Koirien kanssa tunturissa

20.07.2017

Tomi Leinonen Paltamosta kävi ottamassa ensi kosketusta Lapin vaellukseen.

Missä kävit vaeltamassa?
– Lähdin neljän päivän vaellukselle Hetasta Pallakselle puolison kanssa. Yövyimme teltassa, koska meillä oli mukana kaksi koiraa. Pitihän tämä reitti käydä, kun se kerran on Suomen suosituin.
Millainen vaelluskokemus sinulla on?
– Ihan vaellushommaa olen tainnut harrastaa viidestä kuuteen vuotta. Lapin suunnalla ei ole tullut itse vaellettua aiemmin, mutta kuulemma joskus ihan pikkulapsena olen ollut rinkan kyydissä.
Oliko varusteita tarpeeksi?
– Rinkkani painoi Karhunkierroksella pitkälti yli 25 kiloa. Se oli aika raskas kantaa. Tälle reissulle tuli hankittua kevyempiä varusteita.
– Ehkä tässä kokemuksen myötä tulee se, että osaa karsia turhat pois. Nyt varusteita oli sopivasti eikä tarvinnut liikoja kanniskella. Ruokaa oli tarpeeksi ja varusteet säilyivät ehjinä. Pipo oli ainoa, joka jäi käyttämättä. Koiratkin kantoivat omassa repussaan parin kilon edestä omia ruokiaan.
Miten matka meni?
– Reissu meni mukavasti. Kelit olivat hyvät ja vain lähtöpäivänä satoi vettä. Parhaiten jäi mieleen Lumikerolla käynti. Paljon hikeä piti vuodattaa, että pääsi tunturin huipulle, mutta maisema oli sitäkin palkitsevampi. Näkymä oli erilainen mihin on tottunut. Paljon puuttomia pätkiä, ja niin pitkälle näki kuin silmä kantaa.
Miten koirien taival taittui?
– Koirat jaksoivat hyvin. Rinkankantaja, Osku, meinasi alkupäivinä väsähtää ylämäkiä noustessa, mutta kun sai namin ja hetken lepotauon, niin jaksoi taas jatkaa matkaa.
Joko seuraava reissu on suunnitteilla?
– Ei ole vielä seuraava vaellus mielessä, mutta eiköhän sitä jotain keksi. Kai se seuraava reissu voisi olla vaikka erämaa kartan ja kompassin kanssa. Tämä oli ehkä ihan hyvä lähtölaukaus sille. Täytyy vielä miettiä varusteita ja suunnitella.
Heidi Nousiainen