Kat­ja Kes­ki­ta­lo

– Ope­tus­toi­men koko am­mat­ti­tai­toi­nen ja pä­te­vä hen­ki­lö­kun­ta te­kee huol­ta­jien tu­el­la ar­vo­kas­ta työ­tä esi­kou­lus­ta läh­tien, to­te­aa hal­lin­nol­li­nen reh­to­ri Riit­ta Pel­to­vuo­ma ke­vät­juh­las­sa, jos­sa vii­si yli­op­pi­las­ta sai val­ko­lak­kin­sa.

Pel­to­vuo­ma iloit­see sii­tä, et­tä Enon­te­ki­ön Erä­lu­kio on tä­nä­kin vuon­na Suo­men par­haim­mis­toa. STT:n lu­ki­o­ver­tai­lus­sa se on koko maan pien­ten lu­ki­oi­den kak­ko­nen, ja La­pis­sa tie­ten­kin yk­kö­nen.

– Kes­ki­as­teen op­pi­lai­tos omas­sa kun­nas­sam­me mah­dol­lis­taa myös laa­duk­kaan pe­ru­so­pe­tuk­sen säi­ly­mi­sen, jat­kaa Pel­to­vuo­ma.

Hä­nen mu­kaan­sa se kan­nat­taa muis­taa eten­kin sii­nä vai­hees­sa, kun ylä­as­teen jäl­keen har­ki­taan jat­ko-opin­to­ja.

Ke­vään yli­op­pi­laat Juho Ai­kio, Ant­tu An­ge­li, Ida-So­fie Karl­sen, Ib­bá Lau­ha­maa ja In­ger-An­ni Val­ke­a­pää ovat nyt pääs­seet yh­den po­lun pää­hän, eh­kä sen tu­tuim­man ko­ti­po­lun.

Hei­dän opis­ke­lu­aan lu­ki­os­sa ko­ro­na vä­rit­ti koko ajan.

– Heti en­sim­mäi­se­nä vuon­na ko­ro­na pa­kot­ti mei­dät etä­o­pe­tuk­seen koko ke­vääk­si, ei­kä lu­ki­oai­kam­me ol­lut mi­ten­kään nor­maa­li, ker­to­vat Lau­ha­maa ja Karl­sen yh­tei­ses­sä pu­hees­saan.

– Epä­var­muus vai­va­si, mil­loin pääs­tään lä­hi­o­pe­tuk­seen ja näh­dään taas ka­ve­rei­ta. On­nek­si lä­hi­o­pe­tus jat­kui syk­syl­lä nor­maa­lis­ti ja pää­sim­me nor­maa­liin ar­keen ta­kai­sin, Karl­sen sa­noo.

Työ­kin lu­ki­os­sa vain kas­voi kas­va­mis­taan, mitä pi­dem­mäl­le lu­ki­oai­ka ete­ni.

– Tä­nään on kui­ten­kin se päi­vä, jota me kaik­ki olem­me odot­ta­neet, vaik­ka jos­kus on tun­tu­nut sil­tä, et­tä em­me me tääl­tä pää­se pois kos­kaan, Lau­ha­maa tun­nus­taa.

– Nyt se kaik­ki stres­si on kui­ten­kin ohi. Vaik­ka se tun­tuu­kin hai­ke­al­ta, niin mei­dän on vain pak­ko sa­noa hy­väs­ti. Se on ou­toa, kos­ka tätä sa­maa ar­kea me olem­me elä­neet vii­mei­set kol­me vuot­ta, Karl­sen to­te­aa.

Sen li­säk­si on sa­not­ta­va hy­väs­ti isol­le osal­le omas­ta elä­mäs­tään, mut­ta sii­tä huo­li­mat­ta:

– Jat­kaa eteen­päin kat­so­mat­ta taak­se, yli­op­pi­laat miet­ti­vät.

Ir­me­li Kor­ka­la to­te­aa pu­heen­sa aluk­si, et­tä nyt on se het­ki koit­ta­nut, jota hän on kol­me vuot­ta pe­län­nyt:

– Ryh­mä­noh­jaa­jan puhe.

Kor­ka­la kui­ten­kin to­te­aa pu­heen ole­van iloi­nen asia.

– Me olem­me kaik­ki sel­vin­neet kol­mes­ta vuo­des­ta. Te sel­vi­sit­te lu­ki­os­ta mah­ta­van huu­mo­rin­ne avul­la, tei­dän kans­san­ne olen saa­nut nau­raa mitä ih­meel­li­sim­mil­le asi­oil­le. Olen myös op­pi­nut teil­tä pal­jon kai­ken­lai­sia asi­oi­ta, joi­ta ei opet­ta­jan kou­lu­tuk­ses­sa ope­te­ta. Nyt te voit­te aloit­taa uu­den vai­heen elä­mäs­sän­ne, hän sa­noo.

Sa­maa muis­tut­taa reh­to­ri V. E. Tör­mä­sen ru­non muo­dos­sa.

– Tun­tu­ril­le men­nä tah­don, tah­don kor­ke­al­le. Siel­tä kat­son niin kuin kot­ka kau­as maa­il­mal­le, Pel­to­vuo­ma lau­suu on­nea toi­vot­ta­en.

Juh­las­sa pääs­tö­to­dis­tuk­sen­sa sai­vat myös ylä­kou­lun yh­dek­säs­luok­ka­lai­set, joi­den myös on ai­ka poh­tia, mitä seu­raa­vak­si ja mis­sä. Sen li­säk­si sti­pen­dein pal­kit­tiin op­pi­lai­ta muil­ta­kin luo­kil­ta.