Eläm­me hil­jais­ta viik­koa.

Huo­men­na on pit­kä­per­jan­tai, ja sen jäl­keen Enon­te­ki­ön pe­rin­tei­seen pää­si­äi­seen on ai­na kuu­lu­nut mök­kei­lyä, kelk­kai­lua, pilk­ki­mis­tä, su­ku­lais­ten ja ka­ve­rei­den ta­paa­mis­ta – yh­des­sä oloa kai­kin ta­voin. Tänä vuon­na asi­at ovat toi­sin. Nyt me em­me odo­ta ete­län su­ku­lai­sia käy­mään, em­me­kä sitä, et­tä mat­kai­li­jat täyt­täi­si­vät kau­pat ja hiih­to­la­dut.

Kyl­lä­hän me pil­kil­lä voim­me käy­dä, pii­pah­taa eh­kä siel­lä omal­la mö­kil­lä­kin. Voim­me is­tus­kel­la val­ke­an ää­res­sä ja vuo­les­kel­la kui­vaa­li­haa. Kat­soa ki­lo­la­sien ta­kaa ke­vät­tä. Mut­ta vain sen pie­nen per­heen kes­ken, ken­ties yk­sin­kin. Pu­he­li­men voim­me kai­vaa siel­tä kelk­ka­haa­la­rin tas­kus­ta ja soit­taa jol­le­kin.

Vie­lä ko­ro­na­vi­ru­se­pi­de­mia ei ole Enon­te­ki­öl­le eh­ti­nyt. Jos jak­sam­me nou­dat­taa va­ro­vai­suut­ta vas­ta­kin, eh­kä se ei niin pal­jon mei­tä kos­ke­ta­kaan.

Hy­vää ja hil­jais­ta pää­si­äis­tä kai­kil­le!