Joh­tu­nee­ko li­sään­ty­nees­tä va­los­ta, ke­sä­ai­kaan siir­ty­mi­ses­tä vai pa­rem­paan päin viit­taa­vis­ta ko­ro­nau­u­ti­sis­ta, mut­ta jo­ten­kin tun­tuu sil­tä, et­tä Enon­te­ki­öl­lä ta­pah­tuu.

Mi­nu­le, joka en ta­va­li­sen ka­len­te­rink­han kans mei­naa pär­jä­tä, sie hei­tät reh­vi­a­jak­si ”ko sil­mut puh­ke tun­tur­koi­vui­hi ja va­sat vaa­ti­mi” niin­kö joku run­noi­li­ja. No, ai­ka­ni ihas­te­lin iha­naa sa­na­muo­toa, mut­ta sit­te oli pa­lat­ta­va ta­ka­sin maan­ka­ma­ral­le ja käy­tä­vä Suo­men La­ji­tie­to­kes­kuk­sen si­vui­la. Sie­lä sei­so täl­lä lai­la: ”Tun­tu­ri­koi­vu kuk­kii al­ku­ke­säl­lä pak­su­jen ja sa­ha­lai­tais­ten leh­tien puh­jet­tua.” Tuon tä­hen ajat­te­li­sin, et­tä sil­mut puh­ke­a­vat mei­lä sii­nä lop­pu­ke­väs­tä. Sit­te sui­ka­sin Pa­lis­kun­tain yhis­tyk­sen si­vu­le tar­kis­tam­han, ja sain heti var­mis­tuk­sen, et­tä kan­ta­vat vaa­ti­met va­so­vat pää­o­sin tou­ko­kuun ai­ka­na! Mut­ta mi­ten si­nun kou­lu ja työ­har­jot­te­lu? Mei­lä kui­ten on vie­lä tou­ko­kuus­sa kou­lua. Haas mie hää­vyn kir­jot­taa lu­pa­la­pun?

Enon­te­ki­öl­lä on hy­vin toi­mi­va ja in­nos­tu­nut VPK eli va­paa­pa­lo­kun­ta mei­dän kaik­kien tur­vak­sem­me. VPK rien­tää usein en­sim­mäi­se­nä hä­ly­tys­ti­lan­tei­siin, jois­sa me tar­vit­sem­me apua, pien­tä tai suur­ta. Kai­kis­ta ak­tii­vi­sin toi­mi­ja­po­ruk­ka al­kaa vain ol­la mel­ko pie­ni – ja mi­kä­li jä­se­niä on us­ko­mi­nen, kes­ki-iäl­tään mel­ko kor­kea. Sik­si oli­si tär­ke­ää saa­da toi­min­taan li­sää po­ruk­kaa!

Kun­ta­vaa­lit pot­kais­tiin täl­lä vii­kol­la vi­ral­li­ses­ti käyn­tiin, vaik­ka it­se vaa­le­ja pää­tet­tiin­kin siir­tää.

Pi­ti­hän sen ar­va­ta, et­tä si­nul­ta non tuon kuu­en ih­mi­sen kok­koon­tu­mis­mää­rän­ki hok­san­het – ko sie­lä tei­lä­ki ker­ta kuus yhe­lä ker­taa sat­tuu sam­han paik­han. Mek­ki ole­ma tää­lä ai­van au­ki, kou­lua käy-hän ta­va­li­ses­ti ja Hiih­to­maas­sa tyy­rät­hän sem­min­kä ke­rit­hän. Mut­ta mei­lä ei olek­han sitä-jon­ka-ni­meä-en-jan­ku­ta-ta­paus­ta ol­lu vii­mi ke­sän jälk-hin. On se sil­ti her­mo ki­re­äl­lä vä­li­lä tää­lä­ki. Sii­nä mis­sä sie pot­ku­ril­la ajat it­tes­ti kans kil­paa, mie vään­nän hen­ki­ses­ti kät­tä mi­nun kans. Ei­len voi­tin mie, mut­ta nyt näyt­tää sil­tä, et­tä kal­vo­nen kal­lis­tuu min­hun kä­sin.

Ko­ro­na­ra­joi­tuk­set is­ki­vät yl­lät­tä­en pääl­le vii­me vuo­den maa­lis­kuus­sa. Sii­tä saak­ka olem­me kil­tis­ti elä­neet suo­si­tus­ten mu­kaan, käyt­tä­neet kuu­li­ai­ses­ti kä­si­de­siä ja mas­kit­kin kas­voil­la olem­me jo pi­tem­pään kul­ke­neet. Nyt ra­joi­tuk­set ovat jäl­leen ki­ris­ty­neet ja ki­ris­ty­ne­vät edel­leen jo täl­lä vii­kol­la.

Pu­nai­sen Ris­tin teet­tä­män tut­ki­muk­sen mu­kaan yk­si­näi­syys on rä­jäh­tä­nyt Suo­mes­sa, ja asi­al­le oli­si teh­tä­vä heti jo­tain. Täl­lä het­kel­lä lä­hes joka kol­mas suo­ma­lai­nen kär­sii yk­si­näi­syy­des­tä, kun ai­em­min yk­si­näi­siä oli joka vii­des. Tut­ki­muk­sen to­teut­ti Ta­lous­tut­ki­mus nyt tam­mi­kuus­sa.

Mu­se­o­vi­ras­ton Fin­na-pal­ve­lus­ta pää­see hauk­kaa­maan pa­lan his­to­ri­aa kor­ke­a­laa­tui­si­na ja va­paas­ti kaik­kien la­dat­ta­vis­sa ole­vi­na ku­vi­na. Kun ha­ku­sa­nak­si lait­taa Enon­te­kiö, ruu­tuun lä­väh­tää mie­len­kiin­toi­sia ja van­ho­ja, ym­pä­ri Enon­te­ki­ön ja mo­nien va­lo­ku­vaa­jien ot­ta­mia ku­via. Mikä on­kaan sen pa­rem­paa his­to­ri­an tal­len­ta­mis­ta kuin ku­va­ta het­ki ja ne ih­mi­set va­lo­ku­vaan, joka di­gi­taa­li­se­na säi­lyy eh­kä­pä ikui­ses­ti! Las­ten iloi­set kas­vot leik­kien lo­mas­sa, työn ras­kaan raa­ta­jan il­ta­puh­teet tai ar­vok­kaat men­neen ajan mai­se­mat ilos­tut­ta­vat nyt mei­tä jäl­ki­pol­via.

Vii­me vuo­si oli eri­koi­nen, vä­lil­lä ras­kas­kin, mut­ta hy­vin me enon­te­ki­ö­läi­set sii­tä sel­vi­sim­me. Tsemp­pa­sim­me kas­vo­mas­kien ja kä­si­de­sien kans­sa, py­syim­me tar­peek­si omis­sa olois­sam­me ja olim­me vas­tuul­li­sia – pi­dim­me toi­sis­tam­me huol­ta, jos yk­si­näi­syys al­koi pai­naa tai tar­vit­tiin muu­ten apua. Se on­kin yk­si suu­ris­ta vah­vuuk­sis­tam­me: huo­len­pi­tä­mi­nen toi­sis­ta.

Kun­ta­po­li­tii­kas­sa on ta­pah­tu­nut pal­jon, ja vä­hin­tään yh­tä pal­jon asi­ois­ta on pu­hut­tu kun­ta­lais­ten kes­kuu­des­sa. Hy­vin­voin­ti­kes­kus, len­to­a­se­ma, säh­köyh­tiö – nii­tä on pyö­ri­tel­ty edes­ta­kai­sin eri hal­lin­to­kun­nis­sa ja foo­ru­meis­sa, nui­jit­tu tä­pä­räs­ti pöy­tään, ei­vät­kä asi­at tai­da ol­la vie­lä­kään täy­sin sel­viä. Vuo­den vii­mei­nen val­tuus­to ke­rää var­mas­ti kuun­te­li­joi­ta eet­te­riin, kun se 21. jou­lu­kuu­ta strii­ma­taan kai­kil­le.

Enon­te­ki­ön kun­nas­sa on teh­ty vii­me ai­koi­na suu­ria pää­tök­siä, jot­ka ovat pu­hu­tut­ta­neet niin kah­vi­pöy­dis­sä kuin so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa­kin. Kun­ta muun mu­as­sa os­ti len­to­ken­tän ja on kun­nan­hal­li­tuk­sen esi­tyk­ses­tä saat­ta­nut jo myy­dä säh­köyh­ti­ön (asi­as­ta pää­tet­tiin ei­len, mut­ta print­ti­leh­teen tie­to ei va­li­tet­ta­vas­ti eh­ti­nyt, ne­tis­tä löy­tyy!).

Täl­lä vii­kol­la vie­te­tään lap­sen oi­keuk­sien viik­koa. Per­jan­tai­na on lap­sen oi­keuk­sien päi­vä, ja tänä vuon­na se on en­sim­mäis­tä ker­taa va­kiin­tu­nut li­pu­tus­päi­vä.

Tal­vi tuli ker­ta­ry­ti­näl­lä vii­me vii­kon­vaih­tees­sa ei­kä rus­kan ja val­koi­sen maan vä­lil­lä eh­ti­nyt ko­vin kau­an pi­meyt­tä ol­la. Hyvä niin, sil­lä pi­meys on eh­kä pa­hin ai­ka maan­teil­lä­kin. Nyt ajo­va­lois­ta on jo apua. Toi­vot­ta­vas­ti ja­lan­kul­ki­jat ovat muis­ta­neet kiin­nit­tää hei­jas­ti­met ul­koi­lu­vaat­tei­siin­sa.

Pe­rin­tei­ses­ti syys­lo­mil­la suun­na­taan jon­ne­kin kau­em­mas, mut­ta tänä vuon­na mat­kat teh­tä­neen eri puo­lil­le ko­ti­maa­ta. Va­li­tet­ta­vas­ti lo­ka­kuun puo­li­vä­li ei vain tai­da ol­la mat­kai­lun ko­ho­koh­tia Enon­te­ki­öl­lä, sil­lä eläm­me hil­jais­ta ai­kaa rus­ka­se­son­gin jäl­keen, en­nen lu­mien tu­loa. Toi­vot­ta­vas­ti kui­ten­kin myös mei­dän mat­kai­lu­y­ri­tyk­sem­me saa­vat osan­sa syys­lo­ma­lai­sis­ta.

Ko­ro­na ja hal­li­tus lyö­vät nyt ru­tos­ti ka­pu­loi­ta mat­kai­lun rat­tai­siin. Mikä ne pi­täi­si pyö­ri­mäs­sä tal­ven yli?

Rus­ka on rä­väyt­tä­nyt vä­rin­sä luon­non pa­le­til­le ja läis­ki­nyt ym­pä­riin­sä kel­tais­ta, orans­sia ja pu­nais­ta. Jos paik­ka­kun­ta­lai­set huo­kai­le­vat vuo­si toi­sen­sa jäl­keen, kuin­ka kau­nis­ta ja iha­naa Enon­te­ki­öl­lä rus­ka-ai­ka­na on, voi vain ku­vi­tel­la, mil­lai­se­na ki­vi­maa­il­man har­mau­teen tot­tu­nut kau­pun­ki­lai­nen kai­ken nä­kee. An­ke­an ko­ro­na­ke­vään ja lai­me­an ke­sän jäl­keen rus­ka heh­kuu­kin tänä syk­sy­nä kau­niim­pa­na kuin mo­niin vuo­siin.

Syysf­luns­sat al­ka­vat nä­kyä, ja ko­ro­na­tes­tauk­set ja eri­kois­jär­jes­te­lyt li­sään­ty­vät väis­tä­mät­tä. Muo­ni­on-Enon­te­ki­ön ter­vey­den­huol­lon alu­eel­la on otet­tu yh­teen­sä noin kol­me­kym­men­tä tes­tiä päi­väs­sä, ja tes­tiin on pää­sään­töi­ses­ti pääs­syt sa­man päi­vän ai­ka­na. Tu­lok­sia ei kui­ten­kaan saa­da so­si­aa­li- ja ter­veys­mi­nis­te­ri­ön suo­sit­ta­mas­sa ajas­sa, vaan sii­hen me­nee jopa nel­jä­kin päi­vää. Nyt sel­vi­tel­lään, mi­ten vii­kon­lo­pun näyt­teet saa­tai­siin meil­tä eteen­päin.

Kou­lut ava­si­vat oven­sa ei­len, ja muu­ten­kin yh­teis­kun­ta kum­mal­li­sen ke­vään ja al­ku­ke­sän jäl­keen on ryh­ty­nyt elä­mään avoi­mem­min. Sa­mal­la vä­hän jän­ni­tyk­sel­lä edel­leen kuu­los­tel­laan, mitä syk­sy tuo tul­les­saan. Eten­kin toi­men­pi­teet Ruot­sin ra­jal­la kos­ket­ta­vat mei­tä. Uu­sia ta­po­ja ol­la ja elää on jo­kai­nen meis­tä kui­ten­kin jo jou­tu­nut omak­su­maan, kään­tyy ko­ro­na­vi­ruk­sen suun­ta nyt mi­hin suun­taan ta­han­sa.

Tal­vi­mat­kai­lun huo­let pai­na­vat miel­tä, ja jän­ni­tyk­sel­lä odo­te­taan myös, mil­lai­nen ke­sä­se­son­gis­ta tu­lee. Oman var­jon­sa sil­le luo edel­leen ko­ro­na­vi­rus, joka lie­nee lä­hem­pä­nä mei­tä kuin kos­kaan ke­vään ai­ka­na.

Vii­kon­vaih­tees­sa on jo kes­ki­ke­sän juh­la, ju­han­nus, vaik­ka tun­tuu, et­tei kesä ai­van vie­lä ole meil­le saak­ka edes eh­ti­nyt.

Jos­kus tun­tuu, et­tä Enon­te­ki­öl­lä asu­taan ai­van elä­män syr­jäl­lä, kau­ka­na kai­kes­ta. Sii­tä huo­li­mat­ta tääl­lä useim­mi­ten ol­laan tyy­ty­väi­siä sii­hen, mitä on, ja sii­tä pi­de­tään kyn­sin ja ham­pain kiin­ni.

Tämä ke­vät on täyt­ty­nyt ne­ga­tii­vi­suut­ta huo­ku­vis­ta uu­ti­sis­ta vä­ki­sin­kin. Sik­si on vir­kis­tä­vää ker­toa esi­mer­kik­si iit­to­lai­ses­ta nuo­res­ta mie­hes­tä, joka suo­rit­ti lu­ki­on ne­tin kaut­ta yk­sik­seen ja kir­joit­ti kah­dek­san ai­net­ta lois­ta­vin ar­vo­sa­noin. Mu­ka­van ju­tus­ta te­kee se­kin, et­tä tuo­re yli­op­pi­las on myös eri­tyi­sen ko­ti­paik­ka­ra­kas – suu­rin syy Net­ti­lu­ki­on käy­mi­seen ni­mit­täin oli se, et­tei hän ha­lun­nut ko­to­aan kau­as.

Puo­li­vä­lis­sä maa­lis­kuu­ta Enon­te­ki­ön Sa­no­mat uu­ti­soi, et­tä Enon­te­ki­ön len­to­ken­täl­lä on suu­rin kas­vup­ro­sent­ti La­pis­sa. Len­to­ken­tän mat­kus­ta­ja­mää­rät oli­vat tam­mi­kuus­sa lä­hes 20 pro­sent­tia suu­rem­mat kuin edel­lis­vuo­den tam­mi­kuus­sa. Kas­vu on ol­lut La­pin ken­tis­tä no­pein­ta, ja val­ta­kun­nal­li­ses­ti­kin vain Tu­run kent­tä oli kas­vu­vauh­dis­sa edel­lä. Tä­nään leh­des­sä on uu­ti­nen, jos­sa ker­ro­taan len­to­ken­tän ole­van lo­pet­ta­mi­su­han al­la.

Osa meis­tä te­kee etä­nä töi­tä, ja kou­lu­lai­set pa­ker­ta­vat myös ko­to­na. Toi­set tyk­kää­vät, toi­set ei­vät – ku­ten asi­ois­sa yleen­sä, täs­sä­kin on mon­ta puol­ta ja mon­ta mie­li­pi­det­tä.

Tal­vi­so­dan päät­ty­mi­ses­tä tu­lee huo­men­na ku­lu­neek­si ta­san 80 vuot­ta. Suo­men ja Neu­vos­to­lii­ton vä­li­nen rau­han­so­pi­mus as­tui voi­maan 13. maa­lis­kuu­ta 1940 päät­tä­en 105 päi­vän tal­vi­so­dan.