A-
A+
A-
A+
Tämän kevään ylioppilaalle
Lasse Hoffmannille vapaus on tärkeää
Älliä Nettilukiosta
Katja Keskitalo
Iitossa asuva Lasse Hoffmann saa valkolakin Nettilukiosta.
– Olin ensin menossa Kolarin lukioon, koska sen kautta olisi voinut opiskella osin etänä. He sitten suosittelivat Nettilukiota. Se on oikeastaan aikuislukio, mutta riittävän hyvillä perusteluillani pääsin sinne, Lasse kertoo.
Hän aloitti Nettilukiossa syksyllä 2016. Kuten monet muut, Lassekin jakoi kirjoitukset useaan ajankohtaan.
– Kirjoitin jo viime keväänä biologian ja pitkän ruotsin, joista tuli molemmista E.
Viime syksynä oli englannin ja maantiedon vuoro, ja Lasse sai laudaturin molemmista aineista.
– Nyt keväällä kirjoitin äidinkielen, A-saksan, pitkän matematiikan ja kemian. Matematiikasta ja kemiasta tuli E:t ja saksasta L. Äidinkielestä sain M:n, Lasse sanoo.
Kolme ällää, neljä eximiaa ja yksi M, melkoisen komea rivi nuorella miehellä.
Kirjoituksiin Lasse osallistui Muonion lukiossa, niitä ei kotona suoriteta.
– Onneksi pääsin kirjoittamaan niinkin lähellä kuin Muoniossa, eikä tarvinnut käydä Nettilukion kotipaikassa Mikkelissä.
Nettilukio on Kelan mielestä vain osa-aikaista opiskelua, joten sieltä ei saa opintotukea eikä oppikirjalisää. Opiskelijakorttiakaan ei Nettilukion opiskelijalle anneta.
Silti Lasse uskoo, että Nettilukiota käymällä pääsee huomattavasti halvemmalla muuhun lukioon verrattuna.
– Se johtuu pääosin siitä, ettei joka kurssia varten tarvitse oppikirjaa, koska nettioppimisympäristö Muikussa on niin hyvät oppimateriaalit. Minulla oli kirjoja enimmäkseen niistä aineista, jotka kirjoitin yo-kokeessa, Lasse kertoo.
Nettilukiossa tarvitsee tietenkin toimivan tietokoneen ja melko hyvän internetyhteyden.
Suuri osa Lassen koulukuluista liittyikin juuri ylioppilaskokeisiin, joiden kuluista hän itse huolehti.
HOPS eli henkilökohtainen opiskelusuunnitelma oli tehtävä itse lukion alussa, kun oli päättänyt suurin piirtein aineet, joita opiskelee, ja sitten siitä piti puhua ohjaajan kanssa.
– Tiesin aina, mikä kurssi pitää aloittaa seuraavaksi ja olenko hyvin ajassa vai jäljessä.
Suunnitelma ei ollut kiveen hakattu, vaan kurssien järjestystä saattoi muutella.
– Minulla oli yleensä noin kolme eri aineen kurssia menossa yhtä aikaa. Se on sopiva määrä, ettei tule liikaa kerralla, mutta saa vaihteluakin.
Lukujärjestystä Nettilukiossa ei ole, joten opiskelujen etenemisestä on huolehdittava itse. Lasse opiskeli yleensä aamupäivän noin kello 13 saakka ja lähti sitten ulos virkistäytymään ja liikkumaan.
– Talvella tällainen rytmi on erittäin kannattavaa, koska on ulkona silloin, kun siellä on valoisaa. Tavallisesti kouluun mennään pimeässä ja sieltä tullaan pimeässä, Lasse huomauttaa.
Opiskelu jatkui viiden, kuuden aikoihin illalla nukkumaanmenoon saakka, mutta siihen mahtui taukoja lyhyemmistä pidempiin.
– Tein niin kauan kuin jaksoin ja sitten pidin taukoa. Kun esimerkiksi biologian tunti olisi ollut tavallisessa lukiossa ohi, olisi pitänyt lopettaa, vaikka tutkielma olisi vielä ollut kesken. Näin sain keskittyä asiaan, jota tein, ja sitten pitää sopivan mittaisen tauon oman tarpeen mukaisesti, Lasse miettii.
Lasse uskoo päässeensä huomattavasti pienemmällä päivittäisellä tuntimäärällä kuin tavanomainen lukiolainen.
– Käytin ajan tehokkaammin ja opiskelin seitsemänä päivänä viikossa, mutta vapaapäiviä tietenkin oli. Kolmen päivän mettäreissutkin ilman opiskeluja onnistuivat hyvin.
Myös puuttuvat koulumatkat säästivät Lassen aikaa.
Lasselle sopi vallan mainiosti sekin, ettei vapaa-ajan ja opiskelun välillä ollut niin jyrkkää eroa. Esimerkiksi riekonpyynnin yhteydessä saattoi kerätä mittaus- ja havaintotietoja sekä valokuvia tutkielmaa varten.
– Biologia oli muutenkin mielestäni paras oppiaine. Siihen liittyviä havaintoja oli hyvä tehdä tämän perän luonnostakin, joten ei tarvinnut vain lukea oppikirjoja. Nettilukion ansiosta pääsin sovittamaan yhteen opiskelun ja mielenkiinnon kohteet, Lasse sanoo.
Työskentely Nettilukiossa on itsenäisempää kuin tavallisessa lukiossa.
– Minun piti kerätä itse paljon enemmän tietoa eikä opettaja ollut vastaamassa joka kysymykseen. Tietenkin myös opiskelukaverit puuttuvat, kun opiskelee kotoa.
Kotilukiossa ei ole siksi tarttuvia flunssiakaan.
Lassen mielestä tavallisessa lukiossa täytynee tyytyä siihen, mitä kulloinkin opetetaan, eikä voi tehdä aina sitä, mihin itsellä sillä hetkellä olisi eniten voimaa.
– Matematiikan opiskelu oli siitä vähän hankalaa, että sen ymmärtämiseen tarvitaan paljon tarkkaa ymmärtämistä ja harjoittelua. Siinä ei riitä, että lukee vain jonkun tekstin.
Tällaisten asioiden opiskelussa Lassen äiti auttoi paljon.
– Siksi se onkin onnistunut paljon paremmin kuin se muuten olisi. Kun ei ole opettajaa, jolta voisi heti mennä kysymään, täytyy olla sitkeämpi ja yrittää ratkaista tehtävä siitä huolimatta. Ja sitten kun se ratkeaa, se on tietenkin oikein mukavaa! Lasse toteaa.
Nettilukiossa ei ole kokeita, vaan kurssit suoritetaan erilaisia oppimistehtäviä tekemällä ja kirjoittamalla oppimispäiväkirjaa.
– Opiskelu on paljon tehokkaampaa, koska siitä lähtee stressi pois, ja näkeväthän opettajat kokeittakin, että asiat osaa, kun on osannut tehtävät tehdä, Lasse meinaa.
Hänen mielestään Nettilukion hyvän ilmapiirin luokin se, että luotetaan siihen, että opiskelija tekee itse tehtävät eikä fuskaa.
– Kun opiskelee Nettilukiossa, täytyy ymmärtää, että opiskelee itseä varten eikä koulua varten. Se ei sovi sellaisille, jotka tarvitsevat jatkuvasti jotakin, joka hoputtaa opiskelemaan. Täytyy itse tietää mitä pitää tehdä. Sitä voi varmaan sanoa itsekuriksi.
Lassen mukaan Nettilukiossa luotetaan siihen, että kaikki ymmärtävät tämän.
Tehtävät tehdään netissä koulun Muikku-sivustolla, josta opettaja näkee ne ja antaa niille arvosanat.
– Tehtävien arvosanojen keskiarvosta tulee sitten koko kurssin arvosana. Esimerkiksi matematiikassa on 40 tehtävää ja sitten vielä iso määrä harjoitustehtäviä, joita opettaja ei katso.
Lisäksi oppilaat pitävät oppimispäiväkirjaa, johon merkataan aina se, mitä on tehnyt, miten on tehnyt ja mitä siitä ajattelee.
– Niin opettaja näkee, miten opiskelu on sujunut, koska eihän hän sitä omin silmin voi nähdä niin kuin tavallisessa lukiossa.
Opettajilta sai yleensä hyvin vastauksia kaikkiin kysymyksiin, mutta usein niitä joutui odottamaan ainakin seuraavaan päivään.
– Siksi minä en niin kauhean useasti kysynytkään, vaan hain itse tietoa ja äitikin haki tietoa, jos oli tarvetta, Lasse sanoo.
TIETOLAATIKKO
Iittoon olisi jäänyt liian paljon
19-vuotias Lasse Hoffmann asuu perheineen Iitossa, josta Hetan lukioon olisi 130 ja Muonion lukioon 150 kilometriä.
– Kummassakaan ei olisi voinut opiskella ilman, että olisi asunutkin esimerkiksi jossain asuntolassa.
Lassea ei asuntolassa asuminen vielä 15-vuotiaana houkutellut.
– Olen aina asunut täällä, ja kotipaikka on minulle tärkeä. En oikein saata kuvitella asuvani jossain kaupungissa eikä muutenkaan etelässä.
Hän olisi joutunut jättämään Iittoon liian paljon, esimerkiksi Väylän, jossa hän pelaa perheineen omalla kentällä jääkiekkoa. Lassen perheeseen kuuluu äidin ja isän lisäksi pikkuveli.
Lasse viihtyy ulkona, metsässä ja tunturissa.
– Minulle on tärkeää, että tekemisestäni on jotain hyötyä. Esimerkiksi hirvenpyynti on mukavaa, mutta pääosin se on ruoan hankintaa.
Hiihtelemässä Lasse käy myös, mutta monesti hiihtoreissuillakin on hauskanpidon lisäksi jokin tarkoitus.
– Hiihtelen riekonansoilla. Riekkojen ansapyynti on paitsi mukavaa myös ruoan hankintaa, ja kyllä siitä tienaakin. Olen myynyt riekon taljoja Saksaan ja Ranskaan eläintentäyttäjille. Näin niistä saa paljon paremman hinnan kuin lihat myymällä, ja lihat saa vielä kaiken lisäksi keittää itse.
Lasse on alkanut myös itse täyttämään riekkoja.
– Kirjoitusten jälkeen olen alkanut enemmänkin harjoittelemaan riekkojen ja kalojen täyttämistä.
Viime kesänä Lassen perhe osti seitsemän lammasta.
– Nyt niistä on jäljellä kolme uuhta, ja kesällä tulee lisää. Jos saamme Ruotsin lääninhallitukselta luvan pitää lampaita yhdessä niemessä, niin sinne niitä mahtuu enemmänkin.
Nettilukiossa opiskelu mahdollisti monta asiaa, joita tavallinen lukiolainen ei olisi voinut tehdä.
– Pääsin esimerkiksi kuukaudeksi työskentelemään skotlantilaiselle lammastilalle enkä opiskellut koko huhtikuun aikana, Lasse kertoo.
Kurssit täytyi kuitenkin tehdä valmiiksi siitä huolimatta, että virallisesti oli jo kesäloma.
Perheen äiti on saksalainen tutkija, joka tuli Iittoon tutkimaan hämähäkkejä.
– Minulla olikin myös mahdollisuus käydä isovanhempien luona Saksassa ja ottaa lukio mukaan sinne, Lasse sanoo.
Tulevaisuus Lassella on vielä vähän tutkinnan alla, mutta kiinnostusten suunta on kuitenkin selvä.
– Minua kiinnostavat biologiaan, etenkin ekologiaan liittyvät asiat, eli siitä miten ympärillä oleva luonto toimii. Minua kiinnostaa myös se, miten eläimet itsessään ja tietenkin myös ihmiset toimivat.
Kolmas kiinnostuksen kohde Lassella on maatalous, etenkin luontoa mukaileva ja luonnon kanssa yhteistyötä tekevä maatalous.
– Yhtenä jatko-opiskelupaikkaehdokkaana onkin Lapin AMK:n agrologin tutkinto, joka on juuri Lappia ja tämän perän olosuhteita varten.
Opiskelu alkaisi kuitenkin vasta armeijan tai siviilipalveluksen jälkeen.
– Tätäkin asiaa varten olen hakemassa erilaisia vaihtoehtoja, jotka saattaisivat sopia minulle. Armeijassa sopiva voisi olla tiedustelijan tehtävä, jossa pitää olla paljon metsässä.
Mutta ennen kaikkea tuota kesällä alkaa heinänteko ja hillankeräys.
– Oikein olan takaa, jos hilloja on.
