Muualta Lapista

Maalaaminen on äkäslompololaisen Riikka Jokiahon tapa käsitellä maailmantuskaa

Taiteilija ja kuvataiteen opettaja Riikka Jokiaho tuntee enemmän yhteyttä luontoon kuin ihmisiin. Hän toivoo Äkäslompoloon lisää työtiloja paikallisille.

Seisomme ison ja värikkään Männyn kevät -teoksen edessä. Teos loistaa vihreän, pinkin, sinisen ja ruskean väreissä täysillä kohti verkkokalvoja.

– Koen että keväällä männyt riemuitsevat tuulesta ja valosta, kuvataiteilija ja kuvataiteen opettaja Riikka Jokiaho kertoo.

– Metsät ovat minulle tärkeitä ja varsinkin tuttujen metsien hakkaaminen on vaikea paikka, hän jatkaa.

Jokiahon Puita, kukkia ja ihmisenkaltaisia olentoja -näyttelyssä Äkäslompolon Galleria Kellokkaassa on esillä 13 värikästä maalausta, jotka kertovat ihmisyydestä ja luonnosta.

Olemme asuneet Kolarissa jo 26 vuotta, mutta kevät on edelleen aika raskas.

Taiteilija Jokiaho kertoo tuntevansa enemmän yhteyttä luontoon kuin ihmisiin – näin on ollut jo nuoruudesta lähtien.

– Muistan lapsuudestani, kun piirsin ensimmäisiä kertoja. Kynän ääni ja viivan ilmestyminen paperille olivat ihmeenomainen kokemus, Jokiaho kertoo.

Luonnossa liikkuminen ja luonnon tutkiminen on yksi tapa löytää lähtökohtia maalauksiin. Esimerkiksi jokin retkellä nähty valovaikutelma voi olla hyvä, kuten Männyn keväässä.

Kevät on Jokiaholle puiden kokemasta riemusta huolimatta vaikeaa aikaa valon nopean lisääntymisen vuoksi.

– Olemme asuneet Kolarissa jo 26 vuotta, mutta kevät on edelleen aika raskas. Ehkä se on tuo raju siirtymä pimeästä valoon, mikä tapahtuu muutamassa kuukaudessa. Mitä pitempään täällä asuu, sitä jyrkempinä vuodenajat näyttäytyvät. On joko todella pimeää tai todella valoisaa, Jokiaho kertoo.

Jokiaho muutti Kolarinsaaresta kuusi vuotta sitten Äkäslompoloon. Hän maalaa kotonaan omassa työtilassaan, mutta on aktiivisesti etsinyt tiloja myös muualta.

– Tarvitsemme Äkäslompolossa työtiloja myös täällä asuville. Tarvitsisimme esimerkiksi nuorisotilan ja tilan käsityöläisille ja taitelijoille, Jokiaho kertoo.

Jokiaho on juuri päätynyt Lapin Taitelijaseuran Galleria Kellokkaan gallerianhoitajaksi

– Olen osa-aikainen erakko, täytyy ryhtyä sosiaalisemmaksi, Jokiaho nauraa.

Gallerianhoitaja auttaa tarpeen tullen muilta paikkakunnilta tulevia taiteilijoita käytännön kysymyksissä paikan päällä.

Puhutaan hetki maailmantuskasta. Jokiahon yksi lempimaalauksista on Ihminen repii itsensä irti -teos, joka esittää punaista tempovaa hahmoa.

– Emme enää elä luonnollisessa syklissä luonnon kanssa, kuten metsästäjä-keräilijöinä. Aloimme irtaantua luonnosta maanviljelyksen myötä. Ihminen tuhoaa itsensä koittamalla repiä itsensä irti luonnosta, johon yhtenä eläinlajina kuuluu, Jokiaho kertoo.

Ihan kaikki Jokiahon maalaukset eivät käsittele luontoa. Häntä kiinnostaa myös politiikka, musiikki, tiede, taide ja kirjallisuus.

– Osa maalauksistani on dystooppisia, Jokiaho kertoo

Dystopia on ihanneyhteiskunnan vastakohta, epätoivottu tulevaisuus.

– Kuinka kauan voimme tarkkailla kärsimystä ulkopuolelta, Jokiaho miettii ja viittaa teokseen nimeltä Tarkkailijat, jossa hahmot katselevat ihmisruumiista koostuvaa puuta.

Teoksen maalaaminen kesti kaksi vuotta. Ensin Jokiaho teki sille pohjan, sitten ihmisruumiista koostuvaan puun. Vähitellen puun ympärille muodostuivat hahmot ja lopuksi vielä muu ympäristö.

– Kuinka paljon esimerkiksi Välimereen täytyy hukkua ihmisiä, pakolaisia, että lopetamme vain asian tarkkailemisen. Ja toisaalta, mitä voimme nykyisessä maailmantilanteessa asialle tehdä, hän pohtii.

Tekoprosessin aikana Jokiaho käyttää erilaisia tietolähteitä ja aisteja hyväkseen – usein tiedostamatta. Aina hän ei tiedä mitä maalauksesta lopulta tulee, vaan etenee ratkaisten ongelman kerrallaan. Lopulta työ tuntuu valmiilta, oikealta.

Männyn kevättä hän teki viisi vuotta. Se oli jo esillä aivan erinäköisenä, mutta ei silloin tuntunut vielä kuitenkaan valmiilta. Nyt se on valmis. Aivan tarkkaa paikkaa maalauksen inspiraation löytymiselle hän ei osaa sanoa.

– Varmaankin täältä Äkäslompolosta, Karilan kankaan ympäristöstä.

Riikka Jokiahon näyttely Puita, kukkia ja ihmisen kaltaisia olentoja on esillä Galleria Kellokkaassa 3. huhtikuuta saakka.