Lup­po­ko­ti lai­tet­tiin ylim­mäl­tä lau­teel­ta alem­mak­si jääh­ty­mään. Vaik­ka asi­aa on eri ta­hoil­la ja eri ih­mis­ten voi­min pyö­ri­tel­ty jo pi­tem­män ai­kaa, ei se sil­ti­kään tun­tu­nut ole­van vie­lä val­mis nui­jan al­le.

Enon­te­ki­öl­lä on täl­lä het­kel­lä käyn­nis­sä yh­tä sun tois­ta. Hy­vin mo­net asi­at ovat val­mis­te­lus­sa, joko joh­to­por­taan kä­sis­sä, lau­ta­kun­nis­sa tai kun­nan­hal­li­tuk­ses­sa. Osaa asi­ois­ta pyö­ri­tel­lään kai­kis­sa rat­tais­sa niin hur­jal­la vauh­dil­la, et­tei pe­räs­sä tah­do py­syä. Lup­po­ko­din paik­ka ja ra­ken­nut­ta­mi­sen suun­nit­te­lu ovat edel­leen kiih­ke­äs­ti käyn­nis­sä – en­si vii­kol­la olem­me asi­as­sa taas hie­man vii­saam­pia. Jos asia kiin­nos­taa, nyt on oi­kea het­ki ol­la yh­tey­des­sä luot­ta­mus­hen­ki­löi­hin omien mie­li­pi­tei­den­sä kans­sa.

Lep­pä­sen Ei­ja on pis­tä­nyt pys­tyyn näyt­te­lyn tä­män­vuo­ti­sen Yh­teis­vas­tuu­ke­räyk­sen hy­väk­si. Hän on teet­tä­nyt tau­lu­ja omis­ta va­lo­ku­vis­taan omal­la kus­tan­nuk­sel­laan. Nii­tä me muut voim­me käy­dä ihai­le­mas­sa seu­ra­kun­ta­ko­dil­la – ja myös it­se osal­lis­tua ke­räyk­seen hank­ki­mal­la tau­lun it­sel­leen. Myyn­ti­näyt­te­lyn tuot­to me­nee ly­hen­tä­mät­tö­mä­nä Yh­teis­vas­tuu­ke­räyk­seen, joka tänä vuon­na tu­kee las­ten ja nuor­ten kou­lu­tus­ta niin ko­ti­maas­sa kuin ul­ko­mail­la­kin.

Enon­te­ki­ön Sa­no­mien vuo­den en­sim­mäi­ses­sä leh­des­sä oli tie­to­vi­sa, jo­hon oli koot­tu ky­sy­myk­siä vii­me vuo­den uu­ti­soin­nis­ta, yk­si ky­sy­mys per leh­ti. Vii­si in­no­kas­ta vas­ta­si ky­se­lyyn, mut­ta va­li­tet­ta­vas­ti ei yh­del­lä­kään ol­lut ai­van oi­ke­aa ri­viä – to­sin se jäi vain yh­des­tä vas­tauk­ses­ta kiin­ni. Ei­vät­kä muut­kaan vas­taa­jat kau­as jää­neet.

Kun­ta on vii­me ai­koi­na esi­tel­lyt edun­val­von­taan­sa ja pa­nos­tus­taan Enon­te­ki­ön saa­vu­tet­ta­vuu­teen. Luon­nol­li­ses­ti on hyvä asia, et­tä ha­lu­taan vah­vas­ti pi­tää enon­te­ki­ö­läis­ten puo­lia sii­nä, et­tem­me unoh­tui­si suu­rem­pien te­ki­jöi­den taak­se.

Enon­te­ki­ön kun­ta on ra­ja­naa­pu­ri Ruot­sin ja Nor­jan kans­sa. Yh­teis­työ­tä tai ai­na­kin jon­ki­nas­teis­ta kans­sa­käy­mis­tä on mai­den kans­sa pal­jon niin ta­pah­tu­mien kuin ta­paa­mis­ten­kin puit­teis­sa. Saa­mi Ski Race, Ka­re­su­an­don mark­ki­nat, yrit­tä­jien yh­teis­työ, ai­koi­naan len­to­kent­tä­toi­min­ta­kin – on­han näi­tä. Sil­ti vä­lil­lä tun­tuu, et­tä ra­jat ovat es­te ai­na­kin lain­sää­dän­nön kaut­ta.

Enon­te­ki­öl­lä ovat jo jon­kin ai­kaa toi­mi­neet vam­mais­neu­vos­to, van­hus­neu­vos­to ja nuo­ri­so­val­tuus­to.

Pit­kä rivi päi­viä, kym­me­niä viik­ko­ja. Al­ma­na­kan avoi­mia si­vu­ja, ka­len­te­rin kään­tä­mät­tö­miä leh­tiä.

Jou­lu­na luo­daan muis­to­ja. Jou­lun la­taus on niin vah­va, et­tä het­ket, tuok­sut ja maut, pie­net­kin ta­pah­tu­mat pai­nu­vat lu­jas­ti mie­leen ja nou­se­vat siel­tä esiin vie­lä vuo­sien pääs­tä.

Enon­te­ki­öl­lä jär­jes­te­tään jou­lu­mie­le­no­soi­tus ja -ja­ko­ta­pah­tu­ma täs­tä päi­väs­tä al­ka­en.

Ai­na sil­loin täl­löin Enon­te­kiö paik­ka­kun­ta­na pu­hut­taa, jos­kus hy­väs­sä, jos­kus pa­has­sa: kun­ta­lai­sil­le an­ne­tut il­mais­len­not, tois­ten leh­tien te­ke­mät tut­ki­muk­set sek­si­kump­pa­nei­den mää­ris­tä tai se­rif­fin palk­kaa­mi­nen kun­ta­lais­ten tur­vak­si. Täl­lä het­kel­lä mai­neem­me kas­vaa kaa­mos­ka­me­ran ja sen vä­lit­tä­män kau­neu­den kaut­ta.

Enon­te­ki­ö­läi­set he­rä­si­vät jou­lu­kuun en­sim­mäi­se­nä päi­vä­nä ve­si­sa­tee­seen. Vä­häi­nen lumi oli yön ai­ka­na ka­don­nut ja maa­il­ma muut­tu­nut mus­tak­si, jäi­sek­si luis­tin­ra­dak­si, jon­ka pääl­lä oli ve­si­ker­ros. Kyl­lä sitä lun­ta vie­lä tu­lee, voi­sim­me po­si­tii­vi­ses­ti aja­tel­la ja ajat­te­lem­me­kin, mut­ta ajan­koh­ta sat­tui nyt pa­him­paan mah­dol­li­seen ai­kaan: jou­luc­har­te­rei­den saa­pu­mi­seen. Kah­dek­san len­toa on jää­nyt tu­le­mat­ta, ja se on pit­kä pen­ni niil­le, joi­den elan­to on vah­vas­ti kiin­ni juu­ri näis­tä tär­keis­tä jou­lu­vie­rais­ta.

Lap­pi saa puo­li mil­joo­naa haja-asu­tu­sa­lu­ei­den po­lii­si­vir­ko­jen li­sää­mis­tä var­ten an­ne­tus­ta 3,3 mil­joo­nan li­sä­ra­hoi­tus­po­tis­ta. Se on yh­dek­sän vir­kaa ja pik­kui­sen pääl­le. Pit­kä­ai­kai­nen ilo li­sä­ra­hoi­tus ei toki ole, sil­lä pu­hu­taan vain en­si vuo­des­ta.

Täl­lä­kään ker­taa seu­ra­kun­ta­vaa­lit ei­vät tar­jon­neet suur­ta jän­ni­tys­näy­tel­mää, sil­lä eh­dok­kai­ta oli ko­vin vä­hän, ja alus­ta saak­ka oli sel­vää, et­tä yh­tä lu­kuun ot­ta­mat­ta kaik­ki saa­vat val­tuus­to­pai­kan, ja se yk­si­kin pää­see va­ra­si­jal­le. Tä­män­het­ki­nen kirk­ko­val­tuus­ton pu­heen­joh­ta­ja myön­tää, et­tä eh­dok­kai­ta et­si­tään kis­so­jen ja koi­rien kans­sa – tun­kua seu­ra­kun­nan asi­ois­ta päät­tä­mään ei va­li­tet­ta­vas­ti ole. Muo­ni­os­sa jär­jes­tet­tiin so­pu­vaa­lit. Sel­lai­set oli­si­vat eh­kä täl­lä ker­taa so­pi­neet Enon­te­ki­öl­le­kin, hal­vem­mak­si se ai­na­kin oli­si tul­lut.

Ins­tag­ram, Fa­ce­book, Twit­ter – so­si­aa­li­ses­ta me­di­as­ta on tänä päi­vä­nä tul­lut kuin yk­si ys­tä­vis­täm­me. Yk­si ys­tä­vä, joka va­li­tet­ta­vas­ti al­kaa kor­va­ta nii­tä oi­kei­ta ih­mi­siä elä­mäs­säm­me.

Meil­lä päin mar­ras­kuu­ta aja­tel­laan jo sel­väs­ti tal­vi­kuu­kau­te­na: va­lo­ja vi­ri­tel­lään kar­ta­noil­le, suk­set saa­te­taan nos­taa sii­hen sei­nää vas­ten ja ko­lat kai­ve­taan hol­lil­le. Lun­ta­kin on yleen­sä niin pal­jon, et­tä syys­pi­meil­le on hei­tet­ty hy­väs­tit ja maa­il­ma on va­loi­sam­pi. Ku­kaan ei enää edes ku­vit­te­li­si ke­sä­ren­kail­la kaa­sut­te­le­van­sa.

Tus­kin on yh­tään enon­te­ki­ö­läis­tä, jol­la ei oli­si jon­kin­lais­ta mie­li­pi­det­tä Jyp­py­rän alu­ees­ta, sii­tä mitä siel­lä pi­täi­si ol­la ja teh­dä, vai pi­täi­si­kö mi­tään. Het­ta Hiih­to­maa vä­hin­tään on pu­hu­tut­ta­nut kun­ta­lai­sia reip­paan vuo­si­kym­me­nen ajan, ja kyl­lä alue on kes­kus­te­lua ai­heut­ta­nut var­mas­ti Peu­ran­kuo­pan ai­koi­hin­kin. Pal­jas­se­län alu­e­kaan tus­kin il­man kah­vi­pöy­tä­kes­kus­te­lu­ja on sel­vin­nyt.

Ko­ti­seu­tu asuu ih­mi­ses­sä ai­na. Ne mai­se­mat ja se luon­to, jon­ka kes­kel­lä ih­mi­nen lap­suu­ten­sa viet­tää, jää­vät ih­mi­seen.

Yk­si elä­män eh­kä par­haim­mis­ta oh­je­nuo­ris­ta pi­täi­si ol­la se, et­tä me kaik­ki koh­te­lem­me toi­sia kun­ni­oit­ta­vas­ti ja sil­lä ta­voin kuin toi­vom­me it­se­äm­me koh­del­ta­van. Olem­me ys­tä­väl­li­siä, au­tam­me tar­vit­ta­es­sa ja pi­däm­me huol­ta. Olem­me ka­ve­rei­ta, ys­tä­viä, lä­hei­siä.

Yh­dis­tys­toi­min­taan osal­lis­tuu moni meis­tä, toi­set ak­tii­vi­sem­min ja toi­set vä­hem­män. Osa jär­jes­tää, osa käy. Se on kui­ten­kin to­si­a­sia, et­tä yh­dis­tyk­set ovat La­pis­sa mo­nen kun­nan sel­kä­ran­ka, ja kyl­lä Enon­te­ki­öl­lä­kin yh­dis­tys­ten ar­vo on no­tee­rat­tu.

Muis­ti­sai­rau­det ovat kan­san­tau­te­ja, ku­ten sy­dän ja ve­ri­suo­ni­sai­rau­det – ylei­sim­piä ne ovat iäk­käil­lä ih­mi­sil­lä. Suo­mes­sa on ar­vi­ol­ta 193 000 muis­ti­sai­ras­ta ih­mis­tä. Vä­hin­tään kes­ki­vai­kea muis­ti­sai­raus on Suo­men muis­ti­a­si­an­tun­ti­jat ry:n mu­kaan myös 45 enon­te­ki­ö­läi­sel­lä.

Tal­vi tuok­suu jo. Edes­sä on se ai­ka, kun maan­tiet ovat liuk­kai­ta, aa­mul­la saat­taa ol­la kym­me­nen sent­tiä lun­ta tai vet­tä tu­lee vaa­ka­ta­sos­sa niin lu­jaa, et­tei pi­me­äl­lä tiel­lä näe yh­tään mi­hin­kään. Aa­mul­la au­ton ik­ku­nat ovat jo mel­koi­sel­la var­muu­del­la jääs­sä. On­nek­si me La­pin ih­mi­set osaam­me näi­hin al­ku­tal­ven iloi­hin va­rau­tua: pei­täm­me au­ton ik­ku­nat il­lal­la tai ai­na­kin su­la­tam­me ne aa­mul­la en­nen tiel­le läh­töä, ja työ­mat­kat aje­lem­me mal­til­la.

Luu­li­si, et­tä luon­to rus­kan lop­pu­vai­heil­la ei enää oli­si niin kau­nis, et­tä kun vä­rit vä­hi­tel­len haa­lis­tu­vat, leh­det pu­toi­le­vat ja pak­ka­set saa­pu­vat, maa­il­ma muut­tui­si suu­rek­si, ma­sen­ta­vak­si mai­se­mak­si.

Enon­te­ki­ö­läi­set tun­ne­taan sii­tä, et­tä omis­ta ih­mi­sis­tä, lä­hei­sis­tä naa­pu­reis­ta ja vä­hän koko ky­län vä­es­tä­kin pi­de­tään huol­ta. Nyt al­ka­neen Vie van­hus ulos -kam­pan­jan ai­ka­na meil­lä on ti­lai­suus näyt­tää se koko muul­le maa­il­mal­le.

Kou­lun pie­nel­lä pi­hal­la on tä­hän saak­ka ol­lut aa­mui­sin ja il­ta­päi­vi­sin mel­koi­nen kaa­os. Lin­ja-au­to­jen ja tak­sien li­säk­si van­hem­pien au­to­ja on sin­koil­lut siel­tä tääl­tä si­kin so­kin, ja sii­nä ovat sit­ten pie­net ja vä­hän suu­rem­mat kou­lu­lai­set koit­ta­neet sel­viy­tyä. Kou­lun lo­put­tua lap­si­aan ha­ke­neet van­hem­mat ovat kiep­saut­ta­neet kul­ku­pe­lin­sä mi­hin mil­loin­kin: lu­ki­on por­tai­den eteen, kir­jas­ton asi­a­kas­pai­koil­le tai opet­ta­jien park­ki­pai­koil­le – toki vii­saas­ti jo­noon­kin.

Kil­pis­jär­vel­lä Saa­na-Veik­ko­jen jär­jes­tä­mä To­si­Rau­tu-ta­pah­tu­ma on­nis­tui jäl­leen huo­li­mat­ta sii­tä, et­tä ajan­koh­ta oli eri kuin ai­kai­sem­pi­na vuo­si­na. Ke­sä­kuus­ta elo­kuul­le siir­ret­tyyn ki­saan osal­lis­tui hui­ma mää­rä ve­ne­kun­tia, ja ka­laa­kin nou­si nel­jä­nä päi­vä­nä ke­hus­ke­lun ver­ran vä­hin­tään.

Mat­kai­lu­ke­sä al­kaa ol­la lo­puil­laan, ja pik­ku­hil­jaa tai­vu­taan koh­ti rus­ka­se­son­kia. Pai­kal­lis­ten mat­kai­lu­y­rit­tä­jien mie­les­tä ta­ka­na on hyvä kesä, ja sa­man to­dis­taa Ti­las­to­kes­kus. Jo ke­sä­kuun yö­py­mis­ten mää­rä nou­si Enon­te­ki­öl­lä 7,3 pro­sent­tia. Se on 900 vaih­det­ta­vaa la­ka­naa enem­män kuin edel­lis­vuon­na. Myös Muo­ni­on ke­sä­mat­kai­lu ki­pu­si jon­kin ver­ran, vaik­kei yh­tä pal­jon kuin Enon­te­ki­öl­lä, mut­ta La­pin mag­nee­tit, Levi ja Yl­läs, me­net­ti­vät otet­taan.

Kun kesä on har­ras­tus­toi­min­nan osal­ta ol­lut hil­jai­se­loa, syk­syl­lä on hyvä taas pon­kais­ta siel­tä soh­val­ta ylös. Esi­mer­kik­si Re­von­tu­li-Opis­ton kurs­si­tar­jon­nas­ta löy­tyy pal­jon uut­ta tai tau­on jäl­keen oh­jel­maan pa­laa­via kurs­se­ja.

En­si vii­kon maa­nan­tai­na jal­ka­käy­tä­vät täyt­ty­vät pie­nis­tä, vie­lä pie­nem­mis­tä ja vä­hän isom­mis­ta­kin kou­lu­lai­sis­ta. Syys­lu­ku­kau­si start­taa, ja pie­niä rep­pu­ja al­kaa taas keik­kua pit­kin ky­lien rait­te­ja. Osa tun­tee jo kou­lu­tien ja tie­tää tei­den vaa­rat, mut­ta ke­sän ai­ka­na hy­vät­kin opit voi­vat unoh­tua. Toi­sil­le as­ke­leet kou­lu­tiel­lä ovat ai­van en­sim­mäi­set, ja in­nos­tus ja ilo voi­vat ai­heut­taa yl­lät­tä­vi­ä­kin hyp­pe­lyi­tä. Pel­ko ja ujous voi­vat to­sin myös py­säyt­tää niil­le ja­lan­si­joil­leen! Joka vuo­si kou­lu­tiel­tä löy­tyy myös hei­tä us­ka­lik­ko­ja, jot­ka voi­main­sa tun­nos­sa keu­lit­ta­vat pyö­ril­lään tai py­räh­te­le­vät yli tien mis­tä sat­tuu. Lap­set ovat eri­lai­sia, ar­vaa­mat­to­mi­a­kin, ja mie­li­ku­vi­tus­ta, pää­hän­pis­to­ja ja uu­sia ko­ke­muk­sia voi kou­lu­mat­kal­le mah­tua huo­mat­ta­vas­ti enem­män kuin vie­lä jär­keä pik­kui­seen mie­leen.

Mar­jas­tu­sai­ka al­kaa ol­la kä­sil­lä. Hil­la­kuu­lu­mi­sia vaih­del­laan ah­ke­ras­ti – kui­vuu­den, kuu­muu­den ja ko­vien tuu­lien pe­lä­tään teh­neen mar­ja­sa­dol­le vau­ri­oi­ta. Ar­vai­lu­jen ja kuu­lo­pu­hei­den va­raan moni ei tal­ven mar­ja­va­ras­to­jen täyt­tä­mis­tä jätä. Met­sään suun­na­taan, vaik­ka vain var­muu­den vuok­si. Äm­pä­rin kans­sa met­sään ai­ko­vien kan­nat­taa huo­mi­oi­da tä­män ke­sän poik­keuk­sel­li­set sää­o­lo­suh­teet. Vaik­ka suun­ta­na oli­si ne tu­tut, joka syk­syi­set mar­ja­pai­kat, niin läm­pö ja nih­ke­än kos­tea il­ma vaa­ti­vat ve­ron­sa jo pie­nen­kin kä­ve­ly­len­kin päät­teek­si. Po­lii­si va­roit­taa­kin mar­jaan ai­ko­via kuu­muu­den tuo­mis­ta haas­teis­ta. Mar­jas­tus­reis­sul­le tu­lee va­ra­ta mu­kaan riit­tä­väs­ti juo­ta­vaa ja syö­tä­vää sekä tar­peel­li­set lääk­keet.