Ans­si Ta­pio

Vie­lä kol­me vuot­ta sit­ten ko­la­ri­lais­ten Ira ja Mar­kus Pääk­kö­län ko­to­na Ko­la­rin Siu­ko­mel­las­sa ei ol­lut yh­tään koi­raa. Met­säs­tys­seu­ra kui­ten­kin tar­vit­si hir­ven­pyyn­tiä sil­mäl­lä pi­tä­en koi­ran, jo­ten Pääk­kö­lät päät­ti­vät sel­lai­sen hank­kia.

En­sin ta­loon oli tar­koi­tus tul­la kar­ja­lan­kar­hu­koi­ra, mut­ta ka­ve­ri­pa­ris­kun­ta vink­ka­si, et­tä jämt­lan­nin­pys­ty­kor­vat ovat seu­ral­li­sia ja lap­si­per­hee­seen oi­via koi­ria. Niin Kil­pi­mä­en Gand­hi, tut­ta­val­li­sem­min Jeri, muut­ti Pääk­kö­löil­le. Jeri on nyt kak­si vuot­ta ja kym­me­nen kuu­kaut­ta van­ha.

Kos­ka yk­si hir­vi­koi­ra jät­tää hir­vi­seu­ran vä­lil­lä il­man koi­raa – koi­ra kun ei jak­sa joka päi­vä juos­ta hir­viä, tai se voi ol­la esi­mer­kik­si louk­kaan­tu­nut tai ki­peä – päät­ti­vät Pääk­kö­lät hank­kia toi­sen­kin jämp­tin, Erä­muis­ton Aa­ten, joka on nyt kak­si ja puo­li vuot­ta.

Pääk­kö­lät lait­toi­vat rei­lu vuo­si sit­ten va­rauk­sen kol­man­teen­kin koi­raan. Nart­tua ei ta­loon pi­tä­nyt tul­la, mut­ta kun va­raus­pe­su­ees­ta ei tul­lut tar­peek­si uros­koi­ria, tuli kol­man­nek­si koi­rak­si Lis­su, nyt puo­li vuot­ta. Muu­ta­ma kuu­kau­si sit­ten per­hee­seen tuli nel­jäs jämp­ti, Je­rin pen­tu Kert­tu, joka on nyt 3,5-kuu­kau­ti­nen.

11 koi­ran pe­su­ee­seen kuu­lu­va Kert­tu oli en­sin me­nos­sa Pääk­kö­löi­den ys­tä­vil­le Vii­ta­saa­rel­le, mut­ta sitä en­nen se oli yö­tä Siu­ko­mel­las­sa. Kun pen­tu is­tui Mar­kus Pääk­kö­län sy­lis­sä kei­nu­tuo­lis­sa, per­he päät­ti, et­tä tämä pen­tu­pa ei läh­de­kään Kes­ki-Suo­meen. Sin­ne meni lo­pul­ta Ker­tun veli Kus­ti, joka on puo­lek­si Ira Pääk­kö­län.

Niin nol­lan koi­ran per­hees­tä tuli nel­jän ja puo­len koi­ran omis­ta­ja no­pe­as­sa ajas­sa.

– Je­ris­tä tuli niin hyvä al­ku, löi ki­pi­nää, ku­vai­lee Mar­kus Pääk­kö­lä per­heen koi­rain­nos­tus­ta.

Per­heen en­sim­mäi­nen koi­ra on osoit­ta­nut lu­paa­via ot­tei­ta hir­vi­jah­dis­sa. Se löy­tää hir­ven, jos sel­lai­nen löy­det­tä­vis­sä on, ja py­säyt­tää sen hau­kul­la tai ai­na­kin te­kee kaik­ken­sa py­säyt­tääk­seen.

Jeri on per­heen "ko­e­kap­pa­le" sii­nä mie­les­sä, et­tä sen kans­sa on kier­ret­ty hauk­ku­ko­kei­ta sekä näyt­te­lyi­tä oi­kein ura­kal­la. Kom­mel­luk­sil­ta ei väl­tyt­ty, ja Pääk­kö­lät ku­vai­le­vat­kin en­sim­mäis­tä koi­raan­sa ruu­ti­tyn­ny­rik­si.

– Ai­na val­mis kaik­keen, Ira Pääk­kö­lä ke­huu.

Sii­nä mis­sä Jeri on vauh­di­kas ta­paus, toi­sek­si van­hin koi­ra Aa­te on rau­hal­li­sem­pi.

– Hy­vä­sy­dä­mi­nen, ai­ka läl­lyk­kä, nös­sö, Ira Pääk­kö­lä ku­vai­lee. Aa­ten kans­sa ei to­den­nä­köi­ses­ti kier­re­tä näyt­te­lyi­tä ja hauk­ku­ko­kei­ta sa­maan tah­tiin, vaan se on enem­män käyt­tö­koi­ra.

Kol­man­nek­si van­hin koi­ra Lis­su on hel­lyy­den­ki­peä, ja nuo­rim­mai­nen Kert­tu osoit­taa se­kin ai­ka vauh­dik­kai­ta el­kei­tä.

Tu­le­vai­suu­des­sa Siu­ko­mel­las­sa saat­taa ol­la omaa ken­nel­toi­min­taa. Oma ken­nel­ni­mi on jo saa­tu, mut­ta Siu­ko­mel­lan ken­ne­lil­lä ei ole vie­lä omia kas­vat­te­ja. Sel­lai­sia saa­te­taan teet­tää esi­mer­kik­si Lis­sul­la, kun­han se to­de­taan ter­vey­ten­sä puo­les­ta so­pi­vak­si, hy­väk­si hir­vi­koi­rak­si ja se saa ko­kei­ta al­leen.

Mi­ten hir­vi­koi­ra sit­ten kas­va­te­taan? Vii­sas­ten­ki­veä ei ole, mut­ta Pääk­kö­lät ovat löy­tä­neet oman ta­pan­sa.

– Sii­tä ei tule hir­vi­koi­raa, jos se koi­ra ei ole met­täs­sä, Mar­kus Pääk­kö­lä aloit­taa.

Koi­ria ul­koi­lu­te­taan use­am­pa­na päi­vä­nä vii­kos­sa. Pi­ha­pii­ris­sä on tar­ha, jos­sa ne voi­vat juok­sen­nel­la val­vo­tus­ti. Li­säk­si nii­den kans­sa käy­dään len­kil­lä esi­mer­kik­si kä­vel­len, juos­ten tai hiih­tä­en.

Liik­ku­mi­ses­ta toi­pu­mis­ta au­te­taan oi­ke­al­la ra­vin­nol­la ja jopa pa­lau­tus­juo­mil­la. Jot­ta koi­ran­ruo­kaa riit­tää ai­na per­heen kai­kil­le nel­jäl­le ne­li­jal­kai­sel­le, Ira Pääk­kö­lä al­koi it­se­kin myy­mään nii­tä. Kui­va­muo­naa me­nee kol­mi­sen­sa­taa gram­ma päi­väs­sä per koi­ra, li­säk­si ne saa­vat vä­lil­lä li­haa ja lui­ta.

Pääk­kö­lät ei­vät kou­lut­ta­es­sa vie koi­raa kuu­mal­le jäl­jel­le, vaan koi­ran pi­tää ol­la se, joka hir­ven löy­tää.

– Isän­tä ei hae hir­veä koi­ral­le, Ira Pääk­kö­lä sa­noo.

Nuor­ta koi­raa ei Pääk­kö­löil­lä lai­te­ta lii­an nuo­re­na hir­ven pe­rään, jot­tei koi­ra säi­käh­dä isoa eläin­tä. Se voi kos­tau­tua ar­kuu­te­na myö­hem­min. Koi­ran pi­tää myös toh­tia ir­taan­tua, kun se lo­pul­ta pääs­te­tään ir­ti.

Kum­pi­kaan Pääk­kö­löis­tä ei ol­lut jä­rin tot­tu­nut koi­rien kas­vat­ta­ja, vaik­ka koi­ria Mar­kuk­sen lap­suu­den­ko­dis­sa oli­kin. Sik­si koi­rat, eten­kin en­sim­mäi­se­nä han­kit­tu Jeri, ovat ol­leet opet­ta­vai­sia.

– Koh­ta koi­rat opet­ta­neet enem­män isän­tää, Mar­kus Pääk­kö­lä ku­vai­lee.

En­nen kaik­kea op­pia on tul­lut kär­si­väl­li­syy­des­tä. Kun koi­ran hauk­ku al­kaa, kii­reen pi­täi­si lop­pua sii­hen. Vä­lil­lä on käy­ty ko­to­na pa­riin­kin ot­tee­seen, kun hauk­ku on pääl­lä ja koi­ra hauk­kuu tur­val­li­ses­sa pai­kas­sa.

– Ai­na­kin tun­nin pi­tää an­taa hauk­kua, Ira Pääk­kö­lä sa­noo.

On myös opit­tu luot­ta­maan koi­raan. Vaik­ka näyt­täi­si, et­tä se läh­tee ai­van vi­ka­suun­taan, se saat­taa sil­ti löy­tää hir­ven. Koi­ran lo­pul­li­nen toi­mi­vuus sel­vi­ää vii­meis­tään ko­keis­sa.

Oleel­li­nen osa Pääk­kö­löi­den ta­paa kas­vat­taa koi­ria on ol­la nii­den kans­sa pal­jon. Kun pen­tu tu­lee ta­loon, Mar­kus Pääk­kö­lä nuk­kuu­kin en­sim­mäi­set vii­kot sen kans­sa olo­huo­neen lat­ti­al­la. Rap­sus­tuk­sis­sa ei sääs­tel­lä.

Koi­ris­ta tuli no­pe­as­ti per­heel­le elä­män­ta­pa. Van­hem­pien lo­mia kes­ki­te­tään hir­ves­tys­kau­del­le, ja lap­set­kin ovat pääs­seet mat­kus­ta­maan ko­kei­den ja näyt­te­lyi­den pe­räs­sä. Koi­ria on näy­tet­ty Ete­lä-Ruot­sis­sa as­ti.

Var­sin­kin Je­rin kans­sa kil­pail­laan vas­te­des­kin tiu­haan, ta­voi­te on pääs­tä ar­vo­ki­soi­hin. Ko­keis­sa­kin koi­rat käy­vät. Niis­sä pär­jää­mäl­lä koi­ran ar­voa ja koko pen­tu­een ar­voa voi nos­taa. Sa­mal­la kas­vat­ta­jan­kin ar­vos­tus nou­see. Jot­kut kaik­kein ni­mek­käim­mät ken­ne­lit ei­vät edes myy pen­tu­jaan, el­lei nii­tä käy­te­tä ko­keis­sa ja näyt­te­lyis­sä.

– Se mitä tämä vie ai­kaa ja ra­haa, ei kan­na­ta las­ke­a­kaan, Ira Pääk­kö­lä nau­raa, mut­ta jat­kaa sa­man tien:

– Mut­ta mitä se an­taa, kun nä­kee, et­tä koi­ra on­nis­tuu.

Jeri oli al­kuun temp­pui­le­va koi­ra, joka saat­toi ko­kees­sa läh­teä vaik­ka hii­ren pe­rään tai väl­tel­lä kiin­ni­ot­toa lop­puun as­ti, mut­ta vii­me ko­keis­ta se on ve­tä­nyt vain par­hai­ta tu­lok­sia.

Näi­nä päi­vi­nä Jeri on jo hir­vien pe­räs­sä. Hir­ven­pyyn­ti käyn­nis­tyi syys­kuun alus­sa, ja jo sa­ma­na aa­mu­na Pääk­kö­lät oli­vat Siu­ko-Erän mu­ka­na pyyn­nis­sä – ja en­sim­mäi­nen hir­vi­kin hau­kut­tiin jo.

Tun­tu­ri-La­pin Erä & rus­ka -tee­ma­nu­me­ro on mak­sut­ta lu­et­ta­vis­sa tääl­lä.