Vaikka ensi vuodelle esitetään alijäämäistä budjettia, perusturva tarvitsee lisää rahaa jälleen kerran eikä sosiaalipuolelle saada työntekijöitä, niitä mukaviakin juttuja riittää yllin kyllin. Joulumyyjäiset olivat mukavat, liikuntahallin remontti on valmistumassa ajallaan, palkintoja ja mitaleita ropisee sieltä sun täältä, ja elokuvissakin on tarjolla vaikka mitä.
Teemu Taulavuori toteaa olevansa pakkomielteinen kehittämisen suhteen. Pahempiakin pakkomielteitä lienee, olletikki jos uudistamisen myötä asiat hoituvat entistä paremmin. Kyllä hoiva-ala jalostamista kaipaa myös meillä.
Joskus juttujen julkaisut venyvät syystä tai toisesta. Tämän viikon lehdessä on juttu Kilpisjärven ryhmäperhepäiväkoti Saanan lapsista, joiden luona toimitus vieraili elokuussa. Toki jutulle on täytynyt sen jälkeen päivitystä tehdä, mutta kyllä siinä ainakin lapsilta on kärsivällisyyttä kysytty, jos juttua on alkanut odottaa heti.
Digitalisaatiota puskee sisään ovista ja ikkunoista kiihtyvällä tahdilla. Monet arkielämän hommat hoidetaan nykyisin digitaalisen tietotekniikan avulla, eikä monestikaan enää ole ajan tai paikan asettamia rajoituksia.
Vaikka meillä on loistava kirjasto, se ei riitä. Yhteispohjoismainen kirjastoauto käy kylässä niiden luona, joille kirkonkylällä käyminen ei ole vain kipaisu tai on jopa mahdotonta. Kirjastoauto käy myös päiväkodeissa ja kouluilla, joten lapset oppivat jo pienestä pitäen arvostamaan niin lukemista kuin itse palveluakin.
Tämänvuotisen Täyten kuun taithessa -tapahtuman aikana ilmassa väreili vihjeitä siitä, että kenties enontekiöläisten ikioma, jo 13. kertaa täyteenammuttu ja suurella sydämellä tehty yhteinen ilta saattaa sammua näihin juhliin. Ensi vuodesta ei ole varmuutta ja ymmärtääkin sen: samantapaisen tilaisuuden järjestäminen vuodesta toiseen ja paikallisten esiintyjien saaminen estradille ei mahda olla mikään helppo homma.
Tänä vuonna YK:n maailman alkuperäiskansojen kielten teemavuotta vietetään maailmanlaajuisesti. Alkuperäiskansojen kielten tilanne on synkkä, sillä ennusteiden mukaan suurin osa niistä on vaarassa kadosta seuraavien vuosisatojen aikana. Tilanne on sama myös saamen kielellä. Siksi juhlavuonna monet tahot osallistuvat tuomalla kieliä näkyvästi esille.
Olin tet-viikon Enontekiön Sanomissa 14.–18. lokakuuta. Se on syyslomaviikko. Enontekiön Sanomien toinen toimittaja Tanja oli silloin lomalla. Se oli näin helppo järjestää, koska Esarissa on vain kaksi työpistettä, ja nyt pystyin tekemään töitä Tanjan koneella. Kun muut luokkalaiseni ovat tetissä marraskuussa, niin minä olen lomalla sen viikon.
Kunnan verkkosivuilta löytyy Enontekiön kunnan talousarvion ja -suunnitelman 2020–2022 yhteenveto, jota kuntalaiset voivat kommentoida sunnuntaihin 27. lokakuuta saakka. On siis vähän päälle viikko aikaa sanoa sanottavansa kunnan ensi vuoden ja muutaman seuraavankin vuoden suunnasta ja suunnitelmista. Mikä on sinulle tärkeää? Minkä haluat kunnassa toimivan? Mikä asia kaipaa muutosta? Minkä on loputtava? Tutustu talousarvioesityksen yhteenvetoon.
Ei defibrillaattorin käyttö ole vaikeata, vaikka hienosta nimestä voisi niin päätelläkin. Kone neuvoo koko ajan selvällä suomen kielellä mitä tehdä, joten käyttö on hyvin yksinkertaista. Luultavasti kuitenkin vain silloin, kun edessä makaa nukke.
Kilpisjärveläinen Aki Huhtanen Äijä-koiransa kanssa on kaikille enontekiöläisille tuttu, eivätkä he Suomen mittakaavassakaan kovin tuntemattomia ole. Takanreunalla on pari Emma-pystiä, Äijä-koiran Instagram-tilillä on reippaasti yli 20 000 seuraajaa ja Eränkävijöistä tykkää Facebookissa runsaat 30 000 ihmistä. Televisioiden ääreen asettuu joka sunnuntai-ilta Eränkävijöitä katsomaan suuri määrä suomalaisia.
Enontekiöllä ei ole enää vuoteen ollut erityislastentarhanopettajaa. Palvelua on viime talven ajan kesäkuun loppuun saakka ostettu Kittilästä 4–5 kertaa kuukaudessa. Jatkossa ostaminen ei onnistu.
Enontekiöllä järjestetään hyvin usein pieniä tempauksia ja tapahtumia, joiden osanottajamäärä ei päätä huimaa, mutta joilla on jollekin toiselle arvaamattoman suuri merkitys. Kävele Naiselle Ammatti -tapahtumassa viikonvaihteessa kiivettiin Jyppyrälle, ja tuon tapahtuman avulla toistakymmentä naista kehitysmaissa saa koulutuksen ammattiin. Suomuset-kuoro kävi esiintymässä kirkossa ja lahjoitti illan tuoton lyhentämättömänä Luppokodin asukkaiden virkistyskäyttöön. Sillä rahalla meidän vanhuksemme saavat hetkeksi muutosta arkeen, jotakin mukavaa ja mieleenpainuvaa.
Aluksi ihasteltu, mutta nykyisin paljon parjattu slogan. Eikä viime aikoina ole voinut siitä ainakaan ketään moittia, etteikö tehty olisi. Organisaatiot on pantu uusiksi, liikuntahalli on remontissa ja kyllä muissakin kiinteistöissä tapahtuu. Mielipiteitä on vaihdeltu, välillä kiivaastikin.
Väärtipäivät täytti täydet kymmenen vuotta, ja se on hieno saavutus! Toki meillä väärtejä on ollut paljon kauemminkin, mikä on vielä hienompaa.
Kun muuttaa uuteen paikkaan, lähes kaikki muuttuu. Yhtäkkiä työ, koulu, koti, ihmiset, palvelut ja asuinympäristö ovat uutta, mutta niiden kanssa on pärjättävä.
Yksi motoristeista sanoo, että koulukiusaaminen on syvältä. Toisen mielestä kiusaamiseen olisi puututtava aiemmin ja se olisi otettava vakavammin. Motoristien äänitorvena toimiva Marko Saarinen sanoo, ettei ole ollut kiusattu eikä kiusaaja, mutta ettei hänellä silti ole oikeutta olla välittämättä näin tärkeästä asiasta. Ronskin näköisten miesten ja naisten kertomana asia saattaa mennä perille paremmin kuin opettajien ja vanhempien kautta.
Viikonlopun vesikrossit Kihlankijärvellä sujuivat hienosti, vaikka kisailijoita olikin hieman entistä vähemmän. Krossaajien kisakausi alkaa jo ennen keskikesän juhlaa, joten ei ole kummakaan, jos väsymys viimeisissä kisoissa alkaa punteissa painaa.
Kyllä nuoret ovat joskus fiksuja. Tällä kertaa superhyvä ajatus syntyi muoniolaisten nuorten mielessä, mutta eivätköhän enontekiöläisetkin siihen tartu. Luuriton leiri. Leiri, jolla pidetään hauskaa ja sovelletaan nettimaailman ilmiöitä ilman verkkoa: Youtuben videot tehdäänkin itse näyttelemällä ja Fortnitea pelataan luonnon helmassa leikkipyssyillä. Netistä näitä verkottomiksi versioiksi muutettavia asioita löytyy varmasti vaikka kuinka paljon.
Ei elokuu vielä syksyä ole, vaikka Jäämeren hyytävä koura meitä on helteen jälkeen koetellut. Käynnissä on vielä kuumin hillastuskausi, matkailijoita pyörii siellä sun täällä ja toivoa sopii, että kyllä se ilmakin tästä vielä hetkeksi lämpenee.
Enontekiön Sanomat lomailee heinäkuun, ja kaikki kaksi toimittajaakin, eli Katja ja Tanja, pitävät tuolloin neljä viikkoa vuosilomistaan. Seuraavan kerran lehti ilmestyy elokuun ensimmäisenä torstaina.
Usein meillä täällä Enontekiöllä on tunne, että juhannuksesta kesä on vasta alkamassa, mutta lyhyeksi jääneen kevätkauden vuoksi mekin voimme tällä kertaa virittäytyä keskikesän juhlaan. Koivut ovat lähes täydessä lehdessä, omenapuut kukkivat, sääsket ja mäkärät ovat saapuneet.
Virtapiirit ovat pyörineet Enontekiöllä jo vuosikausia, eikä niiden suosio näytä laantuvan – päinvastoin. Tämänkin kevään päättäjäisissä mukana oli entistä enemmän väkeä ja ehkä vielä entistä laajemmalla ikähaarukalla.
On erittäin tärkeää, että työtä, tointa tai virkaa hoitaa henkilö, joka siihen on sopiva. Oikea henkilö oikeassa paikassa on yhä paikkansa pitävä lausahdus.
Lauantaina juhlitaan koulujen päättäjäisiä. Meilläkin abiturientit saavat painaa päähänsä valkolakin ja yhdeksäsluokkalaiset kukitetaan yläkoulun suorittamisesta. Niin oppilaat kuin opettajatkin ovat saavuttamassa taas yhden etapin, vaikka takana olisi vasta viides tai kahdeksas kouluvuosi.
Kotitalouksille tarkoitettu keräyskierros starttaa kesäkuun 3. päivä Kilpisjärveltä, ja Enontekiöllä se kiertelee neljän päivän ajan. Hieno homma, sillä keräys on maksuton. Ecokierroksella pääsee helposti eroon muun muassa vaarallisista jätteistä, sähkölaitteista, romumetallista ja huonekaluista.
Enontekiön neuvottelukunta perustettiin kymmenen vuotta sitten muun muassa tuomaan Enontekiötä ja sen tärkeitä asioita esille ja kehittämään ja ylläpitämään verkostoja. Yksi neuvottelukunnan aktiivisimmista jäsenistä on ollut Ilkka Vaura, omien sanojensa mukaan Enontekiön ystävä vuodesta 1953. Vaura on myös Yrjö Kokko -seuran jäsen ja huolehtii yhdistyksen tiedotuksesta.
Ensin yllätti kevät, sitten talvi. Kevään tulo oli suurempi yllätys, kyllähän Enontekiöllä nyt takatalven iskuun osataan varautua. Jos Uusi lumi vanhan surma -sanonta pitää paikkansa, voimme vähitellen kaivaa ne aurinkovarjot esille ja bikinit hollille, että saamme kunnolla heittäytyä kesän kynsiin.
Revontuli-Opiston kevätjuhlassa sen aina huomaa, kuinka luovia ja taiteellisia ihmisiä Enontekiöllä onkaan! Pienimmät lavastarat, jotka kieli keskellä suuta, mutta tilanteen vaatimalla vakavuudella esittävät oman laulunsa, soittonsa tai tanssinsa, uskaltavat vielä olla vilpittömän kiitollisia aplodien määrästä. Niin pitää ollakin, oppimastaan ja tekemästään saa reilusti olla ylpeä. Välillä joukostamme välkähtää toisenlaisiakin tähtiä: vaikkapa kilpisjärveläisiä kanteleensoittajia, yksinlaulajista koottu tyttökvartetti tai kuvataidekurssilainen, joka on uskaltanut ensi kertaa nostaa teoksensa seinälle. Hekin saavat heittää turhan vaatimattomuuden menemään ja olla rohkeasti iloisia osaamisestaan.
Rutiini on ruma sana, joka usein liitetään tylsyyteen. Se saadaan kuulostamaan asialta, josta pitäisi pyrkiä kaikin tavoin pois. Uh, kaavoihin kangistumista!