Di­gi­ta­li­saa­ti­o­ta pus­kee si­sään ovis­ta ja ik­ku­nois­ta kiih­ty­väl­lä tah­dil­la. Mo­net ar­kie­lä­män hom­mat hoi­de­taan ny­kyi­sin di­gi­taa­li­sen tie­to­tek­nii­kan avul­la, ei­kä mo­nes­ti­kaan enää ole ajan tai pai­kan aset­ta­mia ra­joi­tuk­sia.

Di­gin mat­kas­sa py­sy­mi­nen voi vä­lil­lä pyör­ryt­tää eten­kin iäk­kääm­piä kan­sa­lai­sia. Ta­val­li­sis­ta asi­ois­ta­kin sel­vi­ä­mi­nen saat­taa tun­tua yli­voi­mai­sen vai­ke­al­ta, kos­ka kaik­ki on siel­lä jos­sa­kin vir­tu­aa­li­ses­sa maa­il­mas­sa ja ko­neen sa­la­sa­no­jen ja pin-koo­dien ta­ka­na.

Hel­pot­ta­vat­han di­gi­taa­li­set ta­vat toi­mia tääl­lä kau­ka­na kai­kes­ta mo­nes­ti­kin. Ei tar­vit­se läh­teä kir­kon­ky­läl­le mak­sa­maan las­ku­ja, kir­jas­ton lai­nat­kin voi uu­sia in­ter­ne­tis­sä. Kun ha­lu­aa saa­da mie­li­pi­teen­sä jul­ki, kir­joit­taa vain sii­tä Fa­ce­boo­kiin. Mi­ten sitä on­kaan pär­jät­ty en­nen kaik­kea tuo­ta tai­vaal­ta tu­le­vaa tie­to­tul­vaa?

Moni voi ol­la help­pou­des­ta huo­li­mat­ta hu­kas­sa tä­män kai­ken di­gi­a­jan kes­kel­lä. Jopa pu­he­lin voi ol­la ny­ky­ään vain vai­va sel­lai­sen ih­mi­sen mie­les­tä, joka on elä­nyt lan­ka­pu­he­lin­ten ai­kaa suu­rim­man osan elä­mäs­tään. Sik­si mei­dän tu­li­si muis­taa, et­tä se, min­kä kes­kel­lä tä­män päi­vän lap­set syn­ty­mäs­tään saak­ka ovat elä­neet ja työ­i­käi­set pik­ku­hil­jaa op­pi­neet, voi ol­la joil­le­kin ih­mi­sil­le lä­hes ylit­se­pää­se­mä­tön muu­ri.

Pel­kän di­gi­ta­li­saa­ti­on va­raan ei mi­tään asi­oi­ta tu­li­si pääs­tää, vaik­ka se eri­no­mai­nen lisä kaik­keen pal­ve­lu­tar­jon­taan on­kin. Yh­teyt­tä toi­seen ih­mi­seen kun ei kos­kaan voi kone kor­va­ta.