Ai­na sil­loin täl­löin Enon­te­kiö paik­ka­kun­ta­na pu­hut­taa, jos­kus hy­väs­sä, jos­kus pa­has­sa: kun­ta­lai­sil­le an­ne­tut il­mais­len­not, tois­ten leh­tien te­ke­mät tut­ki­muk­set sek­si­kump­pa­nei­den mää­ris­tä tai se­rif­fin palk­kaa­mi­nen kun­ta­lais­ten tur­vak­si. Täl­lä het­kel­lä mai­neem­me kas­vaa kaa­mos­ka­me­ran ja sen vä­lit­tä­män kau­neu­den kaut­ta.

Enon­te­ki­ö­läi­set he­rä­si­vät jou­lu­kuun en­sim­mäi­se­nä päi­vä­nä ve­si­sa­tee­seen. Vä­häi­nen lumi oli yön ai­ka­na ka­don­nut ja maa­il­ma muut­tu­nut mus­tak­si, jäi­sek­si luis­tin­ra­dak­si, jon­ka pääl­lä oli ve­si­ker­ros. Kyl­lä sitä lun­ta vie­lä tu­lee, voi­sim­me po­si­tii­vi­ses­ti aja­tel­la ja ajat­te­lem­me­kin, mut­ta ajan­koh­ta sat­tui nyt pa­him­paan mah­dol­li­seen ai­kaan: jou­luc­har­te­rei­den saa­pu­mi­seen. Kah­dek­san len­toa on jää­nyt tu­le­mat­ta, ja se on pit­kä pen­ni niil­le, joi­den elan­to on vah­vas­ti kiin­ni juu­ri näis­tä tär­keis­tä jou­lu­vie­rais­ta.

Lap­pi saa puo­li mil­joo­naa haja-asu­tu­sa­lu­ei­den po­lii­si­vir­ko­jen li­sää­mis­tä var­ten an­ne­tus­ta 3,3 mil­joo­nan li­sä­ra­hoi­tus­po­tis­ta. Se on yh­dek­sän vir­kaa ja pik­kui­sen pääl­le. Pit­kä­ai­kai­nen ilo li­sä­ra­hoi­tus ei toki ole, sil­lä pu­hu­taan vain en­si vuo­des­ta.

Täl­lä­kään ker­taa seu­ra­kun­ta­vaa­lit ei­vät tar­jon­neet suur­ta jän­ni­tys­näy­tel­mää, sil­lä eh­dok­kai­ta oli ko­vin vä­hän, ja alus­ta saak­ka oli sel­vää, et­tä yh­tä lu­kuun ot­ta­mat­ta kaik­ki saa­vat val­tuus­to­pai­kan, ja se yk­si­kin pää­see va­ra­si­jal­le. Tä­män­het­ki­nen kirk­ko­val­tuus­ton pu­heen­joh­ta­ja myön­tää, et­tä eh­dok­kai­ta et­si­tään kis­so­jen ja koi­rien kans­sa – tun­kua seu­ra­kun­nan asi­ois­ta päät­tä­mään ei va­li­tet­ta­vas­ti ole. Muo­ni­os­sa jär­jes­tet­tiin so­pu­vaa­lit. Sel­lai­set oli­si­vat eh­kä täl­lä ker­taa so­pi­neet Enon­te­ki­öl­le­kin, hal­vem­mak­si se ai­na­kin oli­si tul­lut.

Ins­tag­ram, Fa­ce­book, Twit­ter – so­si­aa­li­ses­ta me­di­as­ta on tänä päi­vä­nä tul­lut kuin yk­si ys­tä­vis­täm­me. Yk­si ys­tä­vä, joka va­li­tet­ta­vas­ti al­kaa kor­va­ta nii­tä oi­kei­ta ih­mi­siä elä­mäs­säm­me.

Meil­lä päin mar­ras­kuu­ta aja­tel­laan jo sel­väs­ti tal­vi­kuu­kau­te­na: va­lo­ja vi­ri­tel­lään kar­ta­noil­le, suk­set saa­te­taan nos­taa sii­hen sei­nää vas­ten ja ko­lat kai­ve­taan hol­lil­le. Lun­ta­kin on yleen­sä niin pal­jon, et­tä syys­pi­meil­le on hei­tet­ty hy­väs­tit ja maa­il­ma on va­loi­sam­pi. Ku­kaan ei enää edes ku­vit­te­li­si ke­sä­ren­kail­la kaa­sut­te­le­van­sa.

Tus­kin on yh­tään enon­te­ki­ö­läis­tä, jol­la ei oli­si jon­kin­lais­ta mie­li­pi­det­tä Jyp­py­rän alu­ees­ta, sii­tä mitä siel­lä pi­täi­si ol­la ja teh­dä, vai pi­täi­si­kö mi­tään. Het­ta Hiih­to­maa vä­hin­tään on pu­hu­tut­ta­nut kun­ta­lai­sia reip­paan vuo­si­kym­me­nen ajan, ja kyl­lä alue on kes­kus­te­lua ai­heut­ta­nut var­mas­ti Peu­ran­kuo­pan ai­koi­hin­kin. Pal­jas­se­län alu­e­kaan tus­kin il­man kah­vi­pöy­tä­kes­kus­te­lu­ja on sel­vin­nyt.

Ko­ti­seu­tu asuu ih­mi­ses­sä ai­na. Ne mai­se­mat ja se luon­to, jon­ka kes­kel­lä ih­mi­nen lap­suu­ten­sa viet­tää, jää­vät ih­mi­seen.

Yk­si elä­män eh­kä par­haim­mis­ta oh­je­nuo­ris­ta pi­täi­si ol­la se, et­tä me kaik­ki koh­te­lem­me toi­sia kun­ni­oit­ta­vas­ti ja sil­lä ta­voin kuin toi­vom­me it­se­äm­me koh­del­ta­van. Olem­me ys­tä­väl­li­siä, au­tam­me tar­vit­ta­es­sa ja pi­däm­me huol­ta. Olem­me ka­ve­rei­ta, ys­tä­viä, lä­hei­siä.

Yh­dis­tys­toi­min­taan osal­lis­tuu moni meis­tä, toi­set ak­tii­vi­sem­min ja toi­set vä­hem­män. Osa jär­jes­tää, osa käy. Se on kui­ten­kin to­si­a­sia, et­tä yh­dis­tyk­set ovat La­pis­sa mo­nen kun­nan sel­kä­ran­ka, ja kyl­lä Enon­te­ki­öl­lä­kin yh­dis­tys­ten ar­vo on no­tee­rat­tu.

Muis­ti­sai­rau­det ovat kan­san­tau­te­ja, ku­ten sy­dän ja ve­ri­suo­ni­sai­rau­det – ylei­sim­piä ne ovat iäk­käil­lä ih­mi­sil­lä. Suo­mes­sa on ar­vi­ol­ta 193 000 muis­ti­sai­ras­ta ih­mis­tä. Vä­hin­tään kes­ki­vai­kea muis­ti­sai­raus on Suo­men muis­ti­a­si­an­tun­ti­jat ry:n mu­kaan myös 45 enon­te­ki­ö­läi­sel­lä.

Tal­vi tuok­suu jo. Edes­sä on se ai­ka, kun maan­tiet ovat liuk­kai­ta, aa­mul­la saat­taa ol­la kym­me­nen sent­tiä lun­ta tai vet­tä tu­lee vaa­ka­ta­sos­sa niin lu­jaa, et­tei pi­me­äl­lä tiel­lä näe yh­tään mi­hin­kään. Aa­mul­la au­ton ik­ku­nat ovat jo mel­koi­sel­la var­muu­del­la jääs­sä. On­nek­si me La­pin ih­mi­set osaam­me näi­hin al­ku­tal­ven iloi­hin va­rau­tua: pei­täm­me au­ton ik­ku­nat il­lal­la tai ai­na­kin su­la­tam­me ne aa­mul­la en­nen tiel­le läh­töä, ja työ­mat­kat aje­lem­me mal­til­la.

Luu­li­si, et­tä luon­to rus­kan lop­pu­vai­heil­la ei enää oli­si niin kau­nis, et­tä kun vä­rit vä­hi­tel­len haa­lis­tu­vat, leh­det pu­toi­le­vat ja pak­ka­set saa­pu­vat, maa­il­ma muut­tui­si suu­rek­si, ma­sen­ta­vak­si mai­se­mak­si.

Enon­te­ki­ö­läi­set tun­ne­taan sii­tä, et­tä omis­ta ih­mi­sis­tä, lä­hei­sis­tä naa­pu­reis­ta ja vä­hän koko ky­län vä­es­tä­kin pi­de­tään huol­ta. Nyt al­ka­neen Vie van­hus ulos -kam­pan­jan ai­ka­na meil­lä on ti­lai­suus näyt­tää se koko muul­le maa­il­mal­le.

Kou­lun pie­nel­lä pi­hal­la on tä­hän saak­ka ol­lut aa­mui­sin ja il­ta­päi­vi­sin mel­koi­nen kaa­os. Lin­ja-au­to­jen ja tak­sien li­säk­si van­hem­pien au­to­ja on sin­koil­lut siel­tä tääl­tä si­kin so­kin, ja sii­nä ovat sit­ten pie­net ja vä­hän suu­rem­mat kou­lu­lai­set koit­ta­neet sel­viy­tyä. Kou­lun lo­put­tua lap­si­aan ha­ke­neet van­hem­mat ovat kiep­saut­ta­neet kul­ku­pe­lin­sä mi­hin mil­loin­kin: lu­ki­on por­tai­den eteen, kir­jas­ton asi­a­kas­pai­koil­le tai opet­ta­jien park­ki­pai­koil­le – toki vii­saas­ti jo­noon­kin.

Kil­pis­jär­vel­lä Saa­na-Veik­ko­jen jär­jes­tä­mä To­si­Rau­tu-ta­pah­tu­ma on­nis­tui jäl­leen huo­li­mat­ta sii­tä, et­tä ajan­koh­ta oli eri kuin ai­kai­sem­pi­na vuo­si­na. Ke­sä­kuus­ta elo­kuul­le siir­ret­tyyn ki­saan osal­lis­tui hui­ma mää­rä ve­ne­kun­tia, ja ka­laa­kin nou­si nel­jä­nä päi­vä­nä ke­hus­ke­lun ver­ran vä­hin­tään.

Mat­kai­lu­ke­sä al­kaa ol­la lo­puil­laan, ja pik­ku­hil­jaa tai­vu­taan koh­ti rus­ka­se­son­kia. Pai­kal­lis­ten mat­kai­lu­y­rit­tä­jien mie­les­tä ta­ka­na on hyvä kesä, ja sa­man to­dis­taa Ti­las­to­kes­kus. Jo ke­sä­kuun yö­py­mis­ten mää­rä nou­si Enon­te­ki­öl­lä 7,3 pro­sent­tia. Se on 900 vaih­det­ta­vaa la­ka­naa enem­män kuin edel­lis­vuon­na. Myös Muo­ni­on ke­sä­mat­kai­lu ki­pu­si jon­kin ver­ran, vaik­kei yh­tä pal­jon kuin Enon­te­ki­öl­lä, mut­ta La­pin mag­nee­tit, Levi ja Yl­läs, me­net­ti­vät otet­taan.

Kun kesä on har­ras­tus­toi­min­nan osal­ta ol­lut hil­jai­se­loa, syk­syl­lä on hyvä taas pon­kais­ta siel­tä soh­val­ta ylös. Esi­mer­kik­si Re­von­tu­li-Opis­ton kurs­si­tar­jon­nas­ta löy­tyy pal­jon uut­ta tai tau­on jäl­keen oh­jel­maan pa­laa­via kurs­se­ja.

En­si vii­kon maa­nan­tai­na jal­ka­käy­tä­vät täyt­ty­vät pie­nis­tä, vie­lä pie­nem­mis­tä ja vä­hän isom­mis­ta­kin kou­lu­lai­sis­ta. Syys­lu­ku­kau­si start­taa, ja pie­niä rep­pu­ja al­kaa taas keik­kua pit­kin ky­lien rait­te­ja. Osa tun­tee jo kou­lu­tien ja tie­tää tei­den vaa­rat, mut­ta ke­sän ai­ka­na hy­vät­kin opit voi­vat unoh­tua. Toi­sil­le as­ke­leet kou­lu­tiel­lä ovat ai­van en­sim­mäi­set, ja in­nos­tus ja ilo voi­vat ai­heut­taa yl­lät­tä­vi­ä­kin hyp­pe­lyi­tä. Pel­ko ja ujous voi­vat to­sin myös py­säyt­tää niil­le ja­lan­si­joil­leen! Joka vuo­si kou­lu­tiel­tä löy­tyy myös hei­tä us­ka­lik­ko­ja, jot­ka voi­main­sa tun­nos­sa keu­lit­ta­vat pyö­ril­lään tai py­räh­te­le­vät yli tien mis­tä sat­tuu. Lap­set ovat eri­lai­sia, ar­vaa­mat­to­mi­a­kin, ja mie­li­ku­vi­tus­ta, pää­hän­pis­to­ja ja uu­sia ko­ke­muk­sia voi kou­lu­mat­kal­le mah­tua huo­mat­ta­vas­ti enem­män kuin vie­lä jär­keä pik­kui­seen mie­leen.

Mar­jas­tu­sai­ka al­kaa ol­la kä­sil­lä. Hil­la­kuu­lu­mi­sia vaih­del­laan ah­ke­ras­ti – kui­vuu­den, kuu­muu­den ja ko­vien tuu­lien pe­lä­tään teh­neen mar­ja­sa­dol­le vau­ri­oi­ta. Ar­vai­lu­jen ja kuu­lo­pu­hei­den va­raan moni ei tal­ven mar­ja­va­ras­to­jen täyt­tä­mis­tä jätä. Met­sään suun­na­taan, vaik­ka vain var­muu­den vuok­si. Äm­pä­rin kans­sa met­sään ai­ko­vien kan­nat­taa huo­mi­oi­da tä­män ke­sän poik­keuk­sel­li­set sää­o­lo­suh­teet. Vaik­ka suun­ta­na oli­si ne tu­tut, joka syk­syi­set mar­ja­pai­kat, niin läm­pö ja nih­ke­än kos­tea il­ma vaa­ti­vat ve­ron­sa jo pie­nen­kin kä­ve­ly­len­kin päät­teek­si. Po­lii­si va­roit­taa­kin mar­jaan ai­ko­via kuu­muu­den tuo­mis­ta haas­teis­ta. Mar­jas­tus­reis­sul­le tu­lee va­ra­ta mu­kaan riit­tä­väs­ti juo­ta­vaa ja syö­tä­vää sekä tar­peel­li­set lääk­keet.

Hel­le – mikä iha­na te­ko­syy ol­la te­ke­mät­tä mi­tään. Kuu­mal­la sääl­lä ei ole suo­ta­vaa reh­kiä el­lei ole ai­van pak­ko. Vii­me viik­ko­jen tu­ka­la sää on pii­nan­nut töis­sä käy­viä, kun taas lo­ma­lai­set ovat saa­neet naut­tia olos­taan polt­ta­van kuu­man au­rin­gon al­la. Kuu­muus kuu­luu kun­non ke­sään ja vih­doin myös Enon­te­ki­öl­lä on saa­tu naut­tia sääs­ket­tö­mis­tä ran­ta­päi­vis­tä. Ou­nas­jär­ven ve­den läm­pö­ti­lak­si on mi­tat­tu hui­mat 21 as­tet­ta.

Ver­ta, hi­keä ja kyy­ne­lei­tä, mut­ta sil­ti niin pal­jon iloi­sia il­mei­tä ja on­nis­tu­mi­sen rie­mua näh­tiin lau­an­tai­na He­tan kou­lu­kes­kuk­sen pi­has­sa, kun lä­hes tu­hat­päi­nen jouk­ko juok­si­joi­ta ylit­ti maa­li­vii­van.

Ai­doil­le tyy­peil­le on tar­vet­ta hei­nä­kuun lo­pus­sa, kun Raat­ta­mas­sa ku­va­taan Mes­ta­ri Cheng -elo­ku­vaa. Ai­to­jen ih­mis­ten löy­tä­mi­nen näil­tä sel­ko­sil­ta ei lie­ne ko­vin vai­ke­aa. Per­soo­nia meil­lä pii­saa, kun­han vaan me vaa­ti­mat­to­mat La­pin ih­mi­set us­kal­tau­tui­sim­me an­ta­maan elo­ku­va­te­ol­li­suu­del­le pie­nen pa­lan it­se­äm­me.

Meil­le La­pin ih­mi­sil­le lie­nee jo äi­din­mai­dos­sa juo­tet­tu se asia, et­tä kaik­ki on ke­rit­tä­vä it­se hoi­taa ja ni­me­no­maan kaik­ki, mikä on ai­na ja joka vuo­si hoi­det­tu. Ke­sik­si meil­lä on pit­kät to do -lis­tat, ei­kä va­paa-ai­kaa mi­hin­kään lis­taan erik­seen mer­ki­tä. Mah­dol­li­sen lo­man ajak­si ka­sa­taan ko­ti­työt, joi­ta ei muu­ten eh­di – mat­to­pyy­kit, po­tun­nos­tot ja hil­lan­ko­ko­a­mi­set ai­na­kin.

Enon­te­ki­ön po­lii­si­a­sia, jota vii­me syk­sys­tä saak­ka on vat­vot­tu, al­kaa konk­re­ti­soi­tua. Meil­le on Muo­ni­on po­lii­si­mie­hi­tyk­ses­tä ni­met­ty kak­si ni­mik­ko­po­lii­sia, Ant­te Lau­ha­maa ja Mika Brän­na­re.

Per­jan­tai­na on kes­ki­ke­sän juh­la. Meil­lä Enon­te­ki­öl­lä suu­rin, ja eh­dot­to­mas­ti ai­na­kin pit­kä­kes­toi­sin ta­pah­tu­ma on Kil­pis­jär­ven lii­kun­ta­ju­han­nus. Lii­kun­ta ja ju­han­nus lie­nee myös mel­ko eri­koi­nen yh­dis­tel­mä, mut­ta Saa­nan rin­teil­lä on hiih­del­ty jo vuo­si­kym­men­ten ajan, ja niin teh­dään tä­nä­kin vuon­na.

”Kai­kil­la on oma on­nel­li­nen ta­ri­nan­sa, mut­ta hy­väk­si yri­tyk­sek­si niis­tä moni jäi.” Näin to­te­aa eri­lai­sis­ta ja eri­koi­sis­ta­kin te­ke­mi­sis­tään ka­re­su­van­to­lai­nen Heik­ki Hal­ko­saa­ri, joka to­ti­ses­ti on elä­mäs­sään eh­ti­nyt vaik­ka mitä. Po­si­tii­vi­nen mie­li on te­ke­mi­sis­sä tär­ke­ää, vaik­ka sen­kin mies au­liis­ti myön­tää, et­tä mi­kään ei ole hel­pol­la ta­pah­tu­nut, töi­tä on asi­oi­den eteen saa­nut teh­dä.

Lii­ken­ne­pal­ve­lu­la­ki uu­dis­tuu. Meil­lä­kin se tul­lee nä­ky­mään lä­hin­nä tak­si­pal­ve­luis­sa, sil­lä tak­si­lii­ken­teen mark­ki­nat va­pau­tu­vat. Oi­kein ku­kaan ei vie­lä tun­nu tie­tä­vän, mitä ta­pah­tuu, mut­ta se on sel­vää, et­tä lupa tak­sin aja­mi­seen on löy­hem­mäs­sä ei­kä se vält­tä­mät­tä ole mi­kään hyvä asia.