Kat­ja Kes­ki­ta­lo

Joni Da­niel Wal­lén tu­lee tu­tuk­si koko kan­sal­la vii­meis­tään tänä syk­sy­nä, sil­lä pian ale­taan jäl­leen seu­ra­ta te­le­vi­si­os­ta Temp­ta­ti­on Is­land Suo­men ta­pah­tu­mia. 22-vuo­ti­as enon­te­ki­ö­läis­läh­töi­nen mies on yk­si tä­män kau­den sin­kuis­ta. ”Täl­lä het­kel­lä poh­joi­sen tum­min ori”, sa­no­taan esit­te­ly­teks­tis­sä.

Vaik­ka Joni Da­niel ei it­se ki­saan il­moit­tau­tu­nut­kaan, seik­kai­lu­miel­tä löy­tyi kui­ten­kin, ja mies päät­ti heit­täy­tyä mu­kaan.

– Mie en tiiä, kuka se on mi­nut sin­ne il­moit­ta­nut, mut­ta ihan ko­ke­muk­se­na ha­lu­sin tä­hän osal­lis­tua, Joni Da­niel ker­too.

Mi­tään prep­paus­kurs­se­ja hän ei käy­nyt, jopa oh­jel­ma­kin oli mel­ko tun­te­ma­ton.

– Mie vain me­nin sin­ne nor­maa­li­na it­te­nä­ni. Vä­lil­lä olin ai­na­kin aluk­si vä­hän hu­kas­sa, kun en tien­nyt, et­tä mi­ten hom­ma toi­mii. En ol­lut kau­he­as­ti sar­jaa seu­ran­nut. En­sin ka­me­rat vä­hän vai­va­si­vat, kun ei tien­nyt, mis­sä kaik­ki­al­la nii­tä oli. Sii­nä ajan ku­lu­es­sa ne­kin kyl­lä unoh­tui­vat, vaik­ka ta­ka­rai­vos­sa py­syi­kin, et­tä joku var­mas­ti jos­sa­kin ku­vaa tä­tä­kin.

Temp­ta­ti­on Is­land Suo­mi -kau­si ku­vat­tiin ke­säl­lä ja en­sim­mäis­tä ker­taa ko­ti­maan mai­se­mis­sa.

– Alun pe­rin vas­ta­sin vies­tiin eh­kä juu­ri sik­si, et­tä pää­si­sin ul­ko­mail­le, kos­ka ei ole yli kym­me­neen vuo­teen tul­lut käy­tyä. Sit­ten ko­ro­na se­kot­ti, mut­ta kyl­lä Suo­mes­sa­kin oli oi­kein mu­ka­va osal­lis­tua oh­jel­maan. Olem­me­pa en­sim­mäi­siä temp­pa­rei­ta, joka on Suo­mes­sa ku­vat­tu! miet­tii Joni Da­niel po­si­tii­vi­ses­ti.

Suu­rin osa muis­ta osal­lis­tu­jis­ta oli Ete­lä-Suo­men ki­vi­kau­pun­geis­ta ko­toi­sin, Hel­sin­gin ja Tu­run tie­noil­ta.

– Opin ai­na­kin uut­ta sa­nas­toa ja sta­din slan­gia, Joni Da­niel nau­raa.

Hän myön­tää, et­tä muut po­jat ovat myö­hem­min sa­no­neet, et­tä kyl­lä hän ai­no­a­na poh­joi­sen poi­ka­na po­ru­kas­ta vä­lil­lä erot­tui.

– Olin kuu­lem­ma vä­hän sem­moi­nen eri­lai­sem­pi, hän muo­toi­lee mu­ka­vas­ti.

No, luul­ta­vas­ti vain lap­pi­lai­seen ta­paan hy­väl­lä ta­val­la.

Kah­den ka­ve­rin li­säk­si Joni Da­nie­lin osal­lis­tu­mi­ses­ta en­nen nau­hoi­tuk­sia tie­si­vät vain äi­ti Kir­si ja isä Os­ka­ri.

–Ka­ve­rit kan­nus­ti­vat, et­tä se­hän on ko­ke­mus se­kin, mi­tä­pä sii­nä me­net­tää. Äi­ti oli sa­man tien sitä miel­tä, et­tä joo joo, me­net tie­ten­kin. Isä sano, et­tä telk­ka­riin et kui­ten vii­naa lähe juo­maan.

Sitä, kuin­ka Joni Da­niel neu­vo­ja seu­ra­si, ei isä ikä­vä kyl­lä eh­ti­nyt kos­kaan nä­ke­mään.

– Kyl­lä se siel­tä jos­ta­kin nä­kee, us­koo Joni Da­niel kui­ten­kin.

Nos­taa peu­kun pys­tyyn ja tsemp­paa poi­kaan­sa.

Luu­let­ko, et­tä odo­tet­ta­vis­sa on jo­ta­kin sel­lais­ta, mitä me enon­te­ki­ö­läi­set kat­se­lem­me pos­ket pu­noit­ta­en, käsi sil­mien edes­sä ja vain sor­mien ra­ois­ta tir­kis­tel­len?

– En mie us­ko. En hir­ve­äs­ti Enon­te­ki­ös­tä siel­lä ees pu­hu­nut, en ai­na­kaan muis­ta, Joni Da­niel tar­ken­taa no­pe­as­ti.

Hän asuu täl­lä het­kel­lä Jy­väs­ky­läs­sä, mut­ta ker­too edus­ta­neen­sa mo­lem­pia paik­ko­ja.

– Enon­te­kiö on iso osa mi­nun iden­ti­teet­tiä, enem­pi koti.

Yh­des­sä pai­kas­sa Joni Da­niel ei sil­ti elä­män­sä ai­ka­na ole pit­kään py­sy­nyt, Enon­te­ki­öl­lä­kin hän asui al­kuun vain en­sim­mäi­sen vuo­den. Jy­väs­ky­läs­sä käy­dyn pe­rus­kou­lun jäl­keen hän läh­ti am­mat­ti­kou­luun Ro­va­nie­mel­le.

– Sain ta­lon­ra­ken­ta­jan pa­pe­rit, ja heti sen jäl­keen kä­vin ar­mei­jan Iva­los­sa. Ro­va­nie­mi–Het­ta-ak­se­lil­la asuin seit­se­mi­sen vuot­ta.

Jy­väs­ky­lään ta­kai­sin mies muut­ti puo­li­tois­ta vuot­ta sit­ten.

– Tääl­lä olen ol­lut töis­sä ja työt­tö­mä­nä. Li­säk­si pe­laan jää­kiek­koa Vaa­ja­kos­ken Pe­li­kaa­neis­sa, aloi­tin vii­me kau­del­la. Täk­si kau­dek­si nous­tiin kak­kos­di­va­riin.

Joni Da­niel tun­tuu ole­van jo täs­sä vai­hees­sa tyy­ty­väi­nen temp­pa­ri­mat­kaan­sa. Pa­ris­kun­nat ja muut sin­kut oli­vat mu­ka­via, ja hän ker­too tul­leen­sa kaik­kien kans­sa hy­vin toi­meen.

– Meis­tä pi­det­tiin siel­lä tosi hy­vää huol­ta koko ajan, kaik­ki toi­mi. Kii­tok­set kuu­lu­vat kyl­lä kai­kil­le taus­ta­jou­kois­sa, tuo­tan­nol­le ja ka­na­val­le.

Koko Enon­te­kiö voi siis lop­pu­syk­syk­si lii­mau­tua ruu­tu­jen ää­reen, sil­lä Temp­pa­reit­ten kah­dek­sas kau­si al­kaa Ne­lo­sel­la ja Ruu­dus­sa 30. syys­kuu­ta il­ta­yh­dek­säl­tä. Oh­jel­man esit­te­ly­si­vuil­ta osoit­tees­ta www.ne­lo­nen.fi/oh­jel­mat/temp­ta­ti­on-is­land-suo­mi voi käy­dä lu­kai­se­mas­sa taus­ta­tie­dot niin pa­reis­ta kuin sin­kuis­ta­kin. Ins­tag­ram­mis­ta Joni Da­niel löy­tyy ni­mel­lä @zo­ni­da­niel, ja siel­lä mies it­se­kin kom­men­toi Temp­pa­rei­den tä­män kau­den mat­kaa jak­so ker­ral­laan.

– Sitä odo­tel­laan in­nol­la, et­tä mi­ten jak­sot on teh­ty ja lei­kat­tu. Haus­ka var­maan on kat­tel­la! Ai­ka pal­jon kyl­lä jän­nit­tää.