henkilöautoille.
Tietulleihin Keski-Kujala ei suhtaudu myönteisesti.
– En usko, että ne rahat kohdistuisivat meidän tieosuudellemme. Ne pitäisi korvamerkitä. En tyrmää rekkaliikennettä, kyllähän yhteiskunnan pitää toimia. Tien pitää palvella kaikkia, siitähän hyötyvät kaikki paikallisetkin.
Keski-Kujalan mukaan Jäämerenrata on ajatuksena hyvä.
– Se veisi raskasta liikennettä pois tieltä, mutta ei se tule toteutumaan meidän elinaikanamme. Olen sen verran pessimistinen sen suhteen. Se harmittaa, että Jäämerenradasta jahkaaminen voi hidastaa Vt21:n korjaamista.
Keski-Kujalan mukaan on epäoikeudenmukaista, että Käsivarren asukkaiden on tunnettava turvattomuutta.
– Hyvät liikenneolosuhteet lisäävät turvallisuutta, kun taas turvattomuutta tuo ajatuskin siitä, että mitä jos jotain tapahtuu juuri silloin, kun tie on poikki.
Toisinaan pelkoa herättää myös auton rattiin istuminen.
– Pelonsekaisella kunnioituksella lähden tien päälle. Varaudun aina siihen, että edessä voi olla ihan mitä tahansa.
Monenlaista voi sattua yhden päivän matkalla. Sen Keski-Kujala koki viime talvena.
– Viime talvena yksi Kilpisjärven reissu alkoi sillä, että Iiton pohjoispuolella jouduin kaksi tuntia odotella, kun tie oli rekan vuoksi poikki. Kun vihdoin pääsin Kilpisjärvelle, niin tuli hälytys, että tamperelainen koulubussi on suistunut tieltä. Lähdin hälytykseen matkaan. Iltasella lähdin ajamaan kotiin, niin Ropinsalmessa oli rekka juuttunut mäkeen ja henkilöauto keikkui sillan kaiteen päällä, Keski-Kujala muistelee.
Tanja Virkkunen

Lisää aiheesta lehden paperiversiossa.