A-
A+
A-
A+
Puusepäksi viime vuonna valmistunut Antti Palojärvi päätti, ettei puhu puuta heinää ja lähti opiskelemaan japania Kiotoon
Katja Keskitalo
Antti Palojärvi vietti 32-vuotissyntymäpäiväänsä Japanissa. Se tosin ei ollut kaukomatkan tarkoitus, synttärit reissun aluksi olivat vain bonusta.
Sen Antti on jo ehtinyt huomaamaan, että japanilaiset ovat kylmäistä, mutta tottelevaista kansaa: he kulkevat toppatakit päällä, kun Antti jo jätti kesätakinkin hotellille ja lähti tutustumaan Tokioon t-paidassa, eivätkä jalankulkijat kiireessäkään ylitä punaisissa valoissa tietä edes autottomalla, yksikaistaisella kadulla.
15 kuukautta Japanissa, tarkemmin Kiotossa, on Antin ensimmäinen etappi. Hän opiskelee japanin kieltä.
– Opiskelen virallisessa yksityisessä, mutta valtion sertifioimassa kielikoulussa pelkkää japanin kieltä, Antti kertoo.
Koulupäivä kestää kolme tuntia ja vartin, mutta joka päivälle annetaan parin tunnin urakan verran kotiläksyjä.
– Siihen vielä päivittäinen opiskelu päälle, niin kyllä siihen 7–8 tuntia saa vuorokaudesta menemään.
Pari vuotta sitten Antti kertoo alkaneensa miettiä, että voisi opiskella kolmannen kielen suomen ja englannin rinnalle. Hän pyöritteli mielessään eri kieliä: espanjaa, portugalia, mandariinikiinaa, venäjää, saksaa ja japania. Euroopan kielet karsiutuivat listalta kuitenkin melko nopeasti ja Antti teki ratkaisunsa sen perusteella, missä mieluiten haluaisi tulevaisuudessa asua, Venäjällä, Kiinassa vai Japanissa.
– Japani voitti heittämällä.
Antti aloitti ensin opiskelut itsenäisesti ja suoritti sitten Lapin Yliopiston kaikki mahdolliset avoimet japanin kurssit, joita oli kaksi. Sen jälkeen hän päätti lähteä jatkamaan opintojaan varsin autenttisesti Japaniin, Arc Academy Kyotoon.
Koulussa tehdään aluksi lähtötestit kaikille, jotta saadaan selville opiskelijan senhetkinen taso. Testien jälkeen opiskelijat jakaantuvat luokkiin tasojen 1–8 mukaan siten, että käytännössä tasoilla 6–8 opiskelevat ovat lähes natiivipuhujan tasolla olevia opiskelijoita. Taso 1 on matalin.
– Meistä tammikuussa aloittaneista muutama pääsi tasolle neljä, mutta ei sen korkeammalle. Itse olen tason 2 luokassa, ja se tuntuu olevan omalle taitotasolle just soppeli, selventää Antti.
Kuusitoistavuotiaana Antin, Leena ja Tuomas Palojärven nuoremman pojan elämä Palojärven kylän tutuista ympyröistä muuttui ensimmäisen kerran, kun hän muutti vuonna 2007 Rovaniemelle. Lapin pääkaupunkiin hän lähti opiskelemaan datanomiksi ja jäi sille tielle, vaikkakaan ei ammatillisesti. Datanomiksi valmistuttuaan hän jatkoi Lapin ammattikorkeakouluun, mutta jätti koulun kesken parin vuoden jälkeen.
– Sen jälkeen olin töissä vähän missäkin, esimerkiksi it-hommissa ja lentokentällä Hetassa yhen joulusesongin. Olen koodaillu parit nettisivut ja työttömänäki tuli oltua muutaman vuojen.
Vuonna 2020 Antti aloitti varhaisjakelijan hommat Kaleva365 Oy:ssä. Samaan syssyyn hän päätti saman vuoden syksyllä aloittaa puuseppäopinnot. Varhaisjakelijan työt jatkuivat myös.
– Päivät alkoivat yöllä noin puoli kaksi ja siitä yötyön jälkeen useimmiten samoilla silmillä lähdin kouluun.
Ei ihme, että elämä alkoi tuntua aika stressaavalta, joten Antti lopetti varhaisjakelijan työn puurrettuaan vuoden verran työtä ja opiskelua päällekkäin.
Hän valmistui puusepäksi viime vuoden huhtikuussa, ja pääsi Kalant Oy:lle määräaikaiseen työhön.
Japaniin Antti lähti vuodenvaihteessa ja saapui Tokioon vuoden ensimmäisen päivän iltana. Tutustuttuaan pari päivää maan pääkaupunkiin ja suurimpaan kaupunkiin, Tokion metropoliin, jossa ihmisiä asuu noin 14 miljoonaa, hän jatkoi matkaansa varsinaiseen opiskelukaupunkiinsa Kiotoon.
– Valitsin Kioton juuri sen takia, että tämä on pienempi kaupunki, Antti kertoo.
Pienestä kaupungista ei Suomen mittakaavassa voi siltikään puhua, sillä Kiotossakin Antin mukaan asuu noin 1,4 miljoonaa, puolet enemmän kuin Suomen väkirikkaimmassa kaupungissa Helsingissä, ja koko Kioton metropolialueella noin neljä miljoona ihmistä.
Antti asuu Kiotossa niin sanotussa Social Residence -talossa. Käytännössä se on kerrostalo, jossa on kolme kerrosta. Huoneet ovat parikymmentäneliöisiä yksiöitä tarvittavilla mukavuuksilla, kuten wc, keittiö ja jääkaappi. Suihkutilat sen sijaan on yhteiset siten, että joka kerroksessa on vähintään kaksi suihkua.
– Alakerrassa on suihkuja enemmän ja erillinen kylpyhuone, jossa on japanilaistyylinen moderni kylpyamme, Antti kertoo.
Asuntoalue on Antin mukaan hiljainen, vaikka se sijaitseekin vain noin puolen kilometrin päässä Kioton päärautatieasemalta.
Saattaa olla, että jos maailmalla jotakin tulee ikävä, niin Palojärven poronkäristystä. Japanilaisesta ruuasta voisi Antin mukaan kertoa paljonkin, sillä se on aivan erilaista kuin Suomessa ja erittäin monipuolista. Lähes jokainen hänen ulkona syömänsä ateria on osoittautunut paljon kevyemmäksi ja terveellisemmäksi kuin mihin hän on tottunut.
– Lisäksi se on älyttömän paljon halvempaa. Viidellä eurolla syö jo hyvin ja on valinnanvaraa, Antti iloitsee.
Lähes jokaisesta kadunkulmasta löytyy myös ”konbini” eli lähikauppa, josta voi ostaa halvasti pienemmissä määrissä lähes mitä vain. Lisäksi supermarketeista saatavat elintarvikkeet, valmisateriat ja kuivamuonat ovat halvempia kuin Suomessa.
Matkustaminen sen sijaan on sen verran kallista, että Suomessa Antti ei aio käydä opiskeluaikanaan lainkaan.
– Yhtä soittoa mennään täällä.
Pitkäksi hänen aikansa silti tuskin ehtii tulla, koska kouluhommien kanssa Antilla on jo yllättävän kiirettä pitänyt, ja uudessa kaupungissa ja maassa riittää varmasti nähtävää.
Harrastuksikseen pidemmässä mittakaavassa Antti mainitsee videopelaamisen ja sähkökitaran soiton omaksi ilokseen. Niitä ajanvietteitä varten hän ei matkalaukkuunsa pakannut varusteita.
– Minusta ihminen pärjää hyvin vähällä, mutta pääasiassa matkatavarat koostuivat vaatteista, läppäristä ja atooppista ihoa varten tarvittavista lääkevoiteista. Sukulaiset on sanonu minua aika askeettiseksi, mutta paha sanoa, Antti nauraa.
Kun suuntaa lähes puoleksitoista vuodeksi Japaniin, voisi luulla, että kyseessä on maailmaa nähnyt, tottunut matkustaja. Antti itse kertoo toista, ja menomatkan Istanbul–Tokio-väli olikin hänen pisin lentonsa tähän asti.
– Vanhempien kanssa joskus aikoinaan Kanarian saarilla tuli käytyä, ja sitte ensimmäinen isompi reissu oli 9. luokan luokkaretki Italiaan. Aikuisiällä on tullu lähinnä Suomen sisällä liikuttua, mutta olen mie käyny Islannissa ja tietenki Ruottissa ja Norjassa, sanoo aivan Norjan rajalta kotoisin oleva Antti.
Hän on kuitenkin sitä mieltä, että kyllä sitä helposti kauemmaksikin pääsee.
– Moni ehkä stressaa matkustamista ja lomailua niin paljon, että se saattaa tuntua luonnottomalta tai haastavalta. Minusta pittää vain mennä ja kokkeilla jotaki, muuten sitä jää paikalleen mähöämään ja sitte todennäkösesti katuu niitä omia päätöksiä vanhempana, hän pohtii.
Kaikki maat eivät matkailukohteina ole tietenkään samanlaisia, mutta hänen mielestään esimerkiksi Japanissa on turvallista mennä aivan minne vain.
– Ja ko ossaa edes vähän kieltä, niin se auttaa jo paljon.
Ensimmäinen reissu Japaniin on lähtenyt hyvin käyntiin, ja Antti toivookin, että pääsee maahan myös toisen kerran.
– Ellen sitte jää asumaan tänne.
TIETOLAATIKKO
Kirjeitä Japanista ja netissä blogi
Antti Palojärvi alkaa opiskelureissullaan Japanista kirjoittaa kahden kuukauden välein myös terveisiä enontekiöläisille Enontekiön Sanomissa. Ensimmäinen kirje lehden lukijoille ilmestyy 22. helmikuuta.
Antin matkaa voi kyllä seurata myös tiiviimmin hänen blogikirjoitustensa kautta. Siellä Antti kertoo tarkempiakin käänteitä niin japanin opiskelussa kuin kulttuuriinkin tutustumisessa, ja näyttääpä sivuilla vilistävän myös japaninkielisiä sanoja ja sanontoja. Mielenkiintoista oli lukea esimerkiksi hänen matkastaan sinne ja tutustumisestaan Tokioon. Antin reissun mukaan pääsee osoitteessa www.appe3.fi. Blogin kautta hänelle voi myös jättää omat terveisensä.
