Paikallisuutiset

”Se kaikki, mistä nautin, oli koko ajan siinä” – Haltin huipulla maisema peittyi pilviin, mutta matka on tärkeintä, toteaa Suomen korkeimman tunturin huiputtamisesta elokuvan tehnyt Kanerva Jääskeläinen

Kanerva Jääskeläinen tiimeinen teki huhtikuussa sähköpyörävaelluksen Haltille, ja siitä reissusta on julkaistu lyhytdokumenttielokuva Youtubessa.

Toukokuussa julkaistun Dokumenttielokuvan tarkoituksena on kannustaa ihmisiä heittäytymään seikkailujen vietäviksi, näkemään mahdollisuudet tehdä erilaisia asioita ja ehkä eri tavalla, kokemaan luonnon ihmeet ja uskaltautumaan elämään täysillä, innostaa seikkailuvaikuttaja ja valokuvaaja 31-vuotias, nykyisin Sodankylässä asuva Kanerva Jääskeläinen.

Kun eräopas ja Outdoor Artisans seikkailuyrityksen omistaja Antti Siltala ehdotti viime vuoden syksyllä Jääskeläiselle talvista Haltin reissua sähköfatbikeilla, kertoo hän olleensa hämmentynyt ajankohdasta, iloisesti yllättynyt kutsusta ja ehkä jopa vähän skeptinen pyöristä. Hämmennys vaihtui kuitenkin siihen, että tänä keväänä seikkailuryhmä pakkasi tavarat autoon ja suunnisti kohti Kilpisjärveä.

– Oli syntymäpäiväni. Täydellinen päivä lähteä toteuttamaan unelmia, Kanerva Jääskeläinen kertoo ja toteaa aina sinne menosta unelmoineensakin.

– 2020 taisin myös sanoa ääneen, että seuraavan viiden vuoden aikana haluan käydä Haltilla, ja vähänpä tiesin silloin, että oikeasti aion puskea sinne lopulta kevättalvella sähköläskipyörällä!

Mikäli mielii Haltille fatbikeilla, on huhtikuun auringon päivällä lämmittämä ja yöllä pakkasen jäädyttämä sekä koko talven aikana tamppaantunut kelkkaura siihen Jääskeläisen mielestä paras.

– Aikaikkuna on siis varsin lyhyt, varsinkin kun etenemiseen ei todellakaan kaivata enää talvimyrskyjen tuomaa pehmeää lunta, eikä myöskään pyörille liian upottavaa sohjoa.

Seikkailuryhmässä oli Jääskeläisen lisäksi mukana neljä muuta seikkailijaa. Ensimmäisenä päivänä he matkasivat kirkkaan aurinkoisessa kelissä Kilpisjärven Luontokeskukselta Saarijärven kautta Kuonjarjoen varaustuvalle.

– Matkaa kertyi 22 kilometriä, jonka aikana vain melkein itkin ja nauroin sitä käsittämättömän upeaa maisemaa, tunnelmaa ja säätä, mitä sain kokea. Olin niin tohkeissani siitä kaikesta. Illalla teimme ruuaksi porukalla burgereita ja söimme mutakakkua. Täydellisin syntymäpäivä ikinä!

Kolmantena päivänä he lähtivät huiputtamaan Haltia. Ilman ahkioita päivämatkaksi tulevat 23 kilometriä ei Jääskeläistä tai muuta porukkaa hirvittänyt, vaikkakin Haltille nousu mietitytti.

Vielä puolivälissä sää oli hyvä, vaikkakin tuuli navakoitui koko ajan puskien pehmeää lunta reitille. Yhtäkkiä alkoivat pilvet Norjan puolelta ilmestyä ja loput matkasta porukka pyöräili huonolla näkyvyydellä, mutta onnistui silti aikeissaan.

– Perillä kuitenkin herkistyin ja keräilin itseäni hieman. Olin ensimmäistä kertaa Suomen korkeimmalla kohdalla. Tästä olin unelmoinut!

Maisemat jäivät kuitenkin uupumaan, sillä seikkailuryhmä oli täysin pilviverhossa.

– Se harmitti, Jääskeläinen myöntää.

Viidentänä päivänä hieman upottavassa lumessa ja kovassa vastatuulessa seikkailijat saapuivat reissultaan Luontokeskukseen. Perillä Jääskeläinen kertoo tunteneensa sanoin kuvaamatonta kiitollisuutta ja onnellisuutta.

– Ulos tuli itku, jossa vierivät kiitollisuuden kyyneleet koko tästä unelmieni seikkailusta, maisemien maagisuudesta, tämän ryhmän mielettömyydestä, erämaan kaihosta, tunturimaisemien lumoavasta hiljaisuudesta ja sieluni onnellisuuden tanssista, Jääskeläinen kuvailee.

Lopulta hänen mukaansa korkeimmalla kohdalla tönöttäminen on vain pieni hetki.

– Sain todellisuudessa paljon enemmän, ja se kaikki, mistä nautin, oli koko ajan siinä. Maisemat, tunnelma, hetket ja koko maagisuus, Jääskeläinen toteaa.