Muonion koronaepidemia ulottuu Enontekiölle
Kannanotto: Johtajien virat heti hakuun
Hetan koulussa altistuminen
Koronatilanne Tunturi-Lapissa heikkenee nopeasti – myös Enontekiöllä
Ulkopaikkakuntalaisen koronatartunnalla ei vaikutusta paikallisiin
Lapinkylien parlamentti ei hyväksy saamelaiskäräjälain muutosesitystä: "Kulttuuri ja identiteetti elävät edelleen vahvana keskuudessamme"
Juomaveden keittokehotus jatkuu Kyrön Vesihuollon alueella
Juomavesi keitettävä Kyrön Vesihuollon alueella
Saamelaiskäräjälakiesitykselle adressit puolesta ja vastaan
Saamelaiskäräjät käsittelee hallituksen esitystä saamelaiskäräjälain muuttamisesta täyskokouksessaan ensi viikolla
A-
A+
A-
A+
”Täytyy lähteä satakymppinä itsestä”
Peltovuoman maatilalta löytyy kesän ajan myös lehmäkahvila ja kirppis.
Katja Keskitalo
Ensimmäinen Lehmäkahvila Suffelin Sumppilan kyltti näkyy keskellä vihreää peltoa Peltovuoman kylällä. Vielä 1,7 kilometriä kohteeseen. Kotimainen ruoka tuo leivän moneen pöytään! -banderolli siintää kauas: alkaa polttaa jo.
Pihaan käännyttäessä on selvää, että paikka on Peltovuoman maatila: lehmän kuvia näkyy niin navetan seinässä kuin valkoisissa pyöröpaaleissakin. Rakennuksia on paljon, ja paljon on myös vihreyttä ja maalaismaisuutta. Kaikkialla näkyy rakkaus lajiin.
Auringosta, lempeästä kesätuulesta ja kukkasista huolimatta maatiloilla ei voida hyvin.
– Tilanne on suorhan sanottuna aika huolestuttava. Hinnat nousevat, toki myös maion ja lihan jonkin verran, mutta kustannukset on kuitenki aivan lähtenhet käsistä, sanoo tilan emäntä Kati Peltovuoma.
Samaan syssyyn hän kuitenkin lisää, että vielä yritetään pysyä matkassa.
– Varmuus tähän jotenki pitäis saaha, vaikka ajat on tämmöset. Ei uskalla nuorisolle sanoa, että jääkää tähän, kyllä te tällä elättä, ko ei ittekhän tiiä, murehtii Kati.
Tällä hetkellä ei uskalla investoida, ja sen myötä tilanne tullee ajautumaan huonommaksi.
– Kohta me tehemä romuila töitä, ja senhän tietää, mitä se taas on.
Nyt hiertää myös mahdollinen seminologipalveluiden poistuminen alueelta.
– Kyllä se aika hurjalta kuulostaa. Mie olen hommannu toimiluvan ja siemennän itte lehmät pääsääntösesti, mutta silloin ko mie olen lomala tai katkasen käden, niin kuka ne silloin tekkee? kysyy Kati.
Tänä keväänä myös lomittajien saaminen on ollut haasteellista.
– Ja varsinkin se, että sais kaks yhtä aikaa. Yhen kanssa me olema tässä kiini kuitenki. Sodankylässä taitavat olla lähimmät, niin on se heikommaksi menny seki.
Hän huokaisee olevansa sinänsä onnellisessa asemassa, että kotitalouteen ei ole velkaa.
– Mutta kaikki mennee tilan pyörittämiseen, mikä sieltä tullee. Ei tämä kauan voi tällä laila mennä.
Synkistä näkymistä huolimatta välillä on vain pakko nauraakin.
– Kai sano mulle, että ko sie piät sitä kirpputoria, niin myy tämä tilaki sielä, nauraa Kati.
Kati ja Kai Peltovuoman tilan pito juontaa juurensa 50 vuoden taakse, kun Kain vanhemmat Arvi ja Iina vuonna 1971 hankkivat ensimmäisen lehmän, Emman.
Neljä vuotta myöhemmin rakennettiin kymmenen lehmän tiilinavetta, ja lähes 20 vuotta myöhemmin tila siirtyi uudelle sukupolvelle, Katille ja Kaille. Pariskunta laajensi vuonna 1997 tiili-
navettaa puolet isommaksi ja 2000-luvun alussa vielä kerran, jolloin lehmiä oli jo 28.
Vuonna 2011 kaikki muuttui, kun tuli pihatto, lehmien määrä kasvoi edelleen ja vanha puoli jäi kokonaan vasikoille. Siihenkään ei vielä pysähdytty, vaan pihatto laajeni jälleen vuonna 2014 nykyisiin mittoihin, ja kaksi vuotta myöhemmin tilalle saapui lypsyrobotti.
– Se on ollut meijän elämän kallein, mutta paras ostos! Minun olkapäillä ei ennää lypsettäis, nauraa Kati.
Tällä hetkellä lehmiä on reilu 60, ja vasikoiden ja nuorison kanssa tilalla on noin 110 päätä.
Nykyään robotti hoitaa lehmien lypsämisen lähes kokonaan, ja lehmät saavat käydä lypsyllä omaan tahtiin ympäri vuorokauden.
– Meijän työnkuvaa robotti muutti hirveästi, valvontaa ja tietokonhen lukua on enemän.
Kati kertoo kuitenkin, että hän on tottunut tekemään töitä, ja edelleen hänellä on myös lehmiä, jotka eivät robotista välitä.
– Tavalliset ihmiset saattasit sanoa, että jos ei pelitä, niin authon! Mutta mie en raski panna pois.
– En tiiä sitte, johtuuko se siitä, että on askel hiastunu, mutta ei kuiten työt ole vähentynhet, Kati sanoo.
Talvella riittää muun muassa poikimarumbaa, ja kesäisin päivän pituus on maatilalla tämä: aamulla seitsemältä töihin ja illalla kymmenen maissa sisälle.
– Kyllä se on ympäripyöreä päivä, varsinkin Kailla, sanoo Kati.
Hän itse pystyy työaikojaan monen toimenkuvansa vuoksi hieman säätämään, ja piipahtamaan esimerkiksi omassa ”Katin ideaparkissaan”.
– Meillä on omat tallit täällä hierarkian mukaan: tuo pieni on minun ja iso Kain, nauraa Kati.
Talleissaan he nikkartelevat milloin mitäkin.
Talviajan Peltovuomat ovat tilallaan kahden töissä, mutta kesäisin on myös sesonkityövoimaa otettava.
– Nytkin meillä on kolme. Tuuli Autio on kesätyöntekijä, Markus Peltovuoma on ollut jo monena vuonna, ja nyt poika Villekin on osittain töissä.
Enontekiöllä on tällä hetkellä vain kaksi tilaa, kun toinen Vuontisjärven tiloista viime vuonna lopetti.
Kati on suunnitellut, että hänelle riittäisi, kun 60 ikävuotta tulee täyteen. Kai olisi silloin 64.
– Olen ajatellu, että kyllä se meijän osalta olis sitte taputeltu.
Siihen on viisi vuotta aikaa. Varmuutta tilan jatkolle ei ole.
Perheessä on kolme lasta, ja tyttäristä Milla on suorittanut maaseutuyrittäjän tutkinnon.
– Alun perin oli ajatus, että hän tähän jäisi.
Vaikka 26-vuotias Ville nyt kesäajan on tilan töissä mukana, hänellä on työpaikka kaivoksella, eikä Peltovuoman tila yhden miehen työpaikka edes olisi.
– Asian he saavat itte päättää. Se olis niin iso osa elämää, että sen täytyisi lähteä satakymppinä ittestä. Jos on eipäs-juupas-mieli, niin sitte se on parempi se eipäs, Kati pohtii.
Katista jo ajatus eläkepäivistä tuntuu vapauttavalta.
– Aina on tässä kiinni. Pitäis silti osata ellää muutaki ko sitä sitku-elämää.
TIETOLAATIKKO
Tuuli pisti tuulemaan
Alkuperäinen Arvin ja Iinan vanha navetta on edelleen pystyssä, ja sieltä löytyy nyt lehmäkahvila, Suffelin Sumppila.
– Kylän piristykseksi ja ihan vaikka senkin takia, että ihmiset näkisivät, mitä se tämä tilan pito oikein on, Kati Peltovuoma kertoo.
Kesäajan auki oleva kahvila pitää sisällään myös sen kirpputorin ja jos kiinnostuneita löytyy, saattaa siinä samalla saada kierroksen myös tilalla.
– Siihen on kuitenki ehottomasti sovittava aika erikseen ja hyvissä ajoin. Navettaan ei saa noin vain lompsia sisään, Kati muistuttaa.
Päävastuu Suffelin Sumppilasta on 20-vuotiaalla Tuuli Autiolla, Peltovuomien kesätyöntekijällä, joka oikeastaan koko idean takana onkin.
– Vähän piti laittaa meininkiä tänne, Tuuli nauraa.
Päivisin hän sitten huolehtii kahvilasta ja kirppiksestä muun työn ohella, navetassahan käydään aamuisin ja iltaisin.
Hän on ollut kesätöissä Peltovuoman maatilalla jo viiden vuoden ajan, ja sitä ennenkin hän on lapsesta saakka tilalla viihtynyt. Hänen äitinsä on nimittäin Kain sisar, Merja, ja Aution perhe on käynyt Helsingistä saakka Merjan kotitilalla aina kesälomillaan.
Tällä hetkellä Tuuli opiskelee eläinlääkäriksi.
– Koulu kestää kuusi vuotta, ja minulla alkaa nyt kolmas vuosi.
Eläimet ovat hänelle rakkaita.
– Tykkään mistä vain, mitä eläinten kanssa saa tehdä. Mulla on kaksi koiraa.
Jos Helsingistä ja Enontekiöstä pitää valita, Tuuli ei epäröi.
– Kyllä mä Enontekiölle tulen. Täällä on erilainen tunnelma, luonto on lähellä, on oma piha ja koiria pystyy pitämään irti, Tuuli listaa.
Lehmäkahvila Suffelin Sumppilassa on myytävänä muun muassa kahvia, pullaa, karkkia ja jäätelöä.
Pihattovierailuista on sovittava aina etukäteen esimerkiksi WhatsAppin tai Messengerin kautta. Pihattovierailujen varaukset p. +358 44 2133144.
Peltovuoman maatila on Facebookissa nimellä @peltovuomanmaatila. Se kannattaa ottaa seurantaan, sillä siellä ilmoitellaan muun muassa kahvilan aukioloajaoista, ja päivitystenkin kautta maatilan elämään pääsee tutustumaan.
