Muualta Lapista

Monimuotoisuudelle mahdollisuus - kalankasvatuslaitos muutettiin kutupuroksi Naamijoella

Naamijoella pari vuotta sitten suljettu kalankasvatuslaitos muutettiin noin 400 metrin mittaiseksi kutupuroksi. Toiveissa on, että taimenet alkaisivat kutemaan siellä

Vuonna 1968 harrastuksena alkanut kalankasvatus muuttui 1978 yritystoiminnaksi. Naamijoen kalankasvatuslaitoksella oli käytössä yhdeksän kala-allasta, joissa kasvatettiin noin 40 000 kiloa kirjolohta vuodessa.

Rantavaaran kutupuroiksi nimetty yksityinen alue valmistui viime kesän lopulla. Entisiä kalankasvatuslaitoksen altaita yhdistelemällä ja olemassa olevaa maaperää muokkaamalla Birger Ylisaukko-oja sai nopeasti ja huokeaan hintaan luotua taimenelle mitoitetun kutupuron. Kustannusarvioksi laskettiin 24 000 euroa ja se näyttää Ylisaukko-ojan mukaan riittävän. Hanke sai 14 000 euroa avustuksina Lapin ELY-keskukselta ja loppusumma katetaan omalla rahalla sekä tekemällä töitä talkoovoimin.

Kustannukset eivät ole korkeat, sillä puro hyödyntää kalankasvatuslaitoksen luomia, edelleen toimiva vedensääntelyjärjestelmiä. Käytännössä ainoa isompi kustannus oli maan raivaus, johon kului Maanrakennus J Päkkilä Oy:llä alle sata työtuntia.

Tulvien varalta puroilla on useampi ylivuotokynnys, joiden ansiosta järjestelmä on käytännössä itsesäätöinen. Lisäksi purojen varrelta löytyy erilaisia mekanismeja, joilla veden määrää voidaan optimoida. Ylisaukko-ojan mukaan puron pitäisi pysyä toimintakunnossa myös kesäkuivilla. Purosta löytyy myös noin kahden metrin syvyinen talvehtimisallas.

– Kutupurojen yläjuoksussa oleva putki läpäisee 30 senttimetrin painehäviöllä 700 litraa vettä sekunnissa, Birger Ylisaukko-oja kertoo.

Veden lämpötila on kalojen kannalta merkittävä muuttuja. Harry Ylisaukko-oja kertoo veden lämpötilan nousseen kalankasvatuslaitoksen toiminnan aikana korkeintaan 24-asteiseksi, mutta vain poikkeustilanteissa.

Viime kesän lopulla valmistuneet kutupurot olivat esillä valtakunnallisen vesistökunnostusverkoston vuosiseminaarissa, jolloin osallistujat saivat päättää yhden kolmesta kohteesta, joihin lähtevät päiväksi tutustumaan. Yhdeksi kohteeksi valikoitui Rantavaaran kutupurot, jonne osallistujia saapui bussilla lähes 50. Paikan päällä Pellon kunnanjohtaja Katja Jaako-Körkkö toivotti vieraat lämpimästi tervetulleeksi ja kertoi Pellon matkasta Suomen viralliseksi kalastuspääkaupungiksi.

Naamijoki valikoitui yhdeksi vierailukohteeksi siksi, että se on valtakunnallisella mittakaavalla hyvin merkittävä. Samoihin aikoihin Capeenpurolla Laukaalla on toteutettu vastaavaa projektia. Kuten Laukaallakin, muotoilun jälkeisen kehityksen ja kasvun seuraaminen tulee tuottamaan runsaasti hyödyllistä tietoa.

Vesistökunnostusverkoston seminaarin retkiä suunnitellut Mika-Matti Maisonvaara kertoo hankkeen olevan erityisen kiinnostava siksi, että se osoittaa kyvykkyyttä luoda uusia elinympäristöjä, mikä on nykyisessä ilmastotilanteessa tärkeää.

Suomen Ympäristökeskuksen erikoistutkija Saija Koljonen on erityisen kiinnostunut kalojen lisäksi siitä, miten ja kuinka nopeasti sammalet, puut ja muu kasvusto alkaa kehittyä raivatulle maalle. Tarkoituksena on seurata usean vuoden ajan ravintoverkon kehitystä, aivan piilevistä alkaen.

– Vakaasti uskon, että tämä tulee kelpaamaan kalastolle, Koljonen vakuuttaa.

Alueella käy myös paljon ulkomaalaisia kalastajia, jotka suosivat Uusitalon mukaan perhokalastusta. Erityisesti he saattaisivat olla halukkaita rahoittamaan aluetta ja keskusteluja onkin käyty rahaston perustamisesta. Toimia rahaston eteen ei ole toistaiseksi tehty.

– Keskieurooppalaisilta on tullut tänä keväänä enemmän kyselyitä hauen kalastuksesta kuin lohen. En tiedä mistä se johtuu mutta toivottavasti se luo mahdollisuuksia siltä varalta, että Tornionjoen lohelle tulee heikompia vuosia, Naamisuvanto Salmon Fishing -yhtiön toimitusjohtaja Petri Uusitalo kertoo.

Uusitalo huomautti puheenvuorossaan taimenen kalastuksen olevan Tornion puolella kiellettyä. Hänen mukaan taimenet ovat lähivuosina lisääntyneen, ja hän toivoo kutupurojen lisäävän poikasten määrää entisestään. Maisonvaara lisää lohikannan heikkenemisessä huolestuttavinta olevan epätietoisuus.

– Minun mielestäni huolestuttavinta on se, että ei tiedetä syytä, miksi kalaa ei ole tullut, kun on ollut useita hyviäkin vuosia. Sitten kun syy tiedetään, mikä on toivottavasti pian, siihen pystytään reagoimaan ja sitä kautta turvaamaan Tornionjoen lohi, Maisonvaara selittää.