A-
A+
A-
A+
Pilkin-himoiset vieraat saapuivat Kilpisjärvelle parin vuoden tauon jälkeen.
Anssi Tapio
Kilpishallin ympärillä on parkissa valtavasti matkailuautoja, onhan kyseessä Vain 2 kalaa -pilkkiviikonlopun avaus, perjantain tunnin pilkkisessio. Yksi autoista kuitenkin erottuu, vanha Pohjolan Turistiauton bussi. Sen etuikkunasta kurkkaa ystävällinen pää, joka kutsuu sisään.
Pää kuuluu Lauri Peltolalle ja auto tämän kaverille Niko Osipoville.
Peltola on kotoisin Kuorevedeltä ja odottanut pilkkikisan paluuta jo pari vuotta. Viimeksi, kun Kilpisjärvellä pilkittiin kilpaa vuonna 2019, Peltola kavereineen oli paikalla. Porukka aikoi palata seuraavanakin keväänä, mutta korona perui pilkit kahdeksi vuodeksi.
Tänä keväänä kaverukset pääsivät Kilpisjärvelle aika viime tipassa. Reissuseuraa ehdittiin kyselemään vasta viikkoa ennen, sillä Peltolan lapsi syntyi huhtikuussa.
– Kyllähän se piti lähteä, kun tämmöinen auto on, Peltola hehkuttaa ja pyytää kaveriaan esittelemään menopeliä. Auton penkkejä on poistettu ja takaosaan on saatu mukava makuutila. Yöpymään sopii kuusi tai järjestelyillä jopa yhdeksän reissaajaa.
– Tällä on 30 000 kilometriä koeajettu ennen tätä reissua, Osipov naureskelee. Auto kävi muun muassa Etelä-Venäjällä, joten yksi Kilpisjärven matka on sille lastenleikkiä.
Kaksikko aikoo pilkkiä joka päivä, vaikka saalis ei reissun pääasia olekaan. Siitä puheen ollen, suunnataanpas jo järvelle. Kisa alkaa aivan pian.
Kun paikat ilta-auringossa on valittu ja reiät kairattu, Inari Tikkanen pilkkii keskittyneenä. Kuusivuotias Tikkanen tuli Muhokselta pohjoiseen perheineen, ja pilkkilämpöjä haettiin Ruotsin tuntureilta.
– On tullut kalaa ennenkin, hän vakuuttaa.
Tänään nuori pilkkijä luottaa samanlaiseen syöttiin kuin tuolla tuntureillakin.
– Toukka. Valkoinen toukka.
Parinkymmenen metrin päässä pimplaava Matti Heinonen ei sen sijaan paljasta, mitä siiman päästä löytyy.
– Pieni pilkki, Heinonen virnistää.
Yli-iiläinen Heinonen on Kilpisjärvi-veteraaneja ja käynyt Kilpisjärven pilkkikilpailussa jo ainakin 20 kertaa peräkkäin. Tänä vuonna hän ei ensin ajatellut tulla paikalle, mutta...
– Ajattelin, että tulee sivistykseen aukko, jos jää tällä kertaa välistä.
Suurta pilkkionnea ei ole aiempina vuosina tullut, mutta samaan seurueeseen on aikaisemmin kaloja osunut.
– On mennyt niin onnellisesti, ettei ole tullut kertaakaan vielä kalaa tai mitään arvalla.
Kokenut pilkkijä on myös pilkkialueen toisella reunalla saalista narraava Ulla Remsu. Hän kiertää pilkkiharrastuksen kanssa järviä varsinkin ahventen perässä. Kisojen lisäksi niistä on iloa myös pannulla.
Pilkkivarusteisiin hänellä kuuluu esimerkiksi lämmin karvalakki.
– Sain tämän naapuriltani ja korjasin sen kuntoon. Siitä sai hyvän, Remsu iloitsee.
Lähes koko ikänsä Ruotsissa, muun muassa Örnsköldsvikissä, asunut Remsu muutti rakkauden perässä kotiseudulleen Rovaniemen Marraskoskelle.
– Asuin 59 vuotta Ruotsissa ja nyt olen asunut 12 vuotta Lapissa. Ruotsissa minulla oli kaikki, Remsu muistelee ja osoittaa sitä, mitä hänellä on Marraskoskella – puoliso Juhani Remsu.
Ulla Remsu on pariskunnan innokkaampi ja saalista saavempi pilkkijä, vaikka ei mieskään näytä jäällä vastentahtoisesti istuvan.
Pilkkiaika päättyy, eikä suuresta saaliista aiheutuvia riemunkiljahduksia jäällä kuulu. Pilkkikansa lähtee järveltä silti iloisella mielellä.
Kilpishallin pihalla tapahtumaa juontava kailottajakuuluttaja Jarkko Ylläsjärvi lohduttaa järveltä punnituspaikalle ilman saalista kipuavia pilkkijöitä.
– Kilpisjärvi on kaunis järvi, mutta se on karu järvi.
TIETOLAATIKKO