A-
A+
A-
A+
Keskitien kulkija
Riitta Ranta sulkee virastotalon ovet työntekijänä viimeisen kerran, mutta kutsu kahville mennen tullen on aina voimassa.
Katja Keskitalo
Lyhenne jaa. tarkoittaa jälkeen ajanlaskun alun. Enontekiön kunta saattaa hyvinkin kohta ottaa käyttöön lyhenteen jRRpm, jälkeen Ranta Riitan palkanmaksun.
Se aika on kädenulottuvilla, ja kovin moni nykyisistä ja entisistäkin työntekijöistä saapui juhlistamaan Rannan hyvin ansaittua eläkeaikaa perjantaina.
– Kuule tyvär! Sulla on täälä tuo köyhän verokortti. Niin pieni veroprosentti, että mie laitan sulle tähän vähä lissää, kertoo kohtaamisestaan palkanlaskija Riitta Rannan kanssa Hellin Pietikäinen, opetustoimen edustaja.
Pietikäinen on vain yksi monista, jotka Rannalle haluavat kiitoksen sanoa.
– Riitta on oikeasti tehny työtä isola syämellä koko kunnan ja kaikkien kuntalaisten ethen, roolista riippumatta hän on auttanu kaikkia, toteaa kunnan puolesta valtuuston puheenjohtaja Birgitta Eira ja jatkaa nauraen:
– Hauskaa on ollu se, että välilä sieltä on ensimäisenä tullu aika tuima karjasu, joskus joku ärräpääki, mutta sitte hän on asian kattonu ja selvittäny. Ja Riitan selvitykshen on voinu luottaa, Eira kiittelee.
Rannan tarkkuutta ja työmoraalia Eira kiittelee eritoten.
– Kun on siirrytty uuthen järjestelmhän, itteänsä säästämättä ja aikaa miettimättä Riitta on käyny asioita läpi, että ne on oikein, löytäny myös virheitä ja pitäny huolen, että ne korjathan, Eira sanoo.
Hän painottaa myös, että Ranta ei pelkää ketään.
– Ja se on aivan mahtavaa, hän on niinkö leijona, joka on taistellu meän puolesta.
Riitta Rannan manttelinperijän Ellenoora Mäkisen ja Rannan yhteistyötä Eira kertoo ihailleensa.
– Miten hienosti Riitta on osannu alkaa Ellenooralle tehtävää siirtämhän ja vastuuta jakamhan, on uskonu ja luottanu ja antanu Ellenoorale maholisuuen loistaa!
Vastaava toimistosihteeri Pia Korva sanoo olleensa Rannan kanssa läheinen työkaveri vuodesta 1981. Korva muistuttaa, että Riitta, jos kuka, on aina ollut asiakkaansa eli palkansaajan puolella.
– Palkanmaksu on menny poikki kello 17.30 ja monesti vielä kello 17 on tuotu jonku ihmisen lappu. Riitta on sanonu, että tuo tarttee kyllä rahhaa, mie häävyn laskea sen tähän vielä matkhan. Ja niin Riitta on alkanu laskelmat alusta, Korva kertoo.
Rannan hän sanoo tuntevan virka- ja työehtosopimukset läpikotaisin.
– Mie olen aina sanonu, että kysykää Riitalta, ja sieltä on vastaus tullu ko tykin suusta.
Korva toteaa Rannan olevan lisäksi varsinainen sukututkija ja -selvittäjä.
– Montako kertaa tinkaus on käyty, kuka on kenenki serkku! Se on ollu mukava ominaisuus kans, Korva nauraa ja Ranta myöntelee:
– Kyllä mie olen hirveän perilä suvuista.
40 vuoden aikana naiset ovat yhdessä tehneet myös monet, yhteiset reissut.
– On sielä ollu Sanjaki (Uusikartano) matkassa aika monela reissula.
Vuosikymmenien ajan virastotalolla on ollut myös oma talkooporukkansa, ja siinä Ranta on aktiivisesti Korvan mukaan ollut mukana.
– Kahvikassaaki Riitta on huoltanu kymmeniä vuosia ja ollu virastotalon lottoporukan lottotyttö, niinkö Pentti (Keskitalo) on asian sanonu, Korva vielä paljastaa.
– 44 vuotta, yksi kuukausi ja 26 päivää.
Ranta tietää tarkalleen työaikansa Enontekiön kunnan palveluksessa.
Hän kertoo, että tullessaan vuonna 1978 Enontekiön kunnan palvelukseen, selvisi pian, että Laimi Syväjärvi halusi hänen tulevan omaan tehtäväänsä.
– Laimi tuli alakerrasta minua hakemhan, että tule vain sinne sieki.
Välillä Ranta oli muussakin työtehtävässä, mutta opin hän sai Syväjärveltä, joka jäi töistä pois vuonna 1984.
– Pystymettästä mie menin kyllä opettajien palkkoja laskemhan. Silloin oli käsinlaskenta, ja mie opettelin laskemhan net korteista. Ko mie 1987 menin vasta kurssile, mie tiesin jo kaikki asiat.
– Hyvin son kuiten menny kaikki, Ranta huokaisee.
Siitäkin huolimatta, ettei hänellä ole ollut sijaisia.
– Se on ollu vähä uhkarohkeaa. Jos olis sattunu jotaki, niin miten sitte?
Tietokoneisiin siirtyminen oli Rannan mielestä helppoa, vaikka kurssin kävivätkin vain Syväjärvi ja Sanja Uusikartano.
– Met täälä opettelima itte.
Vuonna 2017 tullut sähköinen asiointi helpotti asioita sitte entisestään.
– Ei tullu ennää niin paljo niitä paperia.
Entisellä kunnanjohtajalla Pentti Keskitalolla on muistoja vuosikymmenten takaa. Hän kertoo aina tykänneensä ja arvostaneensa Rannan konstailematonta ja suoraa tyyliä.
– Mie muistelin tässä sitä vanhan kunnantoimiston aikaa, methän olima samala käytävällä sinun kanssa. On ollu tärkeä tehtävä, minkä sie olet tehny, Keskitalo tiivistää.
Alkuaikoina samassa työpaikassa oli Pentti Keskitalon lisäksi myös Raija Kumpulainen.
– Mie olin nuori, kakskymppinen, ja Pentti ja Raija olit minun tukena, sanoo Ranta.
Aika oli erilainen, sen Ranta toteaa moneen kertaan, työntekijät olivat paljon yhdessä myös vapaa-ajalla.
– Paljon met kuljima yhessä illoilaki.
Kumpulainen, joka kertoo itsekin olleensa Enontekiön kunnalla pitkään töissä, 46 vuotta, on suojattiaan eläkejuhlissa onnittelemassa.
– Meitä oli silloin paljon vähemän porukkaa, muistelee Kumpulainen.
Ranta kertoo, että virastotalolla on henki aina ollut aika hyvä, vaikka tinkaamaankin on joskus päästy.
– Kerran yksi kunnansihteeri meinas nostaa jollekki kolme palkkaluokkaa kerrala ja mie menin sanomhan luottamusmiehile, että sitä ei saa päästää läpi. Kunnansihteeri tuli ja tukisti minua!
Ranta uskoo, että työtä on kuitenkin helpottanut osaltaan se, että hän on syntynyt ja kasvanut Enontekiöllä. Ihmiset ovat olleet hänelle niin tuttuja.
– Ja aina minula on ollu semmonen periaate, että mie kävelen keskitietä.
Sitä periaatetta Ranta kertoo suositelleensa myös kunnanjohtajille.
– Ei Pentile, mutta muile.
Leijona on uskaltanut tarvittaessa karjahtaa.
TIETOLAATIKKO
