Muualta Lapista

Kengän koko, pituus, kokemus ja vielä painokin pitää paljastaa – ylitorniolainen Olavi Vanhapiha neuvoo suksenostajaa 15 vuoden kokemuksella

Suksia valittaessa pitää olla rehellinen, opastaa suksiasiantuntija Olavi Vanhapiha.

Totta se on. Suksimyyjälle pitää paljastaa pituutensa, hiihtokokemuksensa, kengän koko ja vielä painokin. Mitään noista ei kannata salailla, jos mielii saada rahoilleen kunnon vastineen ja hiihdolleen parhaat mahdolliset edellytykset.

Näin opastaa ylitorniolainen suksiasiantuntija ja myyntiedustaja Olavi Vanhapiha. Hän on neuvonut lappilaisia suksivalinnoissa jo 15 vuoden ajan.

– Suksen jäykkyys valitaan noiden tekijöiden mukaan. Aloittelijalle valitaan löysempi suksi, koska paino ei siirry puolelta toiselle kokonaan. Kokeneemmalle, rytmikkääseen hiihtoon oppineelle suksi saa olla jäykempi, hän opastaa.

Ennen suksi mitattiin ranteeseen tai kalvosimeen saakka. Nyt perinteisen harrastajalle suositellaan viittätoista, korkeintaan 20 senttiä hiihtäjää pidempää suksea. Sauvat ovat puolestaan nykyään vähän pidempiä kuin entisen kainalomitan suosituksen mukaan.

– Sauvoissa kevyimmät vaihtoehdot ovat hiilikuituiset. Nykysuositus perinteisen hiihdossa sauvan mitaksi on 0,83 kertaa hiihtäjän pituus.

Pääosin harrastajille myytävät sukset ovat nykyään niin sanottuja karvapohjasuksia eli niissä on pitoalue valmiina. Luistovoitelun suksi tarvitsee vielä sen jälkeenkin.

– Jos myyjä laittaa lämmitetyn luistovoiteen voiteluraudan kanssa, sen jälkeen riittää nestemäisen luistovoiteen lisäys. Olavi Vanhapiha muistuttaa, että voitelu suojaa myös suksen pohjan pintaa ja lisää näin sen käyttöikää.

Jos hiihto alkaa tepsiä ja paino pudota, voi sidettä siirtää. Olavi Vanhapiha

Siteet nykysuksissa ovat siirrettäviä, apuvälineitäkään siirtoon ei enää tarvita. Näin ollen ne sallivat vaikkapa hiihtäjän painon pienet vaihtelut.

– Jos hiihto alkaa tepsiä ja paino putoaa, voi sidettä siirtää vaikkapa kolme pykälää eteenpäin, jolloin suksi tulee pitävämmäksi. Painon noustua sidettä taas voi siirtää taemmas, jotta suksi ei hiihtäessä tökkää, Olavi Vanhapiha sanoo.

Siteitä on nykyään vain yhtä mallia eli takavuosien kirjainyhdistelmien sns- tai nnn välillä arpominen on voitu lopettaa.

Lapsille välineet ovat vielä tärkeämmät, jotta innostus ei kuolisi heti aluunsa. Olavi Vanhapiha

Olavi Vanhapiha itse hiihtää aktiivisesti. Suksiasiantuntijaksi hän päätyi oman kilpauran ja lasten kilpauran ansiosta.

– Poika sai hiihtää tallisuksilla ja minusta tuli myyntiedustaja, hän toteaa.

Jotta hiihtämisestä saa miellyttävän kokemuksen, välineisiin kannattaa satsata Olavi Vanhapihan mukaan myös lapsilla.

– Heillä välineet ovat vielä tärkeämmät, jotta innostus ei kuolisi heti alkuunsa. Lapsille suksia ja monoja joutuu tietenkin ostaa useammin, mutta kierrätys kannattaisi.

Itse asiassa Mäntyranta valmensikin minua aikoinaan vähän aikaa. Olavi Vanhapiha

Lapsuudesta Olavi Vanhapihakin hiihtokipinän sai. Opettajana Aavasaksalla oli hiihdosta innostunut Lippo Nordberg.

– Toki myös pellolaisen Eero Mäntyrannan hiihtosuoritusten kuunteleminen radiosta oli jännittävää. Itse asiassa Mäntyranta valmensikin minua aikoinaan vähän aikaa.

Kauppias Mika Vanhapiha arvelee myyneensä suksia niin paljon koronavuosien jälkeen, että kohta kaikilla perinteisen hiihtäjillä on jo karvapohjat alla.

– Silloin kysyntä oli ihan mahdotonta. Edelleen suksia menee tasaisena virtana, mutta enin into ehkä on laantunut tai kaikilla on jo karvapohjasukset, hän naurahtaa.

Mika Vanhapiha on saanut itsekin fysioterapeutiltaan ohjeen hiihtää välillä luistelun sijaan.

– Hiihto olisi selälle hyvää liikuntaa, hän sanoo.

Tänä talvena olen hiihtänyt vasta sata kilometriä, mutta tästä se jatkuu. Pentti Immonen

Olavi Vanhapihan suksivinkkejä paikalliseen urheilutarvikeliikkeeseen tulivat kuuntelemaan muun muassa Pentti ja Aila Immonen. Suunnitelmissa oli hankkia Pentille uudet sukset.

– Me olemme muuttaneet Ylitorniolle aivan hiihtämisen vuoksi, Pentti Immonen paljastaa.

Salon Kiikoisissa hiihtokelejä ei enää talvisin ollut ja näin ollen pariskunnalla on jo vuosia ollut jalasmökki Kolarin Teurajärvellä.

– Tässä iässä ulkohuussi ei enää talvella houkuttanut, joten ostimme talon täältä Ylitorniolta. Nyt on hiihdetty Aavasaksalla ja Ainiovaarassa, he kertovat.

Jahka Pentti saa uudet sukset alleen, hiihtokilometrejä on tarkoitus kerryttää.

– Tänä talvena olen hiihtänyt vasta sata kilometriä, mutta tästä se jatkuu. Tytärkin tulee talvilomalle, joten silloin pitää löytyä kolmet sukset, jotta pääsemme kaikki ladulle, Pentti Immonen sanoo.