Enon­te­ki­ö­läi­set yrit­tä­jät läh­ti­vät hie­nos­ti mu­kaan eri­tyis­tet-viik­koon et­si­mäl­lä yri­tyk­sis­tään töi­tä tar­jol­le. Toi­min­ta­kes­kuk­sen asi­ak­kaat ja kou­lun pien­ryh­män op­pi­laat pää­si­vät mais­ta­maan työ­e­lä­män ilo­ja mo­nes­sa­kin eri pai­kas­sa ja sai­vat tun­tu­maa sii­hen, mikä voi­si ol­la sitä it­sel­le mie­luis­ta työ­tä, mut­ta myös sii­hen, mil­lais­ta oli­si käy­dä töis­sä. Työ­teh­tä­viä oli ai­na koi­ran har­jaa­mi­sis­ta pi­ha­ka­lus­tei­den pe­suun ja puit­ten lait­toon saak­ka, ei­kä poik­ki­puo­lis­ta sa­naa kuu­lu­nut oli työ­teh­tä­vä mikä ta­han­sa. In­nol­la käy­tiin töi­hin kä­sik­si ja teh­tä­vis­tä suo­riu­dut­tiin hy­vin – Jari Stoo­rin sa­noin ”kaik­ki hand­lat­tiin”.

Pit­kä työ­ru­pe­a­ma on ai­na juh­li­mi­sen ar­voi­nen asia. Riit­ta Ran­taa ko­koon­tui juh­lis­ta­maan iso jouk­ko en­ti­siä ja vii­me­ai­kai­sia työ­ka­ve­rei­ta, jois­ta yli 44 vuo­den ai­ka­na on eh­ti­nyt tul­la myös ys­tä­viä. Juh­la­pu­heis­ta huo­ma­si, kuin­ka tär­keä työn­te­ki­jä Riit­ta on ol­lut niin kun­nal­le kuin työ­to­ve­reil­le­kin, mut­ta myös hä­nen asi­ak­kail­leen, pal­kan­saa­jil­le. Riit­taa ar­vos­ti ja ar­vos­taa moni, ja var­mas­ti hän on kii­tos­ta saa­nut myös työ­u­ran­sa ai­ka­na.

Lop­pu­vuo­den ai­ka­na kun­nas­sa on lyö­tä­vä luk­koon uu­dis­tus niin luot­ta­mus­hen­ki­lö­or­ga­ni­saa­ti­os­sa kuin vi­ras­to-or­ga­ni­saa­ti­os­sa­kin. Uu­dis­tus­ten taus­tal­la on nii­tä­kin suu­rem­pi uu­dis­tus, kun val­ta­kun­nal­li­nen so­si­aa­li- ja ter­vey­den­huol­lon uu­dis­tus as­tuu voi­maan täy­si­mää­räi­ses­ti en­si vuo­den alus­sa, ja toi­min­not ko­ko­nai­suu­des­saan siir­ty­vät hy­vin­voin­ti­a­lu­eil­le.

Huo­men­na kou­luis­sa al­kaa syys­lu­ku­kau­si, ja hal­lin­nol­li­nen reh­to­ri pyy­tää van­hem­pia muis­tut­ta­maan lap­sia sään­nöis­tä kou­lu­tiel­lä ja kou­lun alu­eel­la. Var­mas­ti se on­kin ai­heel­lis­ta, mut­ta kyl­lä myös au­toi­le­vien ai­kuis­ten, oli lii­ken­tees­sä omia lap­sia tai ei, tu­lee ol­la tark­koi­na ja kiin­nit­tää huo­mi­o­ta ti­lan­ne­no­peuk­siin. Enon­te­ki­ön Sa­no­mien toi­mi­tuk­sen ik­ku­nat avau­tu­vat suo­raan kou­lul­le päin ja täy­tyy tun­nus­taa, et­tä use­as­ti päi­väs­sä toi­mit­ta­jan sy­dän­tä kou­rai­see, kun kai­ken­ko­koi­sia au­to­ja mel­koi­sel­la vauh­dil­la pyy­häl­tää joko Puis­to­mä­en­tie­tä ohi kou­lun tai jopa kou­lun pi­hal­le.

Niin myös Enon­te­ki­ön Sa­no­mil­la. Vaik­ka leh­ti nyt jää hei­nä­kuun mit­tai­sel­le ke­sä­tau­ol­le, ei tau­on ai­kais­ten ta­pah­tu­mien tar­vit­se jää­dä vail­le huo­mi­o­ta. Kun seu­raa­va leh­ti elo­kuun 10. päi­vä il­mes­tyy, jul­kai­sem­me mie­luus­ti esi­mer­kik­si lu­ki­joi­den ot­ta­mia va­lo­ku­via. Näp­pää kuva tai kak­si, kun jär­jes­tät ta­pah­tu­man, vie­rai­let ta­pah­tu­mas­sa tai näet kul­kies­sa­si muu­ten vain jo­ta­kin mie­len­kiin­tois­ta. Ja jos tar­peen, ku­vaa voi sit­ten täy­den­tää elo­kuus­sa ot­ta­mal­la yh­teyt­tä ja jut­te­le­mal­la enem­män.

Han­ke. Pro­jek­ti. Työ­pa­ja. Sa­no­ja, joi­ta kuu­lee ny­ky­ään use­as­ti. Sa­no­ja, joi­ta mo­net jo ka­vah­ta­vat­kin. Jos kui­ten­kin malt­taa en­nak­ko­luu­lot­to­mas­ti kur­ka­ta sa­no­jen taak­se, siel­tä voi löy­tyä vaik­ka mitä.

Kil­pis­jär­vel­lä on po­si­tii­vi­nen on­gel­ma. Tu­li­joi­ta ja oli­joi­ta oli­si, niin muu­al­ta kuin pai­kal­li­sis­sa­kin, mut­ta kat­to pään pääl­tä puut­tuu.

”Mei­dät enon­te­ki­ö­läi­set tun­ne­taan sii­tä, et­tä asi­at ei­vät ole niin päi­vän pääl­le”, sa­noi ko­ti­pal­ve­lu­työn­te­ki­jä Piia Juu­so lii­ken­ne- ja tie­do­tus­va­li­o­kun­nan jä­se­nil­le hei­dän vie­rail­leen­sa Enon­te­ki­öl­lä.

On roh­ke­aa ker­ta­hei­tol­la muut­taa ko­ko­naan uu­teen paik­kaan asu­maan. Ai­na­lit te­ki­vät niin, ja nyt he ovat mu­ka­vas­ti aset­tu­neet Enon­te­ki­öl­le. Roh­keut­ta on nuo­re­na läh­teä ko­ti­seu­duil­taan pois opin­to­jen pe­räs­sä: se mei­dän abeil­lam­me on pian väis­tä­mät­tä edes­sä.

Maa­il­man on­nel­li­suus­ra­por­tin mu­kaan Suo­mi on maa­il­man on­nel­li­sin maa – jo vii­den­nen ker­ran pe­räk­käin. Tänä vuon­na sen pis­te­mää­rä ylit­ti mer­kit­tä­väs­ti mui­ta kym­me­nen par­haan jou­kos­sa ole­via mai­ta. Ra­port­ti käyt­tää maa­il­man­laa­jui­sia tut­ki­mus­tie­to­ja ra­por­toi­dak­seen, kuin­ka ih­mi­set ar­vi­oi­vat omaa elä­mään­sä yli 150 maas­sa ym­pä­ri maa­il­maa.

Het­ta Hiih­to­maa­han ei ai­na­kaan täl­lä het­kel­lä ja­e­ta il­mais­lip­pu­ja ei­kä an­ne­ta kau­si­kort­te­ja puo­leen hin­taan.

Pu­li­nat pois, sa­noi ai­koi­naan val­ti­o­neu­vos Jo­han­nes Vi­ro­lai­nen vaa­lien jäl­keen, mut­ta sun­nun­tain alu­e­vaa­lien on syy­tä­kin ai­heut­taa par­ran­pä­ri­nää koko vuo­den, pe­rus­tet­tiin­han hy­vin­voin­ti­a­lu­eet nyt en­sim­mäis­tä ker­taa. Hy­vin­voin­ti­a­lu­ei­den roo­li, tont­ti ja val­ta ovat vie­lä hie­man au­ki, ja ne on syy­tä kes­kus­tel­la sel­vik­si lä­pi­ko­tai­sin, en­nen kuin alu­e­val­tuus­tot ot­ta­vat ko­ko­naan hoi­det­ta­vik­seen so­si­aa­li-, ter­veys- ja pe­las­tu­sa­si­at en­si vuo­den alus­sa.

La­pin sai­raan­hoi­to­pii­rin ko­ro­na­koor­di­naa­ti­o­ryh­män mu­kaan sai­raan­hoi­to­pii­rin alu­eel­ta on tul­lut vies­tiä höl­len­ty­nees­tä ko­ro­na­käyt­täy­ty­mi­ses­tä. Niin omat asuk­kaat kuin myös mat­kai­li­jat asi­oi­vat kau­pois­sa ja ta­paa­vat toi­si­an­sa fluns­sai­si­na. Ko­ro­na­koor­di­naa­ti­o­ryh­mä muis­tut­taa, et­tä fluns­sa tu­lee edel­leen­kin sai­ras­taa ko­to­na ja ko­ro­na­tes­tiin tu­lee ha­keu­tua ma­ta­lal­la kyn­nyk­sel­lä, eten­kin her­käs­ti le­vi­ä­vän ko­ro­nan omik­ron­muun­nok­sen vuok­si.

Jou­lu tun­tuu tu­le­van vuo­si vuo­del­ta no­pe­am­min, ja vi­lah­ta­van ohi yhä no­pe­am­min. On­ko se sil­ti yhä yh­tä iha­na kuin lap­suus­vuo­si­na, yh­tä läm­min, yh­tä py­säyt­tä­vä?

Vii­mei­sim­män val­tuus­to­se­mi­naa­rin jäl­keen moni kuu­li­jois­ta saat­toi ol­la ”äi­män kä­ke­nä”, kun val­tuu­te­tut nel­jän tun­nin ajan pui­vat hy­vin­voin­ti­kes­ku­sa­si­aa. Au­ki ovat vie­lä niin ai­ka­tau­lu, hank­kee­seen ryh­ty­vät ta­hot, ra­ken­nus­paik­ka ja jopa se, saa­ko mois­ta py­tin­kiä yli­pää­tään ra­ken­taa vai tyy­dy­tään­kö te­hos­te­tun pal­ve­lu­a­su­mi­sen yk­sik­köön. Sel­väk­si tuli, et­tä oi­ke­as­taan mi­kään ei ole vie­lä sel­vää. Jopa hank­keen työ­ni­mes­tä saa­tiin ai­kai­sek­si mel­koi­nen ky­lä­po­li­ti­koin­ti, kos­ka se sat­tuu ole­maan He­tan Hel­mi.

Ka­re­su­van­non kou­lun kun­toa on pyö­ri­tel­ty jo vuo­si­kau­sia eri­lai­sis­sa yh­teyk­sis­sä. Si­tä­kin en­nen, mut­ta eh­kä vii­mek­si kak­si vuot­ta sit­ten ke­vääl­lä kou­lul­la jär­jes­tet­tiin ky­lä­ko­kous, jos­sa opet­ta­jat ja van­hem­mat hy­vin sel­ke­ä­sa­nai­ses­ti ker­toi­vat si­säil­ma­on­gel­mis­ta. Sii­tä huo­li­mat­ta ol­laan yh­täk­kiä ti­lan­tees­sa, jos­sa on­kin vain muu­ta­ma kuu­kau­si ai­kaa sii­hen, et­tä kou­lun oveen ha­ka­taan käyt­tö­kiel­to­kylt­ti. Mis­sä lap­set käy­vät kou­lua? Min­ne vie­dään pie­nim­mät päi­vä­hoi­toon? Mi­ten käy har­ras­tus­toi­min­nan? Val­tuus­ton ko­kouk­sen pe­rus­teel­la suun­ni­tel­mia on ole­mas­sa, mut­ta mel­ko le­väl­lään ne tun­tu­vat ole­van.

Par­hail­laan neu­vo­tel­laan Tun­tu­ri-La­pin seu­tu­kun­ta­yh­teis­työs­tä, jon­ka Ko­la­ri ja Kit­ti­lä jät­ti­vät muu­ta­ma vuo­si sit­ten. Läh­dön syyt ovat mo­ni­nai­set, mut­ta tus­kin syy oli sii­nä, et­tei­kö Tun­tu­ri-La­pis­sa kan­nat­tai­si tai tar­vit­si­si teh­dä yh­teis­työ­tä. Tun­tu­ri-Lap­pi on opit­tu tun­te­maan yh­te­näi­se­nä alu­ee­na niin it­se alu­eel­la kuin ete­läi­sem­mäs­sä Suo­mes­sa­kin, ei­kä tuos­ta tun­net­ta­vuu­des­ta kun­nil­le hait­taa­kaan lie­ne.

Hal­li­tus päät­ti maa­nan­tai­ses­sa neu­vot­te­lus­saan toi­men­pi­teis­tä, joil­la Suo­mea voi­tai­siin ava­ta. Ra­joit­teet pois­tui­si­vat ja alu­eel­li­sis­ta epi­de­mi­a­vai­heis­ta luo­vut­tai­siin, kun vä­hin­tään 80 pro­sent­tia yli 12-vuo­ti­ais­ta on ro­ko­tet­tu kah­teen ker­taan. On ar­vi­oi­tu, et­tä ti­lan­ne voi­tai­siin saa­vut­taa lo­ka­kuun puo­leen vä­liin men­nes­sä, mut­ta toi­men­pi­tei­siin alet­tai­siin as­teit­tain jo en­nen sitä. Pe­ri­aa­te­pää­tös toi­min­ta­suun­ni­tel­mas­ta an­net­ta­neen val­ti­o­neu­vos­ton ylei­sis­tun­nos­sa tä­nään tors­tai­na.

Reip­paas­ti yli sata kun­ta­lais­ta tui­jot­taa sil­mä ko­va­na Yo­u­tu­ben mus­taa ruu­tua, kun uu­si val­tuus­to viet­tää en­sim­mäi­sen ko­kouk­sen­sa aluk­si jo kol­mat­ta tun­tia neu­vot­te­lu­tau­koa. Vä­hem­män vi­ral­li­set puo­lu­ei­den vä­li­set neu­vot­te­lut ei­vät ole tuot­ta­neet tu­los­ta: vie­lä pi­tää pai­nia. Me, jot­ka seu­raam­me ko­kous­ta ruu­dun toi­sel­la puo­lel­la, olem­me jäl­leen kir­jai­mel­li­ses­ti pi­men­nos­sa.

Kou­lut al­koi­vat, ja kou­lu­lai­set läh­ti­vät lii­ken­tee­seen. Vaik­ka kuin­ka opet­tai­sim­me lap­sil­lem­me va­ro­vai­suut­ta, niin pal­jon ei tar­vi­ta, et­tä lap­sen kes­kit­ty­mis­ky­ky her­paan­tuu ja hän unoh­taa, mis­sä on kul­ke­mas­sa.

Ai­na vä­lil­lä elä­mä hen­gäs­tyt­tää, mut­ta sii­tä huo­li­mat­ta ih­mi­nen pai­naa eteen­päin työs­sään, opis­ke­luis­saan, har­ras­tuk­sis­saan. Sii­tä kuu­lui­sas­ta ora­van­pyö­räs­tä on han­ka­laa hy­pä­tä pois. Hel­pos­ti me ajat­te­lem­me, et­tä sit­ten vii­kon­lop­pu­na, lo­mal­la vä­hin­tään ja vii­meis­tään eläk­keel­lä. Tau­ko­jen tar­peel­li­suus tup­paa unoh­tu­maan, ja lo­pul­ta al­kaa tun­tua, et­tei nii­hin ole edes mah­dol­li­suut­ta.

Saim­me mo­ni­puo­li­sen val­tuus­ton. Ryh­mit­ty­miä on en­tis­tä use­am­pia ja si­tou­tu­mat­to­mia edus­ta­jia pal­jon. Su­ku­puo­li­ja­kau­ma on niin ta­sai­nen kuin voi ol­la, nai­sia 9, mie­hiä 8. Uut­ta ver­ta val­tuus­toon nou­si yh­dek­sän val­tuu­te­tun ver­ran (pari heis­tä to­sin on val­tuus­to­sa­lis­sa näh­ty en­nen­kin), ja lo­put edus­ta­vat vank­kaa ko­ke­mus­ta.

Maa­il­ma on muut­tu­nut vi­her­tä­väk­si, va­loi­sak­si ja lem­pe­äk­si pai­kak­si ke­sän­tu­lon myö­tä, mut­ta kyl­lä tä­män vii­kon hy­vät uu­ti­set­kin läm­mit­tä­vät miel­tä. Enon­te­ki­öl­le esi­mer­kik­si saa­tiin oma lot­to­mil­jo­nää­ri, kun vii­me lau­an­tain ai­noa täy­so­su­ma sat­tui kun­taam­me. Vii­kon­lop­pu­na myös pie­nes­tä lu­ki­os­tam­me val­mis­tui vii­si yli­op­pi­las­ta – ja vie­lä­pä niin, et­tä Enon­te­ki­ön Erä­lu­kio suo­riu­tui La­pin lu­ki­ois­ta kol­man­nek­si par­hai­ten.

Ko­koon­tu­mis­ra­joi­tuk­set pois­tui­vat, ra­jat ei­vät ole enää tiu­kas­ti kiin­ni. Puo­len­tois­ta vuo­den jäl­keen tun­tuu va­paam­mal­ta hen­git­tää, mel­kein kuin pit­kän eris­tyk­sen jäl­keen ovea ra­o­tet­tai­siin ja au­rin­gon­va­lo pää­si­si pik­kui­sen jo si­sään, niin kuin ik­ku­naa avat­tai­siin ja tuu­li hei­lut­te­li­si hie­man hiuk­sia... pää­sem­me­kö sit­ten­kin viet­tä­mään kun­non ke­sää?

Kun­ta­lais­foo­ru­miin oli lä­he­tet­ty run­saas­ti ky­sy­myk­siä, ja strii­maus­ta seu­ra­si tiis­tai­na en­nä­tys­mää­rä ih­mi­siä. Pai­kal­le oli koot­tu vi­ran­hal­ti­joi­ta ja joh­ta­via luot­ta­mus­hen­ki­löi­tä kuu­li­ai­ses­ti vas­taa­maan kun­ta­lais­ten ky­sy­myk­siin.

Sun­nun­tai­na vie­te­tään äi­tien­päi­vää, ja täs­sä leh­des­sä­kin äi­ti ja äi­tiys tu­lee esil­le mo­nes­sa eri ju­tus­sa ja kir­joi­tuk­ses­sa.