LÄHIKUVASSA KATRI RANTAKOKKO

02.02.2012

Muoniolainen Katri Rantakokko aloitti vuodenvaihteessa projektipäällikkönä Tunturi-Lapin kehitys ry:n Askel askeleelta II -hankkeessa.

Mitä työhösi kuuluu?
– Hanke on EU-rahoitteinen, ja sen tarkoituksena on kehittää työllistymistä ja toimintakykyä tukevia valmennus- ja kuntoutuspalveluita Enontekiön, Muonion, Kittilän ja Kolarin kuntien alueella.
– Valmennusta tarjotaan työpajoilla, ja lisäksi meillä on neljä yksilövalmentajaa, jotka on sijoitettu kuhunkin kuntaan.
– Hankkeen kakkosvaiheeseen eli minun työhöni kuuluu muun muassa näiden valmennus- ja kuntoutuspalveluiden sekä työ- ja yksllövalmentajien osaamisen kehittäminen ja työpajatoiminnan kehittäminen.
Keille nämä palvelut on tarkoitettu?
– Kenelle vain, jos asiat ovat jostain syystä solmussa. Toimimme yhteistyössä kunnan sosiaalitoimen, etsivien nuorisotyöntekijöiden ja työkkärin kanssa, ja aloite voi tulla joltakin näistä tahoista tai sitten ihmiseltä itseltään.
– Valmennuksen tavoitteena on auttaa ihmistä saamaan itsensä siihen kuntoon, että on valmis työelämään tai nuoren kohdalla koulutukseen. Yksilövalmennus on todellakin yksilöön menevää ja voi tarkoittaa vaikka sitä, että valmentaja menee aamulla kotiin ja aukaisee verhot, jos se auttaa eteenpäin.
Työpisteesi sijaitsee Muonion kunnanvirastolla, ja työtoverisi ovat hajallaan eri kunnissa. Tuntuuko työsi yksinäiseltä?
– Hietalan Merja, joka hoitaa laskut ja muut raha-asiat, on sentään tuossa naapuritalossa. Meillä on tunnetusti nämä etäisyydet sellaiset, että työkaverit eivät välttämättä istu ihan vieressä. Se on vain realiteetti.
Työllistäminen ja muut työhön liittyvät asiat eivät ole sinulle uusia tuttavuuksia, vaan työkenttä on sinulle tuttu myös entuudestaan.
– Mie olen ollut monta vuotta Kelassa ja hoitanut siellä työttömyystukea. Tässä työssä on suunnattoman suuri apu, kun tietää, millä toimenpiteellä ihminen on valmennettavana, esimerkiksi työharjoittelussa, ja tietää myös sen, kuinka paljon työtä voi vaatia jonkin lomakkeen täyttäminen asiakkaan kannalta, ja auttaa sen kanssa.
Mikä sinut sai jättämään Kelan?
– Jotenkin vain teki mieli kokeilla jotakin uutta. Kela oli äärettömän hyvä työpaikka, mutta ehdin olla siellä yli seitsemän vuotta. Sitten vain hain ja ottivat. Eihän siinä sen kummempaa.
Mitä teet sen jälkeen, kun suljet työpaikkasi oven?
– Minulla on perhe ja kaksi pientä poikaa, viisi- ja yhdeksänvuotiaat. Heidän harrastuksensa on nyt vetänyt minutkin uudelleen mäkeen, ja kuljemme yhdessä ahkerasti Oloksella.
– Lisäksi minulla on kaksi suhteellisen isoa koiraa – toisten mielestä valtavat, toisten mielestä ei niin valtavat. Nekin vaativat oman osansa.
Jaakko Kangosjärvi