Usein meil­lä tääl­lä Enon­te­ki­öl­lä on tun­ne, et­tä ju­han­nuk­ses­ta kesä on vas­ta al­ka­mas­sa, mut­ta ly­hy­ek­si jää­neen ke­vät­kau­den vuok­si me­kin voim­me täl­lä ker­taa vi­rit­täy­tyä kes­ki­ke­sän juh­laan. Koi­vut ovat lä­hes täy­des­sä leh­des­sä, ome­na­puut kuk­ki­vat, sääs­ket ja mä­kä­rät ovat saa­pu­neet.

Vir­ta­pii­rit ovat pyö­ri­neet Enon­te­ki­öl­lä jo vuo­si­kau­sia, ei­kä nii­den suo­sio näy­tä laan­tu­van – päin­vas­toin. Tä­män­kin ke­vään päät­tä­jäi­sis­sä mu­ka­na oli en­tis­tä enem­män vä­keä ja eh­kä vie­lä en­tis­tä laa­jem­mal­la ikä­haa­ru­kal­la.

On erit­täin tär­ke­ää, et­tä työ­tä, toin­ta tai vir­kaa hoi­taa hen­ki­lö, joka sii­hen on so­pi­va. Oi­kea hen­ki­lö oi­ke­as­sa pai­kas­sa on yhä paik­kan­sa pi­tä­vä lau­sah­dus.

Lau­an­tai­na juh­li­taan kou­lu­jen päät­tä­jäi­siä. Meil­lä­kin abi­tu­rien­tit saa­vat pai­naa pää­hän­sä val­ko­la­kin ja yh­dek­säs­luok­ka­lai­set ku­ki­te­taan ylä­kou­lun suo­rit­ta­mi­ses­ta. Niin op­pi­laat kuin opet­ta­jat­kin ovat saa­vut­ta­mas­sa taas yh­den eta­pin, vaik­ka ta­ka­na oli­si vas­ta vii­des tai kah­dek­sas kou­lu­vuo­si.

Ko­ti­ta­louk­sil­le tar­koi­tet­tu ke­räys­kier­ros start­taa ke­sä­kuun 3. päi­vä Kil­pis­jär­vel­tä, ja Enon­te­ki­öl­lä se kier­te­lee nel­jän päi­vän ajan. Hie­no hom­ma, sil­lä ke­räys on mak­su­ton. Eco­kier­rok­sel­la pää­see hel­pos­ti eroon muun mu­as­sa vaa­ral­li­sis­ta jät­teis­tä, säh­kö­lait­teis­ta, ro­mu­me­tal­lis­ta ja huo­ne­ka­luis­ta.

Enon­te­ki­ön neu­vot­te­lu­kun­ta pe­rus­tet­tiin kym­me­nen vuot­ta sit­ten muun mu­as­sa tuo­maan Enon­te­ki­ö­tä ja sen tär­kei­tä asi­oi­ta esil­le ja ke­hit­tä­mään ja yl­lä­pi­tä­mään ver­kos­to­ja. Yk­si neu­vot­te­lu­kun­nan ak­tii­vi­sim­mis­ta jä­se­nis­tä on ol­lut Ilk­ka Vau­ra, omien sa­no­jen­sa mu­kaan Enon­te­ki­ön ys­tä­vä vuo­des­ta 1953. Vau­ra on myös Yr­jö Kok­ko -seu­ran jä­sen ja huo­leh­tii yh­dis­tyk­sen tie­do­tuk­ses­ta.

En­sin yl­lät­ti ke­vät, sit­ten tal­vi. Ke­vään tulo oli suu­rem­pi yl­lä­tys, kyl­lä­hän Enon­te­ki­öl­lä nyt ta­ka­tal­ven is­kuun osa­taan va­rau­tua. Jos Uu­si lumi van­han sur­ma -sa­non­ta pi­tää paik­kan­sa, voim­me vä­hi­tel­len kai­vaa ne au­rin­ko­var­jot esil­le ja bi­ki­nit hol­lil­le, et­tä saam­me kun­nol­la heit­täy­tyä ke­sän kyn­siin.

Re­von­tu­li-Opis­ton ke­vät­juh­las­sa sen ai­na huo­maa, kuin­ka luo­via ja tai­teel­li­sia ih­mi­siä Enon­te­ki­öl­lä on­kaan! Pie­nim­mät la­vas­ta­rat, jot­ka kie­li kes­kel­lä suu­ta, mut­ta ti­lan­teen vaa­ti­mal­la va­ka­vuu­del­la esit­tä­vät oman lau­lun­sa, soit­ton­sa tai tans­sin­sa, us­kal­ta­vat vie­lä ol­la vil­pit­tö­män kii­tol­li­sia ap­lo­dien mää­räs­tä. Niin pi­tää ol­la­kin, op­pi­mas­taan ja te­ke­mäs­tään saa rei­lus­ti ol­la yl­peä. Vä­lil­lä jou­kos­tam­me väl­käh­tää toi­sen­lai­si­a­kin täh­tiä: vaik­ka­pa kil­pis­jär­ve­läi­siä kan­te­leen­soit­ta­jia, yk­sin­lau­la­jis­ta koot­tu tyt­tök­var­tet­ti tai ku­va­tai­de­kurs­si­lai­nen, joka on us­kal­ta­nut en­si ker­taa nos­taa te­ok­sen­sa sei­näl­le. He­kin saa­vat heit­tää tur­han vaa­ti­mat­to­muu­den me­ne­mään ja ol­la roh­ke­as­ti iloi­sia osaa­mi­ses­taan.

Ru­tii­ni on ruma sana, joka usein lii­te­tään tyl­syy­teen. Se saa­daan kuu­los­ta­maan asi­al­ta, jos­ta pi­täi­si pyr­kiä kai­kin ta­voin pois. Uh, kaa­voi­hin kan­gis­tu­mis­ta!

Ka­re­su­van­nos­sa on ke­vään ajan tou­hut­tu, kun Pik­ku­y­rit­tä­jät ovat pan­neet rat­taat pyö­ri­mään. Tyt­ti Val­ke­a­pään ve­tä­mäs­sä ker­hos­sa on tu­tus­tut­tu yrit­tä­jyy­teen, sii­hen mitä se vaa­tii, mut­ta myös ide­oi­tu koko yri­tyk­sen toi­min­ta. Ka­re­su­van­non Pik­ku Ka­lat päät­ti jär­jes­tää pilk­ki­ki­sat kai­kel­le kan­sal­le.Vaik­ka ka­re­su­van­to­lais­lap­set tou­huk­kai­ta ja to­me­ria ovat­kin, Pik­ku­y­rit­tä­jyys-oh­jel­man aloit­ta­mi­seen on tar­vit­tu al­ku­sy­säys ja apua ai­kui­sel­ta.

Edus­kun­ta­vaa­lien en­nak­ko­ää­nes­tys päät­tyi, ja enon­te­ki­ö­läi­set kä­vi­vät uur­nil­la kii­tet­tä­väs­ti. Kun koko La­pis­sa ää­nen­sä an­toi en­nak­koon 43,9 pro­sent­tia, Enon­te­ki­öl­lä en­nak­ko­ää­nes­tysp­ro­sent­ti oli 41,3.

Saa­mi Ski Race on taas täl­tä vuo­del­ta suk­sit­tu. Muu­ta­ma muut­tu­va te­ki­jä näyt­ti taas voi­man­sa, ja kisa pi­det­tiin lau­an­tain si­jaan sun­nun­tai­na. Kaik­ki su­jui sil­ti hie­nos­ti, vaik­ka pie­ni osa po­ru­kas­ta jou­tui­kin jät­täy­ty­mään lei­kis­tä pois.

Ke­vääl­lä Het­taan tul­laan hiih­tä­mään. Ma­joi­tus­paik­ko­jen sei­nuis­toil­la no­jaa kym­me­niä suk­si­pa­re­ja, ja jos­kus nii­tä nä­kee ri­vis­sä jopa maan­tien lai­das­sa, kun hiih­to­vä­ki on py­säh­ty­nyt ku­vaa­maan taus­tal­la tai­vaal­le piir­ty­vää Ou­nas­tun­tu­ria. Vii­meis­tään He­tan mu­siik­ki­päi­vien ai­kaan la­tu­ver­kos­to, jos ky­lä­kin, ku­hi­see elä­mää.

Enon­te­kiö on jäl­leen ke­hi­tyk­sen kär­jes­sä. Enon­te­kiö osal­lis­tuu en­sim­mäi­se­nä kun­ta­na Poh­jois-Suo­mes­sa Digi hal­tuun! -hank­kee­seen.

Lup­po­ko­ti lai­tet­tiin ylim­mäl­tä lau­teel­ta alem­mak­si jääh­ty­mään. Vaik­ka asi­aa on eri ta­hoil­la ja eri ih­mis­ten voi­min pyö­ri­tel­ty jo pi­tem­män ai­kaa, ei se sil­ti­kään tun­tu­nut ole­van vie­lä val­mis nui­jan al­le.

Enon­te­ki­öl­lä on täl­lä het­kel­lä käyn­nis­sä yh­tä sun tois­ta. Hy­vin mo­net asi­at ovat val­mis­te­lus­sa, joko joh­to­por­taan kä­sis­sä, lau­ta­kun­nis­sa tai kun­nan­hal­li­tuk­ses­sa. Osaa asi­ois­ta pyö­ri­tel­lään kai­kis­sa rat­tais­sa niin hur­jal­la vauh­dil­la, et­tei pe­räs­sä tah­do py­syä. Lup­po­ko­din paik­ka ja ra­ken­nut­ta­mi­sen suun­nit­te­lu ovat edel­leen kiih­ke­äs­ti käyn­nis­sä – en­si vii­kol­la olem­me asi­as­sa taas hie­man vii­saam­pia. Jos asia kiin­nos­taa, nyt on oi­kea het­ki ol­la yh­tey­des­sä luot­ta­mus­hen­ki­löi­hin omien mie­li­pi­tei­den­sä kans­sa.

Lep­pä­sen Ei­ja on pis­tä­nyt pys­tyyn näyt­te­lyn tä­män­vuo­ti­sen Yh­teis­vas­tuu­ke­räyk­sen hy­väk­si. Hän on teet­tä­nyt tau­lu­ja omis­ta va­lo­ku­vis­taan omal­la kus­tan­nuk­sel­laan. Nii­tä me muut voim­me käy­dä ihai­le­mas­sa seu­ra­kun­ta­ko­dil­la – ja myös it­se osal­lis­tua ke­räyk­seen hank­ki­mal­la tau­lun it­sel­leen. Myyn­ti­näyt­te­lyn tuot­to me­nee ly­hen­tä­mät­tö­mä­nä Yh­teis­vas­tuu­ke­räyk­seen, joka tänä vuon­na tu­kee las­ten ja nuor­ten kou­lu­tus­ta niin ko­ti­maas­sa kuin ul­ko­mail­la­kin.

Enon­te­ki­ön Sa­no­mien vuo­den en­sim­mäi­ses­sä leh­des­sä oli tie­to­vi­sa, jo­hon oli koot­tu ky­sy­myk­siä vii­me vuo­den uu­ti­soin­nis­ta, yk­si ky­sy­mys per leh­ti. Vii­si in­no­kas­ta vas­ta­si ky­se­lyyn, mut­ta va­li­tet­ta­vas­ti ei yh­del­lä­kään ol­lut ai­van oi­ke­aa ri­viä – to­sin se jäi vain yh­des­tä vas­tauk­ses­ta kiin­ni. Ei­vät­kä muut­kaan vas­taa­jat kau­as jää­neet.

Kun­ta on vii­me ai­koi­na esi­tel­lyt edun­val­von­taan­sa ja pa­nos­tus­taan Enon­te­ki­ön saa­vu­tet­ta­vuu­teen. Luon­nol­li­ses­ti on hyvä asia, et­tä ha­lu­taan vah­vas­ti pi­tää enon­te­ki­ö­läis­ten puo­lia sii­nä, et­tem­me unoh­tui­si suu­rem­pien te­ki­jöi­den taak­se.

Enon­te­ki­ön kun­ta on ra­ja­naa­pu­ri Ruot­sin ja Nor­jan kans­sa. Yh­teis­työ­tä tai ai­na­kin jon­ki­nas­teis­ta kans­sa­käy­mis­tä on mai­den kans­sa pal­jon niin ta­pah­tu­mien kuin ta­paa­mis­ten­kin puit­teis­sa. Saa­mi Ski Race, Ka­re­su­an­don mark­ki­nat, yrit­tä­jien yh­teis­työ, ai­koi­naan len­to­kent­tä­toi­min­ta­kin – on­han näi­tä. Sil­ti vä­lil­lä tun­tuu, et­tä ra­jat ovat es­te ai­na­kin lain­sää­dän­nön kaut­ta.

Enon­te­ki­öl­lä ovat jo jon­kin ai­kaa toi­mi­neet vam­mais­neu­vos­to, van­hus­neu­vos­to ja nuo­ri­so­val­tuus­to.

Pit­kä rivi päi­viä, kym­me­niä viik­ko­ja. Al­ma­na­kan avoi­mia si­vu­ja, ka­len­te­rin kään­tä­mät­tö­miä leh­tiä.

Enon­te­ki­öl­lä jär­jes­te­tään jou­lu­mie­le­no­soi­tus ja -ja­ko­ta­pah­tu­ma täs­tä päi­väs­tä al­ka­en.

Jou­lu­na luo­daan muis­to­ja. Jou­lun la­taus on niin vah­va, et­tä het­ket, tuok­sut ja maut, pie­net­kin ta­pah­tu­mat pai­nu­vat lu­jas­ti mie­leen ja nou­se­vat siel­tä esiin vie­lä vuo­sien pääs­tä.

Ai­na sil­loin täl­löin Enon­te­kiö paik­ka­kun­ta­na pu­hut­taa, jos­kus hy­väs­sä, jos­kus pa­has­sa: kun­ta­lai­sil­le an­ne­tut il­mais­len­not, tois­ten leh­tien te­ke­mät tut­ki­muk­set sek­si­kump­pa­nei­den mää­ris­tä tai se­rif­fin palk­kaa­mi­nen kun­ta­lais­ten tur­vak­si. Täl­lä het­kel­lä mai­neem­me kas­vaa kaa­mos­ka­me­ran ja sen vä­lit­tä­män kau­neu­den kaut­ta.

Enon­te­ki­ö­läi­set he­rä­si­vät jou­lu­kuun en­sim­mäi­se­nä päi­vä­nä ve­si­sa­tee­seen. Vä­häi­nen lumi oli yön ai­ka­na ka­don­nut ja maa­il­ma muut­tu­nut mus­tak­si, jäi­sek­si luis­tin­ra­dak­si, jon­ka pääl­lä oli ve­si­ker­ros. Kyl­lä sitä lun­ta vie­lä tu­lee, voi­sim­me po­si­tii­vi­ses­ti aja­tel­la ja ajat­te­lem­me­kin, mut­ta ajan­koh­ta sat­tui nyt pa­him­paan mah­dol­li­seen ai­kaan: jou­luc­har­te­rei­den saa­pu­mi­seen. Kah­dek­san len­toa on jää­nyt tu­le­mat­ta, ja se on pit­kä pen­ni niil­le, joi­den elan­to on vah­vas­ti kiin­ni juu­ri näis­tä tär­keis­tä jou­lu­vie­rais­ta.

Lap­pi saa puo­li mil­joo­naa haja-asu­tu­sa­lu­ei­den po­lii­si­vir­ko­jen li­sää­mis­tä var­ten an­ne­tus­ta 3,3 mil­joo­nan li­sä­ra­hoi­tus­po­tis­ta. Se on yh­dek­sän vir­kaa ja pik­kui­sen pääl­le. Pit­kä­ai­kai­nen ilo li­sä­ra­hoi­tus ei toki ole, sil­lä pu­hu­taan vain en­si vuo­des­ta.

Täl­lä­kään ker­taa seu­ra­kun­ta­vaa­lit ei­vät tar­jon­neet suur­ta jän­ni­tys­näy­tel­mää, sil­lä eh­dok­kai­ta oli ko­vin vä­hän, ja alus­ta saak­ka oli sel­vää, et­tä yh­tä lu­kuun ot­ta­mat­ta kaik­ki saa­vat val­tuus­to­pai­kan, ja se yk­si­kin pää­see va­ra­si­jal­le. Tä­män­het­ki­nen kirk­ko­val­tuus­ton pu­heen­joh­ta­ja myön­tää, et­tä eh­dok­kai­ta et­si­tään kis­so­jen ja koi­rien kans­sa – tun­kua seu­ra­kun­nan asi­ois­ta päät­tä­mään ei va­li­tet­ta­vas­ti ole. Muo­ni­os­sa jär­jes­tet­tiin so­pu­vaa­lit. Sel­lai­set oli­si­vat eh­kä täl­lä ker­taa so­pi­neet Enon­te­ki­öl­le­kin, hal­vem­mak­si se ai­na­kin oli­si tul­lut.

Ins­tag­ram, Fa­ce­book, Twit­ter – so­si­aa­li­ses­ta me­di­as­ta on tänä päi­vä­nä tul­lut kuin yk­si ys­tä­vis­täm­me. Yk­si ys­tä­vä, joka va­li­tet­ta­vas­ti al­kaa kor­va­ta nii­tä oi­kei­ta ih­mi­siä elä­mäs­säm­me.

Meil­lä päin mar­ras­kuu­ta aja­tel­laan jo sel­väs­ti tal­vi­kuu­kau­te­na: va­lo­ja vi­ri­tel­lään kar­ta­noil­le, suk­set saa­te­taan nos­taa sii­hen sei­nää vas­ten ja ko­lat kai­ve­taan hol­lil­le. Lun­ta­kin on yleen­sä niin pal­jon, et­tä syys­pi­meil­le on hei­tet­ty hy­väs­tit ja maa­il­ma on va­loi­sam­pi. Ku­kaan ei enää edes ku­vit­te­li­si ke­sä­ren­kail­la kaa­sut­te­le­van­sa.