Viime vuosi oli erikoinen, välillä raskaskin, mutta hyvin me enontekiöläiset siitä selvisimme. Tsemppasimme kasvomaskien ja käsidesien kanssa, pysyimme tarpeeksi omissa oloissamme ja olimme vastuullisia – pidimme toisistamme huolta, jos yksinäisyys alkoi painaa tai tarvittiin muuten apua. Se onkin yksi suurista vahvuuksistamme: huolenpitäminen toisista.
Kuntapolitiikassa on tapahtunut paljon, ja vähintään yhtä paljon asioista on puhuttu kuntalaisten keskuudessa. Hyvinvointikeskus, lentoasema, sähköyhtiö – niitä on pyöritelty edestakaisin eri hallintokunnissa ja foorumeissa, nuijittu täpärästi pöytään, eivätkä asiat taida olla vieläkään täysin selviä. Vuoden viimeinen valtuusto kerää varmasti kuuntelijoita eetteriin, kun se 21. joulukuuta striimataan kaikille.
Enontekiön kunnassa on tehty viime aikoina suuria päätöksiä, jotka ovat puhututtaneet niin kahvipöydissä kuin sosiaalisessa mediassakin. Kunta muun muassa osti lentokentän ja on kunnanhallituksen esityksestä saattanut jo myydä sähköyhtiön (asiasta päätettiin eilen, mutta printtilehteen tieto ei valitettavasti ehtinyt, netistä löytyy!).
Tällä viikolla vietetään lapsen oikeuksien viikkoa. Perjantaina on lapsen oikeuksien päivä, ja tänä vuonna se on ensimmäistä kertaa vakiintunut liputuspäivä.
Poliisin tämän vuoden 4,1 miljoonan lisärahoituksella saadaan kymmenen uutta poliisia Lappiin. Enontekiölle annetaan taas vain lämmintä kättä, sillä uudet poliisit tullaan sijoittamaan Muonioon, Inariin, Pelloon ja Sallaan. Tietojohtoisella työvuorosuunnittelulla ja painopisteajattelulla Muonion uudet poliisit tulevat poliisipäällikön mukaan partioimaan myös Enontekiöllä. Hienoja määritelmiä, mutta jääneekö jälleen sanahelinäksi? Samanmoista toitotettiin nimittäin vain muutama vuosi takaperin, kun Enontekiön viimeisen poliisipartion eläköityessä aloittivat toimintansa Enontekiön nimikkopoliisit. Alkuhuuman elämöinnin jälkeen on valitettavan vähiin jäänyt nimikkopoliisien näkyminen katukuvassa.
Talvi tuli kertarytinällä viime viikonvaihteessa eikä ruskan ja valkoisen maan välillä ehtinyt kovin kauan pimeyttä olla. Hyvä niin, sillä pimeys on ehkä pahin aika maanteilläkin. Nyt ajovaloista on jo apua. Toivottavasti jalankulkijat ovat muistaneet kiinnittää heijastimet ulkoiluvaatteisiinsa.
Perinteisesti syyslomilla suunnataan jonnekin kauemmas, mutta tänä vuonna matkat tehtäneen eri puolille kotimaata. Valitettavasti lokakuun puoliväli ei vain taida olla matkailun kohokohtia Enontekiöllä, sillä elämme hiljaista aikaa ruskasesongin jälkeen, ennen lumien tuloa. Toivottavasti kuitenkin myös meidän matkailuyrityksemme saavat osansa syyslomalaisista.
Korona ja hallitus lyövät nyt rutosti kapuloita matkailun rattaisiin. Mikä ne pitäisi pyörimässä talven yli?
Ruska on räväyttänyt värinsä luonnon paletille ja läiskinyt ympäriinsä keltaista, oranssia ja punaista. Jos paikkakuntalaiset huokailevat vuosi toisensa jälkeen, kuinka kaunista ja ihanaa Enontekiöllä ruska-aikana on, voi vain kuvitella, millaisena kivimaailman harmauteen tottunut kaupunkilainen kaiken näkee. Ankean koronakevään ja laimean kesän jälkeen ruska hehkuukin tänä syksynä kauniimpana kuin moniin vuosiin.
Syysflunssat alkavat näkyä, ja koronatestaukset ja erikoisjärjestelyt lisääntyvät väistämättä. Muonion-Enontekiön terveydenhuollon alueella on otettu yhteensä noin kolmekymmentä testiä päivässä, ja testiin on pääsääntöisesti päässyt saman päivän aikana. Tuloksia ei kuitenkaan saada sosiaali- ja terveysministeriön suosittamassa ajassa, vaan siihen menee jopa neljäkin päivää. Nyt selvitellään, miten viikonlopun näytteet saataisiin meiltä eteenpäin.
Koulut avasivat ovensa eilen, ja muutenkin yhteiskunta kummallisen kevään ja alkukesän jälkeen on ryhtynyt elämään avoimemmin. Samalla vähän jännityksellä edelleen kuulostellaan, mitä syksy tuo tullessaan. Etenkin toimenpiteet Ruotsin rajalla koskettavat meitä. Uusia tapoja olla ja elää on jokainen meistä kuitenkin jo joutunut omaksumaan, kääntyy koronaviruksen suunta nyt mihin suuntaan tahansa.
Talvimatkailun huolet painavat mieltä, ja jännityksellä odotetaan myös, millainen kesäsesongista tulee. Oman varjonsa sille luo edelleen koronavirus, joka lienee lähempänä meitä kuin koskaan kevään aikana.
Viikonvaihteessa on jo keskikesän juhla, juhannus, vaikka tuntuu, ettei kesä aivan vielä ole meille saakka edes ehtinyt.
Joskus tuntuu, että Enontekiöllä asutaan aivan elämän syrjällä, kaukana kaikesta. Siitä huolimatta täällä useimmiten ollaan tyytyväisiä siihen, mitä on, ja siitä pidetään kynsin ja hampain kiinni.
Tämä kevät on täyttynyt negatiivisuutta huokuvista uutisista väkisinkin. Siksi on virkistävää kertoa esimerkiksi iittolaisesta nuoresta miehestä, joka suoritti lukion netin kautta yksikseen ja kirjoitti kahdeksan ainetta loistavin arvosanoin. Mukavan jutusta tekee sekin, että tuore ylioppilas on myös erityisen kotipaikkarakas – suurin syy Nettilukion käymiseen nimittäin oli se, ettei hän halunnut kotoaan kauas.
Puolivälissä maaliskuuta Enontekiön Sanomat uutisoi, että Enontekiön lentokentällä on suurin kasvuprosentti Lapissa. Lentokentän matkustajamäärät olivat tammikuussa lähes 20 prosenttia suuremmat kuin edellisvuoden tammikuussa. Kasvu on ollut Lapin kentistä nopeinta, ja valtakunnallisestikin vain Turun kenttä oli kasvuvauhdissa edellä. Tänään lehdessä on uutinen, jossa kerrotaan lentokentän olevan lopettamisuhan alla.
Osa meistä tekee etänä töitä, ja koululaiset pakertavat myös kotona. Toiset tykkäävät, toiset eivät – kuten asioissa yleensä, tässäkin on monta puolta ja monta mielipidettä.
Huomenna on pitkäperjantai, ja sen jälkeen Enontekiön perinteiseen pääsiäiseen on aina kuulunut mökkeilyä, kelkkailua, pilkkimistä, sukulaisten ja kavereiden tapaamista – yhdessä oloa kaikin tavoin. Tänä vuonna asiat ovat toisin. Nyt me emme odota etelän sukulaisia käymään, emmekä sitä, että matkailijat täyttäisivät kaupat ja hiihtoladut.
Kahdessa viikossa muuttui kaikki. Yksi toisensa jälkeen Enontekiön kevään tapahtumat on pitänyt rastia yli kalenterista. Lapset ovat jääneet opiskelemaan koteihinsa, monet aikuisista etätöihin. Yli seitsemänkymmentä kevättä nähneet kuntalaiset joutuvat nyhjöttämään yksin, ja kerhot, kurssit, matkat, kaikki tyynni on kiellettyä. Suomen rajat on suljettu.
Talvisodan päättymisestä tulee huomenna kuluneeksi tasan 80 vuotta. Suomen ja Neuvostoliiton välinen rauhansopimus astui voimaan 13. maaliskuuta 1940 päättäen 105 päivän talvisodan.
Hetan alueella veistetään ammattilaisten voimin upeita jääveistoksia lauantaihin saakka. Valmiit teokset jäävät ilostuttamaan ja ihastuttamaan meitä yritysten pihoille, ja niistä on mahdollisuus äänestää upeinta.
Ystävänpäivänä kavereille lähetellään kortteja, jaetaan viestejä, ostellaan suklaita, halaillaankin. Päivä on aivan mukava, silloin saa tykätä luvan kanssa, eikä kukaan sano, että mitä sie nyt tyhjää höperät.
Uuden ja upean kuntosalin saaminen Hettaan on mahtava juttu! Avajaisten hurjan kävijämäärän perusteella ainakin voisi olettaa, että tyhjillään salin ei tarvitse seistä. Monet kävijöistä olivat niitä, jotka jo käyvät Revontuli-Opiston kuntosalikursseilla, mutta paljon oli myös heitä, jotka ajattelivat: nyt tai ei koskaan. Fysioterapeutti Angelina Hohti tsemppaakin meitä enontekiöläisiä, että koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa.
Viime vuonna ulkokuusta koitettiin saada pysymään pystyssä hurjassa tuulessa ja vesisateessa jäisellä, lumettomalla pihalla. Tänä vuonna kuusi on pysynyt ihan hyvin. Tunturi-Lapin urakan alueurakoitsijan mukaan auraajat ovat olleet liikkeellä tänä talvena jo saman verran kuin viime vuonna yhteensä. Meillä on lunta, ja lisää tulee. Tasan eivät käy onnen lahjat, sillä etelän ihmiset joutuvat juhlimaan valkoista talvea, kun maassa on sentti lunta aamupäivän ajan.
Pian on joulu, ja Enontekiö vaipuu kaamoksen syliin hetkeksi huoahtamaan. Taakse jää monien muutosten vuosi.
Myönteinen imago on kunnalle erittäin tärkeää, toteaa kunnanjohtaja Jari Rantapelkonen talousarvion katsauksessaan. Hänen mukaansa jokainen kuntalainen, työntekijä ja vieras ovat tärkeitä Enontekiön kunnalle, ja siksi kunta haluaa jakaa ajatusta, jonka mukaan parhaat kunnan markkinoijat ovat kuntalainen, kunnan työntekijä ja vieraamme.
Vaikka ensi vuodelle esitetään alijäämäistä budjettia, perusturva tarvitsee lisää rahaa jälleen kerran eikä sosiaalipuolelle saada työntekijöitä, niitä mukaviakin juttuja riittää yllin kyllin. Joulumyyjäiset olivat mukavat, liikuntahallin remontti on valmistumassa ajallaan, palkintoja ja mitaleita ropisee sieltä sun täältä, ja elokuvissakin on tarjolla vaikka mitä.
Teemu Taulavuori toteaa olevansa pakkomielteinen kehittämisen suhteen. Pahempiakin pakkomielteitä lienee, olletikki jos uudistamisen myötä asiat hoituvat entistä paremmin. Kyllä hoiva-ala jalostamista kaipaa myös meillä.
Joskus juttujen julkaisut venyvät syystä tai toisesta. Tämän viikon lehdessä on juttu Kilpisjärven ryhmäperhepäiväkoti Saanan lapsista, joiden luona toimitus vieraili elokuussa. Toki jutulle on täytynyt sen jälkeen päivitystä tehdä, mutta kyllä siinä ainakin lapsilta on kärsivällisyyttä kysytty, jos juttua on alkanut odottaa heti.
Digitalisaatiota puskee sisään ovista ja ikkunoista kiihtyvällä tahdilla. Monet arkielämän hommat hoidetaan nykyisin digitaalisen tietotekniikan avulla, eikä monestikaan enää ole ajan tai paikan asettamia rajoituksia.