Paikallisuutiset

Sinisorsa pesii Lapin perukoita myöten

Villisika on tummalihainen kuin poro, mutta riskilaji.

Sinisorsa eli heinäsorsa on pohjoisella pallonpuoliskolla Amerikkaa myöten pesivä vesilintu, joka viihtyy sekä Lapin erämaajärvillä että asutummassa ympäristössä, kunhan vesistö ei ole liian karu ja kasviton.

Sinisorsaa enemmän pohjoiseen painottuneita lajeja ovat haapana ja tavi, mikä näkyy myös Enontekiöllä.

Lintuatlastutkimuksien mukaan sinisorsa pesii Enontekiöllä harvakseltaan, mutta kunnan pohjoisinta aluetta myöten. Viime vuonna käynnistynyt uusi lintuatlas päivittää levinneisyystiedot, mikäli harrastajien kartoitusinto pysyy korkealla.

Sinisorsan Suomen kanta on pysynyt noin 200 000 parissa eikä se ole kokenut sellaista romahdusta kuin monet muut eteläisemmät sorsalinnut.

Kookas sorsa on myös suosittu riistana, mutta sekään ei ole vaikuttanut pitkässä juoksussa lajin runsauteen. Sinisorsa selvisi muita lajeja paremmin myös lintuinfluenssa-pandemiasta.

Sopeutumiskyky on yksi sinisorsan pärjäämisen salaisuus. Arka laji on kesyyntynyt jossain päin Suomea niin, että se saattaa pyöräyttää munat kerrostalon parvekkeen kukkalaatikossa olevaan pesään ja viedä poikasensa puistolammelle vilkkaan kadun yli. Sinisorsan kesyyntyminen on vuosituhansien kuluessa johtanut uuden kotieläimen, valkoisen ankan syntyyn. Luonnonoikku on valkoinen sorsa, jollainen herättää usein valtavan mielenkiinnon tavissorsien jäädessä vaille huomiota.

Suomen pohjoisimmat villisiat on tavattu Pohjois-Pohjanmaalla, mutta Lapissa tämä sorkkaeläinlaji on tuntematon ilmestys. Villisikaa on pidetty jopa vieraslajina, mutta oikea nimitys on tulokaslaji – tai oikeastaan paluulaji. Villisika asutti tutkimusten mukaan Suomea ensimmäisen kerran jo jääkauden jälkeen alkaneella lämpimällä ajanjaksolla, kunnes välillä katosi.

Vähärasvainen, tumma poronliha on terveellisintä punaista lihaa, mitä löytyy. Lähes samanlaiseksi voi kuvata myös villisian lihaa, mutta siinä piilee eläintautiriski. Pahin niistä on afrikkalainen sikarutto, jonka vuoksi villisikakantaa rajoitetaan voimakkaasti. Kaikkiruokainen villisika aiheuttaa myös trikiiniriskin niin kuin karhukin.

Kannan rajoittamisesta huolimatta Suomessa elää tuoreen Luken arvion mukaan noin 3 100 villisikaa. Kanta saa täydennystä idästä ja etelästä.

Lapissa villisialla ei ole menestymisen mahdollisuuksia, vaikka laji kylmää kestääkin. Syynä on ravinto, jota talvella ei löydy lumen, jään ja roudan alla kärsällä tongittavaksi.

Villisikaa kutsutaan metsäsiaksi, mutta peltomaa on sille lähes välttämätön ruokailuympäristö. Villisika syö sekä luonnonkasveja ja niiden juuria, mutta myös viljeltyjä juureksia, hedelmiä ja jopa haaskoja sekä muuta eläinperäistä ravintoa.

Villisian torahampaat ovat arvostettu erämuisto kuten sorkkaeläinten sarvetkin. Torahampaita karju käyttää itsensä ja reviirinsä puolustukseen.

Sinisorsa on viikon 11 ja villisika viikon 12 luontoääni Yleisradiossa. Luontoäänet löytyvät myös Yle Areenasta.