– Näin en­si­vas­te­puo­lel­la toi­mies­sa­ni, kuin­ka tär­ke­ää hom­maa VPK on, mut­ta toi­mi­ja­po­ruk­ka, mikä kei­koil­la näky, oli ai­ka sup­pea. Tut­tu­ja ih­mi­si­ä­hän siel­lä oli VPK pul­lol­lan­sa, ja oli sit­te pu­het­ta­ki, et­tä it­tek­ki al­kais, ker­too Sir­ja Saa­tio.

Olenk mää iki­nä sa­no­nu, et sää olet mun esi­ku­va? Melk­kest niin­ko Ro­bin taik Rei­jo Tai­pa­le jol­lek­kin toi­sel? Eri­tyi­sest ken­kä­kau­poil sun ja­la­jäl­jis­säs kul­jen.

Kit­ti­lään vuo­den alus­sa muut­ta­neel­la Jo­han­na Nie­mi­sel­lä on har­vi­nai­nen am­mat­ti. Hän on pu­he­vam­mais­ten tulk­ki.

Be­rit An­ne, tu­tum­min Pi­ri­han­ni, Näk­kä­lä­jär­vi
täyt­ti viik­ko sit­ten tors­tai­na 103 vuot­ta,
ja hä­nel­le jär­jes­tet­tiin yl­lä­ty­sa­je­lu po­ro­kyy­dil­lä

– Ei sil­loin­kaan, kun olin sai­ras­tu­nut syö­pään, sa­noo Ta­pio Hut­tu­nen, joka on juu­ri saa­nut val­miik­si 18. lu­mi­lin­nan­sa.

Tun­tu­ri-La­pin luon­to­kes­kuk­seen Het­taan on juu­ri lai­tet­tu esil­le hä­nen näyt­te­lyn­sä maa­lis–huh­ti­kuun ajak­si. Näyt­te­lys­sä on mu­ka­na pa­ri­sen­kym­men­tä maa­laus­ta.

Kark­ke­ja ei hei­tel­ty. Ke­tään ei kan­net­tu suu­rin el­kein ulos lu­ki­os­ta. Vau­va­päi­vä ja van­ho­jen tans­sit, ne­kin saa­tiin tänä ke­vää­nä unoh­taa. Mut­ta ei­pä hät­tää! Ke­vään abi­tu­rien­tit Rii­na Iko­nen, Vee­ti Här­kin, El­me­ri Kirk­ka­la, Ro­sa­ma­ria Mat­ti­la ja Su­san­na Ris­to­lai­nen ni­mit­täin ei­vät ai­van pie­nil­lä kek­ke­reil­lä ko­ro­na-ajas­ta huo­li­mat­ta suos­tu­neet Enon­te­ki­ön Erä­lu­ki­os­ta läh­te­mään.

Olis ni­mit­täis suurt tees­ken­te­le­mist täält saa­ma­rin kul­ku­tau­ti­a­jan kes­kelt hih­ku, et voin hyvi! Ei mul täsä it­tel mit­tä sai­raut ol ei­kä ol mun Rus­ki­a­sil­mä­sel mi­ä­hel­lä­kä, mist lu­a­jal kii­tos, mut hyvi vähä on ke­hu­mis­ta­ka. No tämä sun kir­jees ol kyl päi­vän ja vii­kon - ja kuu­kau­ren­ki pa­ras asia, vaik mul o ni­mi­päi­vä­ki täsä kuus ja kau­pois o las­ki­ais­pul­li.

Toi­min­ta­kes­kuk­sen vas­taa­va oh­jaa­ja Päi­vi Iko­nen toi­voo,
et­tä asi­ak­kail­le au­ke­ai­si paik­ko­ja teh­dä työ­tä myös muu­al­la

Enon­te­ki­ön seu­ra­kun­ta on al­ka­nut ja­kaa loh­tu­hui­ve­ja. Nii­tä on ku­dot­tu kä­si­työ­kah­vi­lois­sa He­tas­sa ja Kil­pis­jär­vel­lä.

Pie­net hap­pi­hyp­pe­lyt, met­sän pa­ran­ta­va voi­ma, il­ta­kä­ve­lyt... kaik­ki ne ovat tut­tu­ja jut­tu­ja meil­le enon­te­ki­ö­läi­sil­le. Ul­koi­lu ja ul­ko­puh­teet ovat ai­na ol­leet suu­ri osa elä­määm­me, ja luon­nos­ta olem­me am­men­ta­neet niin pe­rus­tar­pei­ta kuin hy­vää miel­tä ja ter­veyt­tä­kin.

Nie­guid duov­da­gat, Ku­vit­teel­li­set mai­se­mat, on Ánnámáre­tin, Uts­jo­el­ta kä­sin työs­ken­te­le­vän saa­me­lais­muu­sik­ko An­na Näk­kä­lä­jär­vi-Läns­ma­nin uu­si levy, jon­ka mu­siik­ki vie ylei­sön­sä ku­vit­teel­li­sil­le tun­tu­reil­le. Levy koos­tuu sekä joi­ku­pe­rin­tees­tä et­tä saa­men kult­tuu­ris­ta, luon­nos­ta ja ar­jes­ta. Ai­nek­set saa­vat muo­don, joka il­men­tää ja konk­re­ti­soi juu­rien et­si­mis­tä ja pe­rin­teen el­vyt­tä­mis­tä sen hy­viä ja haas­ta­vam­pia puo­lia kä­si­tel­len.

Enon­te­ki­ön Erä­lu­kio pär­jää upe­as­ti lu­ki­o­ver­tai­luis­sa. Myös Vee­ti Här­kin vaih­toi 60 op­pi­laan luo­kan mie­lel­lään pie­nem­pään.

Joku saat­taa syn­tyä kul­ta­lu­sik­ka suus­saan, mut­ta enon­te­ki­ö­läi­nen Tel­ler­vo Nur­mi­nen on luul­ta­vas­ti en­si­par­kai­sun pääs­tä­es­sään pu­ris­ta­nut kou­ras­saan ka­pus­taa. Oli­pa kyse mis­tä juh­las­ta ta­han­sa, Nur­mi­nen pyö­rii keit­ti­ös­sä tai vä­hin­tään tuo tul­les­saan suu­hun­pan­ta­vaa.

Saa­me­lai­nen las­ten­kult­tuu­ri­kes­kus Mánnun jär­jes­tä­mä ju­lis­te­kil­pai­lu il­mas­ton­muu­tok­ses­ta on päät­ty­nyt. 7–9-vuo­ti­ai­den sar­jas­sa tuo­ma­rei­den suo­si­kik­si nou­si ka­re­su­van­to­lai­sen 9-vuo­ti­aan Sii­ri Ke­to­lan tai­de­te­os.

– Se on hir­ve­än mo­ni­puo­lis­ta, ker­too Muo­ni­on ja Enon­te­ki­ön seu­ra­kun­tien tuo­re kant­to­ri Ol­li-Jaak­ko Miet­tu­nen.

– En to­del­la­kaan 23-vuo­ti­aa­na ja kah­den pie­nen lap­sen äi­ti­nä aja­tel­lut, et­tä gril­lin os­tai­sin, Eri­ka Iko­nen nau­raa.

Enon­te­ki­ön kun­ta on sol­mi­nut yh­teis­työ­so­pi­muk­sen es­poo­lai­sen, vuon­na 2014 pe­rus­te­tun Plus50 Oy:n kans­sa ja aloit­ta­nut työl­li­syy­den­pi­lot­ti­hank­keen, jos­sa au­te­taan kun­nan työt­tö­miä pa­ran­ta­maan työl­lis­ty­mis­tai­to­jaan.

Saa­men­kie­lis­tä par­ti­o­toi­min­taa har­ras­te­taan täl­lä het­kel­lä vain Ina­ris­sa, mut­ta kos­ka par­ti­on ta­voit­tee­na on tar­jo­ta har­ras­tus­toi­min­taa mah­dol­li­sim­man mo­nel­le lap­sel­le ja nuo­rel­le, ma­te­ri­aa­lia kään­ne­tään par­hail­laan myös poh­jois­saa­men- ja kol­tan­saa­men kie­lil­le.

– Ute­li­ai­suus oli yh­te­nä osa­te­ki­jä­nä tän­ne tu­loon, sil­lä en ole kos­kaan ol­lut La­pis­sa rus­kan ja kaa­mok­sen ai­kaan, ker­too Hei­ni Kyl­lö­nen, joka toi­mii tä­män lu­ku­vuo­den He­tan pe­ru­so­pe­tuk­sen ja lu­ki­on yh­tei­sen äi­din­kie­len ja kir­jal­li­suu­den leh­to­rin vi­ran­si­jai­se­na.

Mont­tu au­ki me enon­te­ki­ö­läi­set yleen­sä tui­jo­tam­me Pir­jo Ja­ka­ma-Rah­kos­ta ei­kä hän­kään mei­tä ai­van pe­rin­tei­ses­tä vink­ke­lis­tä kat­se­le. Ja­ka­ma-Rah­ko­nen aloit­ti ni­mit­täin ham­mas­lää­kä­ri­nä Enon­te­ki­öl­lä noin vuo­si sit­ten. Pes­ti kes­ti tou­ko­kuun lop­puun, mut­ta ke­sä­lo­man jäl­keen hän on tääl­lä taas, nyt vir­ka ta­ka­tas­kus­sa.

Ai­van en­sim­mäi­sek­si pie­ni sa­lai­suus: Kert­tu Ves­te­ri­nen on oi­ke­as­ti poh­joi­sen ih­mi­nen, ja Enon­te­ki­ö­kin hä­nel­le on ko­vin tut­tu.

Ko­ro­na­vi­rus tart­tuu en­si­si­jai­ses­ti pi­sa­ra­tar­tun­ta­na, kun sai­ras­tu­nut hen­ki­lö ys­kii, ai­vas­taa, pu­huu tai vaik­ka­pa lau­laa. Osa tar­tun­nan saa­neis­ta hen­ki­löis­tä ei saa lain­kaan oi­rei­ta tai oi­reet ovat hy­vin vä­häi­siä, ja sik­si hen­ki­lö ei tie­dä tar­tun­nas­taan. Vi­rus voi tart­tua jo muu­ta­ma päi­vä en­nen oi­rei­den al­kua.

Kir­kon työn­te­ki­jöil­le an­ne­taan poh­jois­saa­men kie­len kou­lu­tus­ta vir­tu­aa­li­kou­lu­tuk­se­na. Elo­kuun puo­li­vä­lin jäl­keen al­ka­nut kou­lu­tus on suun­nat­tu eri­tyi­ses­ti saa­me­lai­sa­lu­een seu­ra­kun­tien työn­te­ki­jöil­le, ja se kes­tää en­si vuo­den tou­ko­kuu­hun saak­ka. Kou­lu­tus to­teu­te­taan yh­teis­työs­sä Ou­lun hiip­pa­kun­nan, Kirk­ko­hal­li­tuk­sen ja Saa­me­lai­sa­lu­een kou­lu­tus­kes­kuk­sen kans­sa.

Enon­te­ki­öl­tä syn­ty­jään ole­va, 88-vuo­ti­as yli­muo­ni­o­lai­nen Hel­li Hie­ta­la (o.s. Lep­pä­jär­vi), na­put­taa tie­to­ko­neen näp­päi­mis­töä. Hän tal­len­taa elä­män­his­to­ri­aan­sa sii­tä ajas­ta eteen­päin, kun oli kuu­si­vuo­ti­as.

Enon­te­ki­ön Erä­lu­kio on pa­ras, se on tie­det­ty ai­na. Tänä vuon­na se tuli taas to­dis­tet­tua, kun lu­kio ran­kat­tiin yk­kös­si­jal­le STT:n pien­ten lu­ki­oi­den ver­tai­lus­sa. Ver­tai­lus­sa käy­te­tään yli­op­pi­las­tut­kin­ton­sa hy­väk­sy­tys­ti suo­rit­ta­nei­den ko­ke­lai­den pa­kol­lis­ten ai­nei­den ko­kei­den lu­ki­o­koh­tai­sia kes­ki­ar­vo­ja. Pie­nis­tä eli al­le 50 ko­ke­laan lu­ki­ois­ta Enon­te­ki­ön taak­se jäi­vät muun mu­as­sa toi­sek­si tul­lut Hel­sin­gin rans­ka­lais-suo­ma­lai­nen kou­lu ja prons­sia saa­nut Pa­rik­ka­lan lu­kio.