Hin­to­jen nou­su, maa­il­man­ti­lan­teen epä­va­kaus ja il­mas­ton­muu­tos huo­les­tut­ta­vat poh­joi­sen nuo­ria. Vir­taa ylä­kou­lu­lai­set saa­vat ka­ve­rei­den ta­paa­mi­ses­ta, mu­sii­kis­ta, kelk­kai­lus­ta, met­säs­tä­mi­ses­tä ja muis­ta mu­ka­vis­ta har­ras­tuk­sis­ta. Klik­kaa ku­van reu­nas­ta seu­raa­van nuo­ren kom­ment­tei­hin. Gal­lu­pia te­ki­vät Hil­la Grou­pin toi­mit­ta­jat Enon­te­ki­öl­tä Kai­nuu­seen.

Ant­ti Pa­lo­jär­vi viet­ti 32-vuo­tis­syn­ty­mä­päi­vään­sä Ja­pa­nis­sa. Se to­sin ei ol­lut kau­ko­mat­kan tar­koi­tus, synt­tä­rit reis­sun aluk­si oli­vat vain bo­nus­ta.

Maan­siir­to­y­ri­tys muut­tui pe­su­la­pal­ve­luik­si, kun Pek­ka ja Rita Lep­pä­nen päät­ti­vät muut­taa Enon­te­ki­öl­le.

Yo­u­tu­been suo­sit­tu­ja erä­vi­de­oi­ta työs­tä­vä Ee­tu Kemp­pa­nen muis­tut­taa, et­tä riit­tä­vä ra­vin­non saa­mi­nen on tär­keä osa ret­kei­lyä.,
– Päi­vä­ret­kil­le voi ot­taa pai­non puo­les­ta mel­kein mitä vain, mut­ta pi­tem­mil­lä reis­suil­la jou­tuu vä­hän jo miet­ti­mään. Aa­mul­la kan­nat­taa tan­ka­ta rei­lus­ti hii­li­hyd­raat­te­ja, ku­ten puu­roa lei­pää. Päi­vän mit­taan voi naut­tia vä­li­pa­loi­na esi­mer­kik­si kui­vat­tu­ja he­del­miä ja pro­tei­i­ni­pa­tu­koi­ta. Lou­naal­la li­sää hii­li­hyd­raat­te­ja, pas­taa ja rii­siä. Päi­väl­lä kan­nat­ta kui­ten­kin syö­dä ai­ka ke­vy­es­ti.
Ee­tun völ­jys­sä -ka­na­van pää­täh­ti ke­hot­taa täyt­tä­mään ma­han pul­lol­leen vas­ta il­lal­la.
– Il­lal­la voi syö­dä vä­hän ras­kaam­min ja li­sä­tä rei­lum­min pro­tei­i­nia ruo­kaan. Pro­tei­i­ni aut­taa pa­lau­tu­maan päi­vän ra­si­tuk­ses­ta.
Ruo­kai­lun tar­kan ai­ka­tau­lu­tuk­sen puo­les­ta Kemp­pa­nen ei kui­ten­kaan li­pu­ta.
– Ei kan­na­ta kat­soa kel­loa met­säs­sä ol­les­sa, vaan ruo­kail­la en­nen kuin tu­lee kun­nol­la näl­kä. Met­säs­sä ku­lu­tus on kova, jo­ten siel­lä voi hy­väl­lä oma­tun­nol­la syö­dä ja na­pos­tel­la.

Vie­lä kol­me vuot­ta sit­ten ko­la­ri­lais­ten Ira ja Mar­kus Pääk­kö­län ko­to­na Ko­la­rin Siu­ko­mel­las­sa ei ol­lut yh­tään koi­raa. Met­säs­tys­seu­ra kui­ten­kin tar­vit­si hir­ven­pyyn­tiä sil­mäl­lä pi­tä­en koi­ran, jo­ten Pääk­kö­lät päät­ti­vät sel­lai­sen hank­kia.

Kol­me vuot­ta sit­ten lo­ka­kuus­sa Heik­ki Haa­pa­mä­ki ek­syi. Kol­men hen­gen po­ruk­ka oli Pal­las-Yl­läs­tun­tu­rin kan­sal­lis­puis­tos­sa päi­vä­ret­kel­lä reit­tien ul­ko­puo­lel­la, ja ko­ke­nee­na suun­nis­ta­ja­na Haa­pa­mä­ki joh­ti jouk­koa.

Vii­me leh­des­sä Erk­ki Kes­ki­ta­lo oli Enon­te­ki­ön Sa­no­mien kan­si­ku­vas­sa, ja täl­lä­kin vii­kol­la hän oli­si pai­kan sii­nä an­sain­nut.

En­sim­mäi­nen Leh­mä­kah­vi­la Suf­fe­lin Sump­pi­lan kylt­ti nä­kyy kes­kel­lä vih­re­ää pel­toa Pel­to­vuo­man ky­läl­lä. Vie­lä 1,7 ki­lo­met­riä koh­tee­seen. Ko­ti­mai­nen ruo­ka tuo lei­vän mo­neen pöy­tään! -ban­de­rol­li siin­tää kau­as: al­kaa polt­taa jo.

Ai­van ta­val­li­sen nä­köi­nen Ford Tran­sit odot­taa ke­sää mö­kin pi­has­sa. Kurk­kaus si­vuo­ves­ta pal­jas­taa, et­tä tämä ei kui­ten­kaan ole ai­van ta­val­li­nen pa­ket­ti­au­to: pa­kun si­säl­lä on ni­mit­täin peti, keit­to­le­vy, kaap­pe­ja ja jopa oma la­vu­aa­ri. Sei­nil­lä on kiva puu­pa­ne­loin­ti ja tun­nel­ma on mök­ki­mäi­nen, jopa it­se teh­dyn ko­toi­sa.

– Jos ker­ran Het­ta–Pal­las-reit­ti on yk­si Suo­men suo­si­tuim­mis­ta va­el­lus­rei­teis­tä, niin on se ih­me, jos ei ke­tään poik­kea! Mia Viel­to­jär­vi nau­raa.

Pa­ja­laan, Poh­jois-Ruot­sin pe­ru­koil­le tuli 1970-lu­vun alus­sa uu­si mu­sii­ki­no­pet­ta­ja ete­läs­tä. Nuo­ri opet­ta­ja ins­pi­roi mo­nia, myös tei­nik­si vart­tu­vaa Er­ling Fred­riks­so­nia.

Nyt jos kos­kaan on tu­han­nen taa­lan paik­ka saa­da oma kylä kar­tal­le ja ide­oi­ta eteen­päin, kun Enon­te­ki­ön ky­lät -han­ke tu­lee käy­mään.

En ikä­nä une­hu­ta sitä ko Heik­ki mar­ras­kuus­sa 2003 soit­ti mi­nu­le, et­tä hän mei­naa pe­rus­taa Enon­te­ki­öl­le le­hen, ala töi­hin. Olin sil­loin ras­kau­en lop­pu­suo­ra­la, mut­ta pa­rin vuo­jen pääs­tä Heik­ki on­nek­si soit­ti uu­es­ti: Alaks? Nyt mie sen pe­rus­tan. Sii­tä tul­lee Eu­roo­pan pa­ras.