Muualta Lapista

”Vaikka pelkää kipua, niin ei tässä usein satu” – 16-vuotias Heli Luiro on yksi ikäluokkansa parhaista painijoista

Sodankylän liikuntahallin painisaliin alkaa kertyä tyttöjä. Yksi heistä on Heli Luiro, ikäluokkansa suomenmestari. Kilparyhmät kokoontuvat tiistaisin ja torstaisin, mutta Heli Luiro haluaa osallistua myös maanantain tyttöryhmän treeniin.

Luiro on harrastanut painia vähän päälle viisi vuotta. Painisaliin hän tuli alun perin veljiensä treenejä seuraamaan. Hänellä on 17-vuotias isoveli ja 14-vuotias pikkuveli.

– Istuin siellä painisalin reunalla ja Jukka tuli aina kysymään että koskas sie aloitat painin, Heli Luiro muistelee.

Jukalla hän tarkoittaa painiaktiivia Jukka Hirvosta, joka suorittaa parhaillaan valmentajan ammattitutkintoa Kuortaneella.

Lopulta Heli Luiro kokeili lajia ja innostui. Tykästyminen oli niin voimakas ja alkoi viedä niin suuren osan hänen ajastaan, että hänen oli karsittava muita harrastuksia. Ennen painia hän harrasti ainakin ratsastusta, partiota, tanssia ja sirkusta.

Hänen on vaikeaa määritellä mikä painissa tempaisi mukaansa.

– Se oli vaan kivaa. Ja se kun kavereita oli paljon.

Hän kertoo saaneensa painin myötä myös paljon uusia kavereita. Heitä hän on löytänyt niin Sodankylästä kuin muualtakin Suomesta.

– Omissa sarjoissa niitä on paljon. Maton ulkopuolella me ollaan kaikki kavereita.

Paini vaatii hänen mukaansa voimaa, ketteryyttä ja hyvää reaktiokykyä. Heli Luiro arvelee, että tanssin ja sirkuksen harrastamisesta on voinut olla hänelle hyötyä.

– Paini on paljon raskaampaa henkisesti kuin fyysisesti. Pitää vaan kuitenkin uskaltaa ja jos vaikka pelkää kipua, niin ei tässä usein satu.

Heli Luiro ajattelee, että hänen vahvuutensa on ehkä nopeus.

Äiti Sini Niskala kertoo, että tyttärellä on myös taito analysoida suorituksiaan: hän katsoo paljon kisavideoita ja pohtii mikä meni pieleen tai missä voisi vielä parantaa osaamistaan. Itsekritiikki siitä missä voisi tehdä paremmin on kuulemma välillä todella kovaa.

Heli Luiro treenaa kolme kertaa viikossa: maanantaisin, tiistaisin ja torstaisin. Maanantain tyttöryhmää vetää yleensä Lapin Veikkojen painijaoston puheenjohtaja Tiina Korhonen. Tiistaisin Luiro treenaa Jukka Hirvosen ja Hannu Tervon luotsaamassa kilparyhmässä. Torstain kilparyhmää vetää tavallisesti valmennuksesta päävastuun ottanut entinen kilpapainija Raine Pumpanen.

Näiden lisäksi Heli Luiro tekee vielä omia treenejä ja käy kuntosalilla.

– Monesti ollaan iskän kanssa painisalilla sunnuntaisin.

Treeneistä vain pieni osa on Luiron mukaan varsinaista painia. Suurin osa treenikerrasta voi koostua vaikkapa akrobatiasta, parivoimistelusta, jumpasta tai kehonhuollosta. Heli Luiro kertookin että treeneissä viehättääkin juuri monipuolisuus. Toki myös painiliikkeitä käydään läpi.

Paini vie Heli Luiron usein myös reissuun. Hän matkustaa yksin junalla Kuortaneelle leireille ja kisoihin.

– Koulunkäyntini on vähän kärsinyt kun kokeisiin ei välttämättä jaksa lukea.

Äidin mukaan tytär kyllä jaksaa tsempata myös koulun kanssa.

Koulun ja treenin välissä pitää tankata. Painiharrastus vaatii, että syö tarpeeksi ja monipuolisesti. Kovin paljon tätä ei kuitenkaan tarvitse miettiä.

– Onneksi painoluokkia ei enää kytätä, vaan on painotettu moneen otteeseen, ettei ole terveellistä alkaa jojottamaan painoa. Hehän ovat lapsia, Sini Niskala sanoo.

Matto alkaa käydä pieneksi kun tyttöpainin aloitusajankohta lähestyy. Lapin Veikoissa lajin sukupuolijakauma on kääntynyt niin, että harrastuksessa käy enemmän tyttöjä kuin poikia.

Heli Luiro pohtii jatkavansa painimista niin pitkälle kuin motivaatio riittää.

– Olisi kiva saada mitali myös Suomen ulkopuolella. Esimerkiksi Pohjoismainen, hän miettii.

Lisätty linkkejä aiempiin juttuihin 19.3.2025 kello 8:44.