Tapahtumajutut

Pitkänpuoleinen pusu, hummani hei ja nisukahvit, mutta kokouksessa kaikui: Ole itte hiljaa!

Peltovuoman kyläpäivillä kävi yllätysvieraita ja monen kylän väkeä pelaamassa keilinkiä, laulamassa ja kahvistelemassa yhdessä.

Voi elämä, naurattaa vielä viikonkin päästä!

Kun Peltovuoman kyläläiset ry:n hallitus alkaa kerääntyä kokoukseensa kesken Kyläpäivät-tapahtuman, yleisö seuraa silmä kovana, mitä tapahtuu.

– Tulinko mie nyt oikeehan paikhan? Tämä pitäis olla se kinkkubingo, ihmettelee Sisko Sieppi paikalle saapuessaan.

– Istu vain alas! joku karjaisee.

– No, mie olen vaikka jonku varajäsen.

– Eihän niitä sääntöjä voi nuin vain muuttaa, Birgitta Eira yrittää.

– Miksei voi, onhan niitä ennenki muutettu, paikalla olijat vain tokaisevat.

Toiset tekkee ko toiset puhhuu.

– Nyt alotamma, mulla on tässä esityslista, Satu-Marja Eira-Keskitalo puheenjohtajana korottaa ääntänsä.

Tarkoituksena olisi päättää Peltovuoman kylätalon nimestä.

– Peltovuoman kylätalo, Koivula, Peltopirtti, Peltotupa, Sassan tupa, Linna, Valkoinen talo, Riitala... Birgitta listaa annettuja ehdotuksia.

Yhteensä saatiin 37 eri nimivaihtoehtoa.

– Et sie kyllä nuita laskenu, meinaa Sisko.

– Laskin! Toiset tekkee ko toiset puhhuu, Birgitta vastaa, mutta on sitä mieltä, että ensin pitäisi kuitenkin päättää, mitä tehdään kylätalon hankkeen kanssa.

– Eiköhän sole pikkusen eri asia? Satu-Marja toteaa.

Sitten onkin kaikilla yhtä aikaa asiaa...

– NYT HILJAA! Satu-Marja tuohtuu.

– Ole itte hiljaa, sie aina huuat... Sisko yrittää.

– Nosta käsi ylös ja pyyä puheenvuoroa.

Sisko nostaa.

– No, niin, Siskola puheenvuoro, Satu-Marja sanoo.

– Ole itte hiljaa, Sisko toteaa.

Huh, mie en kyllä ennää eksy näihin kokoukshin!

Kalevi Keskitalo mutisee, että rahoituksesta pitäisi päättää ja Satu-Marja antaa hänelle puheenvuoron.

– Puheenjohtaja pitäis vaihtaa, Kalevi tokaisee.

Birgitta esittää, että nimiasia siirretään seuraavaan kokoukseen.

– Ja raha-asioista riielhän nyt.

– Siirrämä kuiten nämät (nimilaput) tästä pois, Armi Kulmala sanoo.

– Kannatan! Sisko huudahtaa.

- Mitäkhän sie nyt kannatat? Satu-Marja kysyy.

– Armia ja Kalevia ja Birgittaa...

– Emmie ole ennää yhthän kärryilä, mitä kannatethan ja vastustethan, Satu-Marja tuskastuu.

– Sillä se Kalevi esittiki uutta puheenjohtajaa, Salli Stoor huomauttaa.

Lopulta kokouksessa tehdään päätös, että ainoa oikea listalla ollut asia eli Kylätalon nimestä päättäminen siirretään seuraavaan kokoukseen.

– Huh, mie en kyllä ennää eksy näihin kokoukshin, siihen binghonhan mie tulossa olin, puuskahtaa Sisko.

Oikeasta kokouksesta ei tietenkään ollut kyse, mutta jokainen kerrankaan kyläkokouksissa ollut tunnisti kyllä peltovuomalaisten mainion koomisen ja kiltin parodian kokousten kulusta. Niin, ja kaikilla pitäisi olla vähintään oma siskosieppi kotonaan. Mistähän sellaisen saisi ostettua?

Oli kyläpäivillä oikeaa asiaakin.

Eläinlääkäri Hannamari Hintsa kertoi Tunturi-Lapin ympäristöterveydenhuollosta, eläinlääkärin arjesta alueella ja hieman myös omista elämänsä eläimistä.

– Olen toinen Muonion-Enontekiön alueen eläinlääkäreistä. Olen Vantaalta kotoisin, ja ensin sain täältä äitiysloman sijaisuuden. Nyt olen ollut täällä 14 vuotta virassa, Hintsa kertoo.

Hänen laatimansa kuvaesityksen kautta kunnaneläinlääkäreiden työ avautuu yleisölle hyvin, ja kysymyksiäkin saa esittää.

Veikko Veijo haluaa tietää, miten hirvikärpäset ja punkit lähenevät Enontekiötä.

Hintsan mukaan hirvikärpästen raja kulkee vielä etelämpänä, vaikka niitä on esimerkiksi Utsjoella tavattu.

– Ajatellaan kuitenkin, että vielä täällä on semmosia talvia, että ne eivät pysty täällä säilymään. Porossa hirvikärpänen tutkimusten mukaan pystyisi elämään ilmeisen huonosti.

Punkkilääkityksen koiralle Hintsa suosittelee hankkimaan jo Muonion eteläpuolella.

– Tiedetään, että täälläkin on yksittäisiä punkkipopulaatioita jossain. Meillä kuitenkin tartunnat koirissakin ovat aika harvinaisia, yleensä ne ovat tuontitavaraa, Hintsa sanoo.

Mutta meilehän tilanteet tulevat aina yllätyksenä.

Kyläpäivien ohjelmistoon merkitty yllätysvierailu oli tullut yllätyksenä yllättäjillekin.

– Mutta meilehän tilanteet tulevat aina yllätyksenä, sanoo Lapin pelastuslaitoksen Pohto Kirkkala.

Hänellä on mukanaan Enontekiön VPK:n jäseniä Hannu Leppäjärvi, Sirpa-Liisa Korva ja Elmeri Kirkkala. Kylätalon pihalla sai tutustua pelastuslaitoksen kalustoon.

Yllätysvierailuja oli parikin kappaletta, sillä Hannu Mattila oli puhumassa edunvalvonnasta. Asia kiinnosti kuulijoita kovasti.

Ohjelmassa oli kaikenlaista muutakin. Keilinkikisan, bingon ja Jarno Viitasen vetämän yhteislaulun lisäksi kahvistelu ja tuttujen kanssa raatiminen oli tärkeää. Muutaman pöydän verran oli myyjiäkin liikkeellä, Ronjan tilan ovet olivat avoinna ja kylätalolla oli Peltovuomasta kotoisin olevan Jenna Lehtokummun näyttely.

Peltovuomalaisten äänimaailmaa oli ollut tekemässä melkoinen joukko. Kolmeen kuunnelmaan oli sovitettu niin Stoorin Arvon saunankiuas, Suoman sukset, Kaijan käsisaha kuin Kultiman Aarnen puhekin. Kultima kertoi tarinan nuoruudestaan ja siitä, kuinka hänen matkansa Sinikka-puolison kanssa alkoi varsinaisesti Peltovuoman seuraintalon tansseista, vaikka tuttavuutta oli ennen sitäkin tehty.

– Samalla autolla lähdettiin kotia päin, Sinikka Palojoensuuhun ja itse Hettaan, kertoilee Kultima.

Mutta Peltovuomasta alkoi pusu, joka kesti Kultiman kotitalon kohdalle Hettaan saakka. Siitä se sitten on Kultiman tarinan mukaan jatkunut kuluneet 53 vuotta.

Melkoinen suudelma.

Ei Peltovuoman kyläpäivien ohjelmistoon pienempi muisku olisi sopinutkaan.