Paikallisuutiset

Seurakunnan viikon kirje: Ihmeitä ihmetellessä?

Tänä vuonna en voinut olla huomaamatta kevään ja kesän tuloa. Aloitin työn Enontekiöllä toukokuun puolivälissä, kun järvet olivat vielä jäässä ja lunta penkoissa. Sain seurata Hetan pappilasta avautuvaa maisemaa Ounasjärvelle ja sitä, kuinka reilussa viikossa aurinko teki tehtävänsä. Lumi ja jää sulivat silmissä ja koivujen lehdet puhkesivat elämää uhkuen. Pääkaupunkiseudun kaupunkilaiselle tämä oli upea elämys. Mitä sinä hyvä lukijani näet havainnoidessasi vuodenaikojen vaihtumista?

Pari viikkoa sitten Luppokodin hartaudessa eräs varsin iäkäs enontekiöläinen päivitteli kesän tuloa ja sitä, kuinka ihmeellistä se hänen mielestään oli. Ihailin hänen kykyään iloita ilmiöstä, jonka hän oli nähnyt huomattavan monta kertaa enemmän kuin minä, joka olen itsekin lähempänä sataa vuotta kuin syntymääni. Albert Einsteinin kerrotaan sanoneen, että on vain kaksi tapaa nähdä maailma: siten että kaikki on ihmettä, tai että mikään ei ole ihmettä. Luppokodin asukas vaikutti olevan liikkeellä tuolla ensimmäisellä tavalla.

Pienillä lapsilla on kyky ihmetellä. On hauskaa seurata, kuinka lapset eivät ota asioita itsestäänselvyyksinä, vaan kohtaavat elämän ilmiöitä hämmästellen, ihaillen ja ihmetellen. Kasvaessamme aikuisuuteen monilla meistä ihmettelyn kyky heikkenee, tai pahimmassa tapauksessa katoaa kokonaan. Jeesus puhui taivasten valtakunnan olevan tarkoitettu lastenkaltaisille. Meistä jokainen on varmasti tervetullut Jumalan valtakuntaan, mutta ehkä sinne näkemiseen tarvitaan mielenlaatua, jonka lapsi omistaa luonnostaan ja kohtaamani luppokodin asukas oli säilyttänyt.

Jos tuntuu ettet ole viime aikoina nähnyt ihmeitä, suosittelen sinua katsomaan uusin silmin ympärilläsi oleviin asioihin, ihmisiin ja ilmiöihin, tuttuihinkin sellaisiin. Mitä näet yöttömässä yössä, tutussa maisemassa tai eläinkunnassa? Kutsun sinua ihmetttelemään tätä luomakuntaa Psalmin 19 kirjoittajan sanoin:“Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaankansi kertoo hänen teoistaan. Päivä ilmoittaa ne päivälle, yö julistaa yölle. Ei se ole puhetta, ei sanoja, ei ääntä jonka voisi korvin kuulla. Kuitenkin se kaikuu kaikkialla,maanpiirin yli merten ääriin.”

Entä mitä näet naapurissasi tai omassa peilikuvassasi? Katsoessamme toistemme vajavaista ja ajoittain kovin rikkinäistä elämää, tai omaa peilikuvaamme Psalmissa139 meitä muistutetaan ihmisen todellisesta luonteesta:“Minä olen ihme, suuri ihme ja kiitän sinua siitä.” Toivotan sinulle Einsteinin ja luppokodin ajattelijan tavoin ihmettelyn kesää luonnon, naapurisi sekä oman peilkuvasi kanssa. Sinä olet ihme, suuri ihme!

Panu Pitkänen

Kirjoittaja on Enontekiön seurakunnan vs. kirkkoherra