Tal­vi­mat­kai­lun huo­let pai­na­vat miel­tä, ja jän­ni­tyk­sel­lä odo­te­taan myös, mil­lai­nen ke­sä­se­son­gis­ta tu­lee. Oman var­jon­sa sil­le luo edel­leen ko­ro­na­vi­rus, joka lie­nee lä­hem­pä­nä mei­tä kuin kos­kaan ke­vään ai­ka­na.

Vii­kon­vaih­tees­sa on jo kes­ki­ke­sän juh­la, ju­han­nus, vaik­ka tun­tuu, et­tei kesä ai­van vie­lä ole meil­le saak­ka edes eh­ti­nyt.

Jos­kus tun­tuu, et­tä Enon­te­ki­öl­lä asu­taan ai­van elä­män syr­jäl­lä, kau­ka­na kai­kes­ta. Sii­tä huo­li­mat­ta tääl­lä useim­mi­ten ol­laan tyy­ty­väi­siä sii­hen, mitä on, ja sii­tä pi­de­tään kyn­sin ja ham­pain kiin­ni.

Tämä ke­vät on täyt­ty­nyt ne­ga­tii­vi­suut­ta huo­ku­vis­ta uu­ti­sis­ta vä­ki­sin­kin. Sik­si on vir­kis­tä­vää ker­toa esi­mer­kik­si iit­to­lai­ses­ta nuo­res­ta mie­hes­tä, joka suo­rit­ti lu­ki­on ne­tin kaut­ta yk­sik­seen ja kir­joit­ti kah­dek­san ai­net­ta lois­ta­vin ar­vo­sa­noin. Mu­ka­van ju­tus­ta te­kee se­kin, et­tä tuo­re yli­op­pi­las on myös eri­tyi­sen ko­ti­paik­ka­ra­kas – suu­rin syy Net­ti­lu­ki­on käy­mi­seen ni­mit­täin oli se, et­tei hän ha­lun­nut ko­to­aan kau­as.

Puo­li­vä­lis­sä maa­lis­kuu­ta Enon­te­ki­ön Sa­no­mat uu­ti­soi, et­tä Enon­te­ki­ön len­to­ken­täl­lä on suu­rin kas­vup­ro­sent­ti La­pis­sa. Len­to­ken­tän mat­kus­ta­ja­mää­rät oli­vat tam­mi­kuus­sa lä­hes 20 pro­sent­tia suu­rem­mat kuin edel­lis­vuo­den tam­mi­kuus­sa. Kas­vu on ol­lut La­pin ken­tis­tä no­pein­ta, ja val­ta­kun­nal­li­ses­ti­kin vain Tu­run kent­tä oli kas­vu­vauh­dis­sa edel­lä. Tä­nään leh­des­sä on uu­ti­nen, jos­sa ker­ro­taan len­to­ken­tän ole­van lo­pet­ta­mi­su­han al­la.

Osa meis­tä te­kee etä­nä töi­tä, ja kou­lu­lai­set pa­ker­ta­vat myös ko­to­na. Toi­set tyk­kää­vät, toi­set ei­vät – ku­ten asi­ois­sa yleen­sä, täs­sä­kin on mon­ta puol­ta ja mon­ta mie­li­pi­det­tä.

Huo­men­na on pit­kä­per­jan­tai, ja sen jäl­keen Enon­te­ki­ön pe­rin­tei­seen pää­si­äi­seen on ai­na kuu­lu­nut mök­kei­lyä, kelk­kai­lua, pilk­ki­mis­tä, su­ku­lais­ten ja ka­ve­rei­den ta­paa­mis­ta – yh­des­sä oloa kai­kin ta­voin. Tänä vuon­na asi­at ovat toi­sin. Nyt me em­me odo­ta ete­län su­ku­lai­sia käy­mään, em­me­kä sitä, et­tä mat­kai­li­jat täyt­täi­si­vät kau­pat ja hiih­to­la­dut.

Kah­des­sa vii­kos­sa muut­tui kaik­ki. Yk­si toi­sen­sa jäl­keen Enon­te­ki­ön ke­vään ta­pah­tu­mat on pi­tä­nyt ras­tia yli ka­len­te­ris­ta. Lap­set ovat jää­neet opis­ke­le­maan ko­tei­hin­sa, mo­net ai­kui­sis­ta etä­töi­hin. Yli seit­se­män­kym­men­tä ke­vät­tä näh­neet kun­ta­lai­set jou­tu­vat nyh­jöt­tä­mään yk­sin, ja ker­hot, kurs­sit, mat­kat, kaik­ki tyyn­ni on kiel­let­tyä. Suo­men ra­jat on sul­jet­tu.

Tal­vi­so­dan päät­ty­mi­ses­tä tu­lee huo­men­na ku­lu­neek­si ta­san 80 vuot­ta. Suo­men ja Neu­vos­to­lii­ton vä­li­nen rau­han­so­pi­mus as­tui voi­maan 13. maa­lis­kuu­ta 1940 päät­tä­en 105 päi­vän tal­vi­so­dan.

He­tan alu­eel­la veis­te­tään am­mat­ti­lais­ten voi­min upei­ta jää­veis­tok­sia lau­an­tai­hin saak­ka. Val­miit te­ok­set jää­vät ilos­tut­ta­maan ja ihas­tut­ta­maan mei­tä yri­tys­ten pi­hoil­le, ja niis­tä on mah­dol­li­suus ää­nes­tää upein­ta.

Ys­tä­vän­päi­vä­nä ka­ve­reil­le lä­he­tel­lään kort­te­ja, ja­e­taan vies­te­jä, os­tel­laan suk­lai­ta, ha­lail­laan­kin. Päi­vä on ai­van mu­ka­va, sil­loin saa ty­kä­tä lu­van kans­sa, ei­kä ku­kaan sano, et­tä mitä sie nyt tyh­jää hö­pe­rät.

Uu­den ja upe­an kun­to­sa­lin saa­mi­nen Het­taan on mah­ta­va jut­tu! Ava­jais­ten hur­jan kä­vi­jä­mää­rän pe­rus­teel­la ai­na­kin voi­si olet­taa, et­tä tyh­jil­lään sa­lin ei tar­vit­se seis­tä. Mo­net kä­vi­jöis­tä oli­vat nii­tä, jot­ka jo käy­vät Re­von­tu­li-Opis­ton kun­to­sa­li­kurs­seil­la, mut­ta pal­jon oli myös hei­tä, jot­ka ajat­te­li­vat: nyt tai ei kos­kaan. Fy­si­o­te­ra­peut­ti An­ge­li­na Hoh­ti tsemp­paa­kin mei­tä enon­te­ki­ö­läi­siä, et­tä kos­kaan ei ole lii­an myö­häis­tä aloit­taa.

Vii­me vuon­na ul­ko­kuus­ta koi­tet­tiin saa­da py­sy­mään pys­tys­sä hur­jas­sa tuu­les­sa ja ve­si­sa­tees­sa jäi­sel­lä, lu­met­to­mal­la pi­hal­la. Tänä vuon­na kuu­si on py­sy­nyt ihan hy­vin. Tun­tu­ri-La­pin ura­kan alu­eu­ra­koit­si­jan mu­kaan au­raa­jat ovat ol­leet liik­keel­lä tänä tal­ve­na jo sa­man ver­ran kuin vii­me vuon­na yh­teen­sä. Meil­lä on lun­ta, ja li­sää tu­lee. Ta­san ei­vät käy on­nen lah­jat, sil­lä ete­län ih­mi­set jou­tu­vat juh­li­maan val­kois­ta tal­vea, kun maas­sa on sent­ti lun­ta aa­mu­päi­vän ajan.

Pian on jou­lu, ja Enon­te­kiö vai­puu kaa­mok­sen sy­liin het­kek­si huo­ah­ta­maan. Taak­se jää mo­nien muu­tos­ten vuo­si.

Myön­tei­nen ima­go on kun­nal­le erit­täin tär­ke­ää, to­te­aa kun­nan­joh­ta­ja Jari Ran­ta­pel­ko­nen ta­lou­sar­vi­on kat­sauk­ses­saan. Hä­nen mu­kaan­sa jo­kai­nen kun­ta­lai­nen, työn­te­ki­jä ja vie­ras ovat tär­kei­tä Enon­te­ki­ön kun­nal­le, ja sik­si kun­ta ha­lu­aa ja­kaa aja­tus­ta, jon­ka mu­kaan par­haat kun­nan mark­ki­noi­jat ovat kun­ta­lai­nen, kun­nan työn­te­ki­jä ja vie­raam­me.

Vaik­ka en­si vuo­del­le esi­te­tään ali­jää­mäis­tä bud­jet­tia, pe­rus­tur­va tar­vit­see li­sää ra­haa jäl­leen ker­ran ei­kä so­si­aa­li­puo­lel­le saa­da työn­te­ki­jöi­tä, nii­tä mu­ka­vi­a­kin jut­tu­ja riit­tää yl­lin kyl­lin. Jou­lu­myy­jäi­set oli­vat mu­ka­vat, lii­kun­ta­hal­lin re­mont­ti on val­mis­tu­mas­sa ajal­laan, pal­kin­to­ja ja mi­ta­lei­ta ro­pi­see siel­tä sun tääl­tä, ja elo­ku­vis­sa­kin on tar­jol­la vaik­ka mitä.

Tee­mu Tau­la­vuo­ri to­te­aa ole­van­sa pak­ko­miel­tei­nen ke­hit­tä­mi­sen suh­teen. Pa­hem­pi­a­kin pak­ko­miel­tei­tä lie­nee, ol­le­tik­ki jos uu­dis­ta­mi­sen myö­tä asi­at hoi­tu­vat en­tis­tä pa­rem­min. Kyl­lä hoi­va-ala ja­los­ta­mis­ta kai­paa myös meil­lä.

Jos­kus jut­tu­jen jul­kai­sut ve­ny­vät syys­tä tai toi­ses­ta. Tä­män vii­kon leh­des­sä on jut­tu Kil­pis­jär­ven ryh­mä­per­he­päi­vä­ko­ti Saa­nan lap­sis­ta, joi­den luo­na toi­mi­tus vie­rai­li elo­kuus­sa. Toki ju­tul­le on täy­ty­nyt sen jäl­keen päi­vi­tys­tä teh­dä, mut­ta kyl­lä sii­nä ai­na­kin lap­sil­ta on kär­si­väl­li­syyt­tä ky­syt­ty, jos jut­tua on al­ka­nut odot­taa heti.

Di­gi­ta­li­saa­ti­o­ta pus­kee si­sään ovis­ta ja ik­ku­nois­ta kiih­ty­väl­lä tah­dil­la. Mo­net ar­kie­lä­män hom­mat hoi­de­taan ny­kyi­sin di­gi­taa­li­sen tie­to­tek­nii­kan avul­la, ei­kä mo­nes­ti­kaan enää ole ajan tai pai­kan aset­ta­mia ra­joi­tuk­sia.

Vaik­ka meil­lä on lois­ta­va kir­jas­to, se ei rii­tä. Yh­teis­poh­jois­mai­nen kir­jas­to­au­to käy ky­läs­sä nii­den luo­na, joil­le kir­kon­ky­läl­lä käy­mi­nen ei ole vain ki­pai­su tai on jopa mah­do­ton­ta. Kir­jas­to­au­to käy myös päi­vä­ko­deis­sa ja kou­luil­la, jo­ten lap­set op­pi­vat jo pie­nes­tä pi­tä­en ar­vos­ta­maan niin lu­ke­mis­ta kuin it­se pal­ve­lu­a­kin.

Tä­män­vuo­ti­sen Täy­ten kuun tait­hes­sa -ta­pah­tu­man ai­ka­na il­mas­sa vä­rei­li vih­jei­tä sii­tä, et­tä ken­ties enon­te­ki­ö­läis­ten iki­o­ma, jo 13. ker­taa täy­tee­nam­mut­tu ja suu­rel­la sy­dä­mel­lä teh­ty yh­tei­nen il­ta saat­taa sam­mua näi­hin juh­liin. En­si vuo­des­ta ei ole var­muut­ta ja ym­mär­tää­kin sen: sa­man­ta­pai­sen ti­lai­suu­den jär­jes­tä­mi­nen vuo­des­ta toi­seen ja pai­kal­lis­ten esiin­ty­jien saa­mi­nen est­ra­dil­le ei mah­da ol­la mi­kään help­po hom­ma.

Tänä vuon­na YK:n maa­il­man al­ku­pe­räis­kan­so­jen kiel­ten tee­ma­vuot­ta vie­te­tään maa­il­man­laa­jui­ses­ti. Al­ku­pe­räis­kan­so­jen kiel­ten ti­lan­ne on synk­kä, sil­lä en­nus­tei­den mu­kaan suu­rin osa niis­tä on vaa­ras­sa ka­dos­ta seu­raa­vien vuo­si­sa­to­jen ai­ka­na. Ti­lan­ne on sama myös saa­men kie­lel­lä. Sik­si juh­la­vuon­na mo­net ta­hot osal­lis­tu­vat tuo­mal­la kie­liä nä­ky­väs­ti esil­le.

Olin tet-vii­kon Enon­te­ki­ön Sa­no­mis­sa 14.–18. lo­ka­kuu­ta. Se on syys­lo­ma­viik­ko. Enon­te­ki­ön Sa­no­mien toi­nen toi­mit­ta­ja Tan­ja oli sil­loin lo­mal­la. Se oli näin help­po jär­jes­tää, kos­ka Esa­ris­sa on vain kak­si työ­pis­tet­tä, ja nyt pys­tyin te­ke­mään töi­tä Tan­jan ko­neel­la. Kun muut luok­ka­lai­se­ni ovat te­tis­sä mar­ras­kuus­sa, niin minä olen lo­mal­la sen vii­kon.

Kun­nan verk­ko­si­vuil­ta löy­tyy Enon­te­ki­ön kun­nan ta­lou­sar­vi­on ja -suun­ni­tel­man 2020–2022 yh­teen­ve­to, jota kun­ta­lai­set voi­vat kom­men­toi­da sun­nun­tai­hin 27. lo­ka­kuu­ta saak­ka. On siis vä­hän pääl­le viik­ko ai­kaa sa­noa sa­not­ta­van­sa kun­nan en­si vuo­den ja muu­ta­man seu­raa­van­kin vuo­den suun­nas­ta ja suun­ni­tel­mis­ta. Mikä on si­nul­le tär­ke­ää? Min­kä ha­lu­at kun­nas­sa toi­mi­van? Mikä asia kai­paa muu­tos­ta? Min­kä on lo­put­ta­va? Tu­tus­tu ta­lou­sar­vi­oe­si­tyk­sen yh­teen­ve­toon.

Ei de­fib­ril­laat­to­rin käyt­tö ole vai­ke­a­ta, vaik­ka hie­nos­ta ni­mes­tä voi­si niin pää­tel­lä­kin. Kone neu­voo koko ajan sel­väl­lä suo­men kie­lel­lä mitä teh­dä, jo­ten käyt­tö on hy­vin yk­sin­ker­tais­ta. Luul­ta­vas­ti kui­ten­kin vain sil­loin, kun edes­sä ma­kaa nuk­ke.

Kil­pis­jär­ve­läi­nen Aki Huh­ta­nen Äi­jä-koi­ran­sa kans­sa on kai­kil­le enon­te­ki­ö­läi­sil­le tut­tu, ei­vät­kä he Suo­men mit­ta­kaa­vas­sa­kaan ko­vin tun­te­mat­to­mia ole. Ta­kan­reu­nal­la on pari Em­ma-pys­tiä, Äi­jä-koi­ran Ins­tag­ram-ti­lil­lä on reip­paas­ti yli 20 000 seu­raa­jaa ja Erän­kä­vi­jöis­tä tyk­kää Fa­ce­boo­kis­sa run­saat 30 000 ih­mis­tä. Te­le­vi­si­oi­den ää­reen aset­tuu joka sun­nun­tai-il­ta Erän­kä­vi­jöi­tä kat­so­maan suu­ri mää­rä suo­ma­lai­sia.

Enon­te­ki­öl­lä ei ole enää vuo­teen ol­lut eri­tyis­las­ten­tar­ha­no­pet­ta­jaa. Pal­ve­lua on vii­me tal­ven ajan ke­sä­kuun lop­puun saak­ka os­tet­tu Kit­ti­läs­tä 4–5 ker­taa kuu­kau­des­sa. Jat­kos­sa os­ta­mi­nen ei on­nis­tu.

Enon­te­ki­öl­lä jär­jes­te­tään hy­vin usein pie­niä tem­pauk­sia ja ta­pah­tu­mia, joi­den osa­not­ta­ja­mää­rä ei pää­tä hui­maa, mut­ta joil­la on jol­le­kin toi­sel­le ar­vaa­mat­to­man suu­ri mer­ki­tys. Kä­ve­le Nai­sel­le Am­mat­ti -ta­pah­tu­mas­sa vii­kon­vaih­tees­sa kii­vet­tiin Jyp­py­räl­le, ja tuon ta­pah­tu­man avul­la tois­ta­kym­men­tä nais­ta ke­hi­tys­mais­sa saa kou­lu­tuk­sen am­mat­tiin. Suo­mu­set-kuo­ro kävi esiin­ty­mäs­sä kir­kos­sa ja lah­joit­ti il­lan tuo­ton ly­hen­tä­mät­tö­mä­nä Lup­po­ko­din asuk­kai­den vir­kis­tys­käyt­töön. Sil­lä ra­hal­la mei­dän van­huk­sem­me saa­vat het­kek­si muu­tos­ta ar­keen, jo­ta­kin mu­ka­vaa ja mie­leen­pai­nu­vaa.

Aluk­si ihas­tel­tu, mut­ta ny­kyi­sin pal­jon par­jat­tu slo­gan. Ei­kä vii­me ai­koi­na ole voi­nut sii­tä ai­na­kaan ke­tään moit­tia, et­tei­kö teh­ty oli­si. Or­ga­ni­saa­ti­ot on pan­tu uu­sik­si, lii­kun­ta­hal­li on re­mon­tis­sa ja kyl­lä muis­sa­kin kiin­teis­töis­sä ta­pah­tuu. Mie­li­pi­tei­tä on vaih­del­tu, vä­lil­lä kii­vaas­ti­kin.

Väär­ti­päi­vät täyt­ti täy­det kym­me­nen vuot­ta, ja se on hie­no saa­vu­tus! Toki meil­lä väär­te­jä on ol­lut pal­jon kau­em­min­kin, mikä on vie­lä hie­nom­paa.