A-
A+
A-
A+
Muutoksen tuulet puhaltavat ainaki takkuja tukhan
Silloin mie en vielä tienny sitä, mutta taisin suunnitella elämänmuutosta jo pari vuotta aikaa kevälä.
Viime syksynä panin töpinäksi ja hommasin ittele yllätyslahjaksi maalauskamphet. Emmithän sutia ja talomaalia, vaikka niilekki olis saattanu olla tarvetta. Mie tilastin taiteilijan vehkhet: monenkokosia taulupohjia, kätevän ja koottavan telinhen, pensseliä jos minkä levystä, monta monituista akryylivärituupia (öljyvärhin paltuin jo joskus 90-luvula ko se yks sillonen taulu ei ole sunkhan vieläkhän kuivannu) ja sitte sen läpyskän, missä mie sitte sekottelen mailmankaikkeuen kaikkia sävyjä.
Minun mieli on leimunnu, loistanu ja palanu! Yhen Teams-palaverin aikana loppuvuojesta mie suunnittelin muistivihkhon neljän taulun sarjan, ja siitä tuli rohki hyvä. Illala mie ruukaan niilä mielin panna nukkumhan, että saan jonku vielä pareman ajatuksen siitä, mikä se minun oma tyyli vois olla. Saatan hoksata kesken potunkuorimisen, että häätyy hopusti joku opetusvideo käyä vilkasemassa, ja huokailen sitte ko joku tekasee muutamasta maalipilkasta merimaiseman tai potretin Lady Dianasta. Jaaaaaa, nuin!
Vehkhet on vielä visusti pahvikassassa, jossa tulikki. Kassa on koko ajan tiellä. Sole mikhän pienikhän. Sitä mie siirtelen paikasta toishen, joku toinenki saattaa siirrellä. Kerran olen kantanu sen authonki piilhon, mutta tuli pakkanen. Välilä mie olen aukassu sen ja lappanu tavarat läpi, ihastellu jokhaisen eriksensä, näilä kyllä pärjää. Solis ko laittaa tykötarphet hollile ja alkaa sutimhan.
Sitä vain on niin aattunu nuihin omhin kaavhoin, kangistunu sieltä ja täältä, että häätyis tähänki homhan jonku päivämäärän saaha, dead linen, viime tipan. Ostaisk-
han joku minun loihtiman maalauksen ennenkö olen tämän kummemin (kummempia) taitojani esitelly? Jos joku tillais minulta, sanothan nyt vaikka anopille juhlapäiväksi taulun, niin eipä auttais ennää minunkhan tyhjä kassaa kantaa ympäri huushollia, solis otettava rappuset ja kiikuttava kynnyksen yli ja alettava maalaamhan – olletikki, jos se anoppi täyttäis vaikka pyöreitä ja pitäis juhlat. No, mutta kattothan nyt.
Itte elämänmuutos on siinä tilassa, että minun taiteilijatukka on kasunu nyt sen kaks vuotta. Mie piän sitä koko ajan nutturalla, että siihen sitä vois pukata vaikka kaikki pensselit pysthön. Teams-paltsun tuotosta eli sitä minun taulusarjasuunnitelmaa mie olen kantanu ees takasin etäpaikan ja toimituksen väliä siinä missä läppäriäki, ja aina perilä kannustanu vähä aikaa itteä, että hieno tullee.
Ennää tässä vain jännitykselä oottaa, että minkälaisen taiteilijan se mailma minussa tällä kertaa menettää. Jos ei muuta, niin takkutukkasen.
Katja Keskitalo
TIETOLAATIKKO
