Kun kesä on har­ras­tus­toi­min­nan osal­ta ol­lut hil­jai­se­loa, syk­syl­lä on hyvä taas pon­kais­ta siel­tä soh­val­ta ylös. Esi­mer­kik­si Re­von­tu­li-Opis­ton kurs­si­tar­jon­nas­ta löy­tyy pal­jon uut­ta tai tau­on jäl­keen oh­jel­maan pa­laa­via kurs­se­ja.

En­si vii­kon maa­nan­tai­na jal­ka­käy­tä­vät täyt­ty­vät pie­nis­tä, vie­lä pie­nem­mis­tä ja vä­hän isom­mis­ta­kin kou­lu­lai­sis­ta. Syys­lu­ku­kau­si start­taa, ja pie­niä rep­pu­ja al­kaa taas keik­kua pit­kin ky­lien rait­te­ja. Osa tun­tee jo kou­lu­tien ja tie­tää tei­den vaa­rat, mut­ta ke­sän ai­ka­na hy­vät­kin opit voi­vat unoh­tua. Toi­sil­le as­ke­leet kou­lu­tiel­lä ovat ai­van en­sim­mäi­set, ja in­nos­tus ja ilo voi­vat ai­heut­taa yl­lät­tä­vi­ä­kin hyp­pe­lyi­tä. Pel­ko ja ujous voi­vat to­sin myös py­säyt­tää niil­le ja­lan­si­joil­leen! Joka vuo­si kou­lu­tiel­tä löy­tyy myös hei­tä us­ka­lik­ko­ja, jot­ka voi­main­sa tun­nos­sa keu­lit­ta­vat pyö­ril­lään tai py­räh­te­le­vät yli tien mis­tä sat­tuu. Lap­set ovat eri­lai­sia, ar­vaa­mat­to­mi­a­kin, ja mie­li­ku­vi­tus­ta, pää­hän­pis­to­ja ja uu­sia ko­ke­muk­sia voi kou­lu­mat­kal­le mah­tua huo­mat­ta­vas­ti enem­män kuin vie­lä jär­keä pik­kui­seen mie­leen.

Mar­jas­tu­sai­ka al­kaa ol­la kä­sil­lä. Hil­la­kuu­lu­mi­sia vaih­del­laan ah­ke­ras­ti – kui­vuu­den, kuu­muu­den ja ko­vien tuu­lien pe­lä­tään teh­neen mar­ja­sa­dol­le vau­ri­oi­ta. Ar­vai­lu­jen ja kuu­lo­pu­hei­den va­raan moni ei tal­ven mar­ja­va­ras­to­jen täyt­tä­mis­tä jätä. Met­sään suun­na­taan, vaik­ka vain var­muu­den vuok­si. Äm­pä­rin kans­sa met­sään ai­ko­vien kan­nat­taa huo­mi­oi­da tä­män ke­sän poik­keuk­sel­li­set sää­o­lo­suh­teet. Vaik­ka suun­ta­na oli­si ne tu­tut, joka syk­syi­set mar­ja­pai­kat, niin läm­pö ja nih­ke­än kos­tea il­ma vaa­ti­vat ve­ron­sa jo pie­nen­kin kä­ve­ly­len­kin päät­teek­si. Po­lii­si va­roit­taa­kin mar­jaan ai­ko­via kuu­muu­den tuo­mis­ta haas­teis­ta. Mar­jas­tus­reis­sul­le tu­lee va­ra­ta mu­kaan riit­tä­väs­ti juo­ta­vaa ja syö­tä­vää sekä tar­peel­li­set lääk­keet.

Hel­le – mikä iha­na te­ko­syy ol­la te­ke­mät­tä mi­tään. Kuu­mal­la sääl­lä ei ole suo­ta­vaa reh­kiä el­lei ole ai­van pak­ko. Vii­me viik­ko­jen tu­ka­la sää on pii­nan­nut töis­sä käy­viä, kun taas lo­ma­lai­set ovat saa­neet naut­tia olos­taan polt­ta­van kuu­man au­rin­gon al­la. Kuu­muus kuu­luu kun­non ke­sään ja vih­doin myös Enon­te­ki­öl­lä on saa­tu naut­tia sääs­ket­tö­mis­tä ran­ta­päi­vis­tä. Ou­nas­jär­ven ve­den läm­pö­ti­lak­si on mi­tat­tu hui­mat 21 as­tet­ta.

Ver­ta, hi­keä ja kyy­ne­lei­tä, mut­ta sil­ti niin pal­jon iloi­sia il­mei­tä ja on­nis­tu­mi­sen rie­mua näh­tiin lau­an­tai­na He­tan kou­lu­kes­kuk­sen pi­has­sa, kun lä­hes tu­hat­päi­nen jouk­ko juok­si­joi­ta ylit­ti maa­li­vii­van.

Ai­doil­le tyy­peil­le on tar­vet­ta hei­nä­kuun lo­pus­sa, kun Raat­ta­mas­sa ku­va­taan Mes­ta­ri Cheng -elo­ku­vaa. Ai­to­jen ih­mis­ten löy­tä­mi­nen näil­tä sel­ko­sil­ta ei lie­ne ko­vin vai­ke­aa. Per­soo­nia meil­lä pii­saa, kun­han vaan me vaa­ti­mat­to­mat La­pin ih­mi­set us­kal­tau­tui­sim­me an­ta­maan elo­ku­va­te­ol­li­suu­del­le pie­nen pa­lan it­se­äm­me.

Meil­le La­pin ih­mi­sil­le lie­nee jo äi­din­mai­dos­sa juo­tet­tu se asia, et­tä kaik­ki on ke­rit­tä­vä it­se hoi­taa ja ni­me­no­maan kaik­ki, mikä on ai­na ja joka vuo­si hoi­det­tu. Ke­sik­si meil­lä on pit­kät to do -lis­tat, ei­kä va­paa-ai­kaa mi­hin­kään lis­taan erik­seen mer­ki­tä. Mah­dol­li­sen lo­man ajak­si ka­sa­taan ko­ti­työt, joi­ta ei muu­ten eh­di – mat­to­pyy­kit, po­tun­nos­tot ja hil­lan­ko­ko­a­mi­set ai­na­kin.

Enon­te­ki­ön po­lii­si­a­sia, jota vii­me syk­sys­tä saak­ka on vat­vot­tu, al­kaa konk­re­ti­soi­tua. Meil­le on Muo­ni­on po­lii­si­mie­hi­tyk­ses­tä ni­met­ty kak­si ni­mik­ko­po­lii­sia, Ant­te Lau­ha­maa ja Mika Brän­na­re.

Per­jan­tai­na on kes­ki­ke­sän juh­la. Meil­lä Enon­te­ki­öl­lä suu­rin, ja eh­dot­to­mas­ti ai­na­kin pit­kä­kes­toi­sin ta­pah­tu­ma on Kil­pis­jär­ven lii­kun­ta­ju­han­nus. Lii­kun­ta ja ju­han­nus lie­nee myös mel­ko eri­koi­nen yh­dis­tel­mä, mut­ta Saa­nan rin­teil­lä on hiih­del­ty jo vuo­si­kym­men­ten ajan, ja niin teh­dään tä­nä­kin vuon­na.

”Kai­kil­la on oma on­nel­li­nen ta­ri­nan­sa, mut­ta hy­väk­si yri­tyk­sek­si niis­tä moni jäi.” Näin to­te­aa eri­lai­sis­ta ja eri­koi­sis­ta­kin te­ke­mi­sis­tään ka­re­su­van­to­lai­nen Heik­ki Hal­ko­saa­ri, joka to­ti­ses­ti on elä­mäs­sään eh­ti­nyt vaik­ka mitä. Po­si­tii­vi­nen mie­li on te­ke­mi­sis­sä tär­ke­ää, vaik­ka sen­kin mies au­liis­ti myön­tää, et­tä mi­kään ei ole hel­pol­la ta­pah­tu­nut, töi­tä on asi­oi­den eteen saa­nut teh­dä.

Lii­ken­ne­pal­ve­lu­la­ki uu­dis­tuu. Meil­lä­kin se tul­lee nä­ky­mään lä­hin­nä tak­si­pal­ve­luis­sa, sil­lä tak­si­lii­ken­teen mark­ki­nat va­pau­tu­vat. Oi­kein ku­kaan ei vie­lä tun­nu tie­tä­vän, mitä ta­pah­tuu, mut­ta se on sel­vää, et­tä lupa tak­sin aja­mi­seen on löy­hem­mäs­sä ei­kä se vält­tä­mät­tä ole mi­kään hyvä asia.