Muualta Lapista

Ketunpyynti on taitolaji

Kittilässä on takana hyvä pienpetojen pyyntikausi. Ketun metsästys päättyy Lapissa 30. huhtikuuta.

Kittilän kirkonkylällä asuva Timo Huttunen tietää mistä puhuu, kun kyse on pienpetojen pyynnistä. Koko ikänsä metsästystä harrastanut Huttunen aloitti aktiivisen kettujen, näätien ja minkkien pyynnin vuonna 1995 ja myöhemmin pyyntilajiksi tulivat myös harmittavasti Lappiinkin levinneet supikoirat.

Kettuja ja supikoiria Huttunen pyytää Kittilän kaatopaikan ja Repsuvuoman alueilla, näätiä Kumputunturissa sekä Lappalaisen suunnalla ja minkkejä eripuolilla kuntaa olevien ojien varsilta. Pitämänsä kirjanpidon mukaan hän on saanut vuodesta 1980 lähtien 411 kettua, 57 näätää, 120 minkkiä ja 4 supikoiraa.

Kettujen osalta kuluvan talven saldo on ollut 16 kappaletta, mutta muita saaliseläimiä ei ole pyydyksiin jäänyt ainuttakaan. Tästä huolimatta talvi on ollut pienpetojen pyynnin kannalta keskimääräistä parempi.

– Aloitin pyynnin lokakuun puolella ja lopetin helmikuun alussa, kun hanki meni liian kovaksi. Pyyntikausien pituudet ja saalismäärät vaihtelevat toisistaan paljon. Teen alkutalvesta moottorikelkalla pohjan, jota kuljen sen jälkeen suksilla. Pyytäminen vaatii päivittäistä ansoilla käymistä. Pidän kerralla jopa 15 ansaa, Timo Huttunen sanoo.

– Parasta ketunpyyntiaikaa olisi kevät, jolloin urokset kulkevat kiima-ajasta johtuen paljon, mutta silloin kelit tahtovat mennä huonoiksi.

Pienpetojen pyyntiuran alussa Timo Huttunen pyysi kettuja putkiansalla, joka osoittautui kuitenkin jäätymisestä johtuen nykyisin käytössä olevaa henkarimallista jalka-ansaa huonommaksi vaihtoehdoksi. Asutusten läheisyydessä pyörivien kapikettujen kiinni ottamiseen hän käyttää loukkua.

Ansan lisäksi kettujen pyyntivälineistöön kuuluvat jälkien peittämiseen tarkoitettu huiska, ansan asettamiseen käytettävät lapio ja kauha sekä ansaan kiinnitettävä, eläimen karkaamisen estävä puukapula. Lisäksi ansaa asetettaessa on käytössä erilliset ihmisen hajun peittävät hanskat. Saamansa saaliit hän lopettaa pistoolilla.

– Pienpetojen pyynti edellyttää voimassa olevan metsästyskortin sekä maanomistajan luvan pyytämiseen ja kelkkailuun, Timo Huttunen kertoo.

Kittilän riistanhoitoyhdistys palkitsee vuosittain kolme parasta pienpetojen pyytäjää lahjakorteilla ja lisäarvonnoissa on jaossa pieniä tavarapalkintoja. Timo Huttuselle kilpailu ja siinä menestyminen on tuttua puuhaa, sillä hän on voittanut kisan useampana vuotena.

– Paria saaliiksi saatua kapikettua lukuunottamatta kuluvan talven ketut ovat olleet hyväkuntoisia ja lihavia.

Näädät ovat lähialueiden metsähakkuista johtuen kaikonneet korpimaihin.

Timo Huttunen arvioi pienpetojen pyytämisellä olevan suuren merkityksen lintukantoihin. Näätien määrän hän sanoo olevan tällä hetkellä pudonneen, mutta uskoo niiden lisääntyvän kasvaneen oravakannan myötä.

– Näätä käyttää oravia ravinnokseen. Näädät ovat lähialueiden metsähakkuista johtuen kaikonneet korpimaihin. Kuluvana talvena näin vain yhdet näädän jäljet. Myös minkkikanta on lähes olematon, sillä saukot ovat tappaneet niitä paljon. Kaikkein pahimpia linnunpesien tuhoajia ovat supikoirat.

Huttusen luonnosta saamat eläimet päätyvät nykyisin korppien ja muiden metsän eläinten ravinnoksi, mutta kapiketut hän polttaa taudin leviämisen estämiseksi.

– Olen käyttänyt haaskana liikenneonnettomuudessa kuolleita hirviä, mutta niiden kanssa käy usein niin, että korpit ehtivät syödä eläimen ennen kettua. Kala on paras ketun syötti. Minulla oli kerran pyynnissä erittäin ovela kettu, joka ei millään mennyt ansaan, mutta kun vein syötiksi lohen, niin se jäi kiinni.

Jossain vaiheessa Timo Huttunen toimitti kettuja ja näätiä täytettäviksi ja sisustuksen lisäksi osa saaliista päätyi aikoinaan myös puoliso Anja Huttusen ompelemina hatuiksi ja kintaiksi.

Timo Huttusen paras saalis on ollut kuusi kettua seitsemästä ansasta. Tänä talvena hän on saanut enimmillään 2–3 kettua kerralla.

Keitän ansat ja näätäraudat ruostumisen ja hajun tarttumisen estämiseksi parafiinissa.

Noin kymmenen vuotta sitten Huttusen ansaan jäi niin iso kettu, että kun hän nosti eläimen ylös, niin sen häntä viilsi maata. Kettu olisi voittanut riistanhoitoyhdistyksen epävirallisen kisan, mutta se jäi pyytäjän harmiksi punnitsematta.

– Kun muut ketut kävelivät pintaa, niin se kahlasi. Olen saanut myös yhden töpöhäntäisen ketun, joka oli ilmeisesti menettänyt häntänsä tappelussa.

– Ketun pyynti on taitolaji. Siinä katsotaan, kumpi on viisaampi. Keitän ansat ja näätäraudat ruostumisen ja hajun tarttumisen estämiseksi parafiinissa. Ketun pyynti perustuu siihen, että eläin menee aina jossain vaiheessa samoja jälkiä ja astuu ansanaruun.