Vaik­ka en­si vuo­del­le esi­te­tään ali­jää­mäis­tä bud­jet­tia, pe­rus­tur­va tar­vit­see li­sää ra­haa jäl­leen ker­ran ei­kä so­si­aa­li­puo­lel­le saa­da työn­te­ki­jöi­tä, nii­tä mu­ka­vi­a­kin jut­tu­ja riit­tää yl­lin kyl­lin. Jou­lu­myy­jäi­set oli­vat mu­ka­vat, lii­kun­ta­hal­lin re­mont­ti on val­mis­tu­mas­sa ajal­laan, pal­kin­to­ja ja mi­ta­lei­ta ro­pi­see siel­tä sun tääl­tä, ja elo­ku­vis­sa­kin on tar­jol­la vaik­ka mitä.

Tee­mu Tau­la­vuo­ri to­te­aa ole­van­sa pak­ko­miel­tei­nen ke­hit­tä­mi­sen suh­teen. Pa­hem­pi­a­kin pak­ko­miel­tei­tä lie­nee, ol­le­tik­ki jos uu­dis­ta­mi­sen myö­tä asi­at hoi­tu­vat en­tis­tä pa­rem­min. Kyl­lä hoi­va-ala ja­los­ta­mis­ta kai­paa myös meil­lä.

Jos­kus jut­tu­jen jul­kai­sut ve­ny­vät syys­tä tai toi­ses­ta. Tä­män vii­kon leh­des­sä on jut­tu Kil­pis­jär­ven ryh­mä­per­he­päi­vä­ko­ti Saa­nan lap­sis­ta, joi­den luo­na toi­mi­tus vie­rai­li elo­kuus­sa. Toki ju­tul­le on täy­ty­nyt sen jäl­keen päi­vi­tys­tä teh­dä, mut­ta kyl­lä sii­nä ai­na­kin lap­sil­ta on kär­si­väl­li­syyt­tä ky­syt­ty, jos jut­tua on al­ka­nut odot­taa heti.

Di­gi­ta­li­saa­ti­o­ta pus­kee si­sään ovis­ta ja ik­ku­nois­ta kiih­ty­väl­lä tah­dil­la. Mo­net ar­kie­lä­män hom­mat hoi­de­taan ny­kyi­sin di­gi­taa­li­sen tie­to­tek­nii­kan avul­la, ei­kä mo­nes­ti­kaan enää ole ajan tai pai­kan aset­ta­mia ra­joi­tuk­sia.

Vaik­ka meil­lä on lois­ta­va kir­jas­to, se ei rii­tä. Yh­teis­poh­jois­mai­nen kir­jas­to­au­to käy ky­läs­sä nii­den luo­na, joil­le kir­kon­ky­läl­lä käy­mi­nen ei ole vain ki­pai­su tai on jopa mah­do­ton­ta. Kir­jas­to­au­to käy myös päi­vä­ko­deis­sa ja kou­luil­la, jo­ten lap­set op­pi­vat jo pie­nes­tä pi­tä­en ar­vos­ta­maan niin lu­ke­mis­ta kuin it­se pal­ve­lu­a­kin.

Tä­män­vuo­ti­sen Täy­ten kuun tait­hes­sa -ta­pah­tu­man ai­ka­na il­mas­sa vä­rei­li vih­jei­tä sii­tä, et­tä ken­ties enon­te­ki­ö­läis­ten iki­o­ma, jo 13. ker­taa täy­tee­nam­mut­tu ja suu­rel­la sy­dä­mel­lä teh­ty yh­tei­nen il­ta saat­taa sam­mua näi­hin juh­liin. En­si vuo­des­ta ei ole var­muut­ta ja ym­mär­tää­kin sen: sa­man­ta­pai­sen ti­lai­suu­den jär­jes­tä­mi­nen vuo­des­ta toi­seen ja pai­kal­lis­ten esiin­ty­jien saa­mi­nen est­ra­dil­le ei mah­da ol­la mi­kään help­po hom­ma.

Tänä vuon­na YK:n maa­il­man al­ku­pe­räis­kan­so­jen kiel­ten tee­ma­vuot­ta vie­te­tään maa­il­man­laa­jui­ses­ti. Al­ku­pe­räis­kan­so­jen kiel­ten ti­lan­ne on synk­kä, sil­lä en­nus­tei­den mu­kaan suu­rin osa niis­tä on vaa­ras­sa ka­dos­ta seu­raa­vien vuo­si­sa­to­jen ai­ka­na. Ti­lan­ne on sama myös saa­men kie­lel­lä. Sik­si juh­la­vuon­na mo­net ta­hot osal­lis­tu­vat tuo­mal­la kie­liä nä­ky­väs­ti esil­le.

Olin tet-vii­kon Enon­te­ki­ön Sa­no­mis­sa 14.–18. lo­ka­kuu­ta. Se on syys­lo­ma­viik­ko. Enon­te­ki­ön Sa­no­mien toi­nen toi­mit­ta­ja Tan­ja oli sil­loin lo­mal­la. Se oli näin help­po jär­jes­tää, kos­ka Esa­ris­sa on vain kak­si työ­pis­tet­tä, ja nyt pys­tyin te­ke­mään töi­tä Tan­jan ko­neel­la. Kun muut luok­ka­lai­se­ni ovat te­tis­sä mar­ras­kuus­sa, niin minä olen lo­mal­la sen vii­kon.

Kun­nan verk­ko­si­vuil­ta löy­tyy Enon­te­ki­ön kun­nan ta­lou­sar­vi­on ja -suun­ni­tel­man 2020–2022 yh­teen­ve­to, jota kun­ta­lai­set voi­vat kom­men­toi­da sun­nun­tai­hin 27. lo­ka­kuu­ta saak­ka. On siis vä­hän pääl­le viik­ko ai­kaa sa­noa sa­not­ta­van­sa kun­nan en­si vuo­den ja muu­ta­man seu­raa­van­kin vuo­den suun­nas­ta ja suun­ni­tel­mis­ta. Mikä on si­nul­le tär­ke­ää? Min­kä ha­lu­at kun­nas­sa toi­mi­van? Mikä asia kai­paa muu­tos­ta? Min­kä on lo­put­ta­va? Tu­tus­tu ta­lou­sar­vi­oe­si­tyk­sen yh­teen­ve­toon.

Ei de­fib­ril­laat­to­rin käyt­tö ole vai­ke­a­ta, vaik­ka hie­nos­ta ni­mes­tä voi­si niin pää­tel­lä­kin. Kone neu­voo koko ajan sel­väl­lä suo­men kie­lel­lä mitä teh­dä, jo­ten käyt­tö on hy­vin yk­sin­ker­tais­ta. Luul­ta­vas­ti kui­ten­kin vain sil­loin, kun edes­sä ma­kaa nuk­ke.

Kil­pis­jär­ve­läi­nen Aki Huh­ta­nen Äi­jä-koi­ran­sa kans­sa on kai­kil­le enon­te­ki­ö­läi­sil­le tut­tu, ei­vät­kä he Suo­men mit­ta­kaa­vas­sa­kaan ko­vin tun­te­mat­to­mia ole. Ta­kan­reu­nal­la on pari Em­ma-pys­tiä, Äi­jä-koi­ran Ins­tag­ram-ti­lil­lä on reip­paas­ti yli 20 000 seu­raa­jaa ja Erän­kä­vi­jöis­tä tyk­kää Fa­ce­boo­kis­sa run­saat 30 000 ih­mis­tä. Te­le­vi­si­oi­den ää­reen aset­tuu joka sun­nun­tai-il­ta Erän­kä­vi­jöi­tä kat­so­maan suu­ri mää­rä suo­ma­lai­sia.

Enon­te­ki­öl­lä ei ole enää vuo­teen ol­lut eri­tyis­las­ten­tar­ha­no­pet­ta­jaa. Pal­ve­lua on vii­me tal­ven ajan ke­sä­kuun lop­puun saak­ka os­tet­tu Kit­ti­läs­tä 4–5 ker­taa kuu­kau­des­sa. Jat­kos­sa os­ta­mi­nen ei on­nis­tu.

Enon­te­ki­öl­lä jär­jes­te­tään hy­vin usein pie­niä tem­pauk­sia ja ta­pah­tu­mia, joi­den osa­not­ta­ja­mää­rä ei pää­tä hui­maa, mut­ta joil­la on jol­le­kin toi­sel­le ar­vaa­mat­to­man suu­ri mer­ki­tys. Kä­ve­le Nai­sel­le Am­mat­ti -ta­pah­tu­mas­sa vii­kon­vaih­tees­sa kii­vet­tiin Jyp­py­räl­le, ja tuon ta­pah­tu­man avul­la tois­ta­kym­men­tä nais­ta ke­hi­tys­mais­sa saa kou­lu­tuk­sen am­mat­tiin. Suo­mu­set-kuo­ro kävi esiin­ty­mäs­sä kir­kos­sa ja lah­joit­ti il­lan tuo­ton ly­hen­tä­mät­tö­mä­nä Lup­po­ko­din asuk­kai­den vir­kis­tys­käyt­töön. Sil­lä ra­hal­la mei­dän van­huk­sem­me saa­vat het­kek­si muu­tos­ta ar­keen, jo­ta­kin mu­ka­vaa ja mie­leen­pai­nu­vaa.

Aluk­si ihas­tel­tu, mut­ta ny­kyi­sin pal­jon par­jat­tu slo­gan. Ei­kä vii­me ai­koi­na ole voi­nut sii­tä ai­na­kaan ke­tään moit­tia, et­tei­kö teh­ty oli­si. Or­ga­ni­saa­ti­ot on pan­tu uu­sik­si, lii­kun­ta­hal­li on re­mon­tis­sa ja kyl­lä muis­sa­kin kiin­teis­töis­sä ta­pah­tuu. Mie­li­pi­tei­tä on vaih­del­tu, vä­lil­lä kii­vaas­ti­kin.

Väär­ti­päi­vät täyt­ti täy­det kym­me­nen vuot­ta, ja se on hie­no saa­vu­tus! Toki meil­lä väär­te­jä on ol­lut pal­jon kau­em­min­kin, mikä on vie­lä hie­nom­paa.

Kun muut­taa uu­teen paik­kaan, lä­hes kaik­ki muut­tuu. Yh­täk­kiä työ, kou­lu, koti, ih­mi­set, pal­ve­lut ja asui­nym­pä­ris­tö ovat uut­ta, mut­ta nii­den kans­sa on pär­jät­tä­vä.

Yk­si mo­to­ris­teis­ta sa­noo, et­tä kou­lu­kiu­saa­mi­nen on sy­väl­tä. Toi­sen mie­les­tä kiu­saa­mi­seen oli­si puu­tut­ta­va ai­em­min ja se oli­si otet­ta­va va­ka­vam­min. Mo­to­ris­tien ää­ni­tor­ve­na toi­mi­va Mar­ko Saa­ri­nen sa­noo, et­tei ole ol­lut kiu­sat­tu ei­kä kiu­saa­ja, mut­ta et­tei hä­nel­lä sil­ti ole oi­keut­ta ol­la vä­lit­tä­mät­tä näin tär­ke­äs­tä asi­as­ta. Rons­kin nä­köis­ten mies­ten ja nais­ten ker­to­ma­na asia saat­taa men­nä pe­ril­le pa­rem­min kuin opet­ta­jien ja van­hem­pien kaut­ta.

Vii­kon­lo­pun ve­sik­ros­sit Kih­lan­ki­jär­vel­lä su­jui­vat hie­nos­ti, vaik­ka ki­sai­li­joi­ta oli­kin hie­man en­tis­tä vä­hem­män. Kros­saa­jien ki­sa­kau­si al­kaa jo en­nen kes­ki­ke­sän juh­laa, jo­ten ei ole kum­ma­kaan, jos vä­sy­mys vii­mei­sis­sä ki­sois­sa al­kaa pun­teis­sa pai­naa.

Kyl­lä nuo­ret ovat jos­kus fik­su­ja. Täl­lä ker­taa su­per­hy­vä aja­tus syn­tyi muo­ni­o­lais­ten nuor­ten mie­les­sä, mut­ta ei­vät­kö­hän enon­te­ki­ö­läi­set­kin sii­hen tar­tu. Luu­ri­ton lei­ri. Lei­ri, jol­la pi­de­tään haus­kaa ja so­vel­le­taan net­ti­maa­il­man il­mi­öi­tä il­man verk­koa: Yo­u­tu­ben vi­de­ot teh­dään­kin it­se näyt­te­le­mäl­lä ja Fort­ni­tea pe­la­taan luon­non hel­mas­sa leik­ki­pys­syil­lä. Ne­tis­tä näi­tä ver­kot­to­mik­si ver­si­oik­si muu­tet­ta­via asi­oi­ta löy­tyy var­mas­ti vaik­ka kuin­ka pal­jon.

Ei elo­kuu vie­lä syk­syä ole, vaik­ka Jää­me­ren hyy­tä­vä kou­ra mei­tä on hel­teen jäl­keen ko­e­tel­lut. Käyn­nis­sä on vie­lä kuu­min hil­las­tus­kau­si, mat­kai­li­joi­ta pyö­rii siel­lä sun tääl­lä ja toi­voa so­pii, et­tä kyl­lä se il­ma­kin täs­tä vie­lä het­kek­si läm­pe­nee.

Enon­te­ki­ön Sa­no­mat lo­mai­lee hei­nä­kuun, ja kaik­ki kak­si toi­mit­ta­jaa­kin, eli Kat­ja ja Tan­ja, pi­tä­vät tuol­loin nel­jä viik­koa vuo­si­lo­mis­taan. Seu­raa­van ker­ran leh­ti il­mes­tyy elo­kuun en­sim­mäi­se­nä tors­tai­na.

Usein meil­lä tääl­lä Enon­te­ki­öl­lä on tun­ne, et­tä ju­han­nuk­ses­ta kesä on vas­ta al­ka­mas­sa, mut­ta ly­hy­ek­si jää­neen ke­vät­kau­den vuok­si me­kin voim­me täl­lä ker­taa vi­rit­täy­tyä kes­ki­ke­sän juh­laan. Koi­vut ovat lä­hes täy­des­sä leh­des­sä, ome­na­puut kuk­ki­vat, sääs­ket ja mä­kä­rät ovat saa­pu­neet.

Vir­ta­pii­rit ovat pyö­ri­neet Enon­te­ki­öl­lä jo vuo­si­kau­sia, ei­kä nii­den suo­sio näy­tä laan­tu­van – päin­vas­toin. Tä­män­kin ke­vään päät­tä­jäi­sis­sä mu­ka­na oli en­tis­tä enem­män vä­keä ja eh­kä vie­lä en­tis­tä laa­jem­mal­la ikä­haa­ru­kal­la.

On erit­täin tär­ke­ää, et­tä työ­tä, toin­ta tai vir­kaa hoi­taa hen­ki­lö, joka sii­hen on so­pi­va. Oi­kea hen­ki­lö oi­ke­as­sa pai­kas­sa on yhä paik­kan­sa pi­tä­vä lau­sah­dus.

Lau­an­tai­na juh­li­taan kou­lu­jen päät­tä­jäi­siä. Meil­lä­kin abi­tu­rien­tit saa­vat pai­naa pää­hän­sä val­ko­la­kin ja yh­dek­säs­luok­ka­lai­set ku­ki­te­taan ylä­kou­lun suo­rit­ta­mi­ses­ta. Niin op­pi­laat kuin opet­ta­jat­kin ovat saa­vut­ta­mas­sa taas yh­den eta­pin, vaik­ka ta­ka­na oli­si vas­ta vii­des tai kah­dek­sas kou­lu­vuo­si.

Ko­ti­ta­louk­sil­le tar­koi­tet­tu ke­räys­kier­ros start­taa ke­sä­kuun 3. päi­vä Kil­pis­jär­vel­tä, ja Enon­te­ki­öl­lä se kier­te­lee nel­jän päi­vän ajan. Hie­no hom­ma, sil­lä ke­räys on mak­su­ton. Eco­kier­rok­sel­la pää­see hel­pos­ti eroon muun mu­as­sa vaa­ral­li­sis­ta jät­teis­tä, säh­kö­lait­teis­ta, ro­mu­me­tal­lis­ta ja huo­ne­ka­luis­ta.

Enon­te­ki­ön neu­vot­te­lu­kun­ta pe­rus­tet­tiin kym­me­nen vuot­ta sit­ten muun mu­as­sa tuo­maan Enon­te­ki­ö­tä ja sen tär­kei­tä asi­oi­ta esil­le ja ke­hit­tä­mään ja yl­lä­pi­tä­mään ver­kos­to­ja. Yk­si neu­vot­te­lu­kun­nan ak­tii­vi­sim­mis­ta jä­se­nis­tä on ol­lut Ilk­ka Vau­ra, omien sa­no­jen­sa mu­kaan Enon­te­ki­ön ys­tä­vä vuo­des­ta 1953. Vau­ra on myös Yr­jö Kok­ko -seu­ran jä­sen ja huo­leh­tii yh­dis­tyk­sen tie­do­tuk­ses­ta.

En­sin yl­lät­ti ke­vät, sit­ten tal­vi. Ke­vään tulo oli suu­rem­pi yl­lä­tys, kyl­lä­hän Enon­te­ki­öl­lä nyt ta­ka­tal­ven is­kuun osa­taan va­rau­tua. Jos Uu­si lumi van­han sur­ma -sa­non­ta pi­tää paik­kan­sa, voim­me vä­hi­tel­len kai­vaa ne au­rin­ko­var­jot esil­le ja bi­ki­nit hol­lil­le, et­tä saam­me kun­nol­la heit­täy­tyä ke­sän kyn­siin.

Re­von­tu­li-Opis­ton ke­vät­juh­las­sa sen ai­na huo­maa, kuin­ka luo­via ja tai­teel­li­sia ih­mi­siä Enon­te­ki­öl­lä on­kaan! Pie­nim­mät la­vas­ta­rat, jot­ka kie­li kes­kel­lä suu­ta, mut­ta ti­lan­teen vaa­ti­mal­la va­ka­vuu­del­la esit­tä­vät oman lau­lun­sa, soit­ton­sa tai tans­sin­sa, us­kal­ta­vat vie­lä ol­la vil­pit­tö­män kii­tol­li­sia ap­lo­dien mää­räs­tä. Niin pi­tää ol­la­kin, op­pi­mas­taan ja te­ke­mäs­tään saa rei­lus­ti ol­la yl­peä. Vä­lil­lä jou­kos­tam­me väl­käh­tää toi­sen­lai­si­a­kin täh­tiä: vaik­ka­pa kil­pis­jär­ve­läi­siä kan­te­leen­soit­ta­jia, yk­sin­lau­la­jis­ta koot­tu tyt­tök­var­tet­ti tai ku­va­tai­de­kurs­si­lai­nen, joka on us­kal­ta­nut en­si ker­taa nos­taa te­ok­sen­sa sei­näl­le. He­kin saa­vat heit­tää tur­han vaa­ti­mat­to­muu­den me­ne­mään ja ol­la roh­ke­as­ti iloi­sia osaa­mi­ses­taan.

Ru­tii­ni on ruma sana, joka usein lii­te­tään tyl­syy­teen. Se saa­daan kuu­los­ta­maan asi­al­ta, jos­ta pi­täi­si pyr­kiä kai­kin ta­voin pois. Uh, kaa­voi­hin kan­gis­tu­mis­ta!