Kolumnit

Kädet mullassa, kastelukannu kourassa

Kesäkukkien kasvattaminen pihaa, parveketta ja kuistia varten synnyttää mielihyvää ja jännitystä kevättalvesta lähtien. Itävätkö siemenet, jaksavatko taimet varttua, miten ne selviävät koulimisesta, vahvistuvatko latvomisesta, osaavatko kiipeillä itse vai tarvitsevatko tukea, miten sopeutuvat ulkoilmaan? Sitten palkinto: ensimmäinen nuppu, joka nostaa hymyn huulilleni.

Esikasvattamalla kasvit itse varmistan, että saan edes peruskukkien taimia, sillä joskus olen jäänyt vaille kesähoidokkeja ja pihan värikästä somistusta, kun en ole törmännyt kukkakauppiaaseen. Perinteisiä lajeja on sitten hauska täydentää vierailevilla tähdillä ja harvinaisuuksilla.

Kun ulkona vielä leijailee lumihiutaleita, olohuoneen lattialle levitetty ruskea rakennuspaperi on mainio työskentelyalusta multahommille.

Viime vuosina olen kylvänyt maaliskuun loppupuolella orvokin siemenet, jotka olen kerännyt edellisenä kesänä tai syksynä. Samettikukat ehtii hyvin kylvää huhtikuussa ja daalianjuurakot istuttaa suuriin ruukkuihin toukokuun alussa. Nämä tutut, takuuvarmat lajit ovat puutarhamme peruspilarit.

Kun ulkona vielä leijailee lumihiutaleita, olohuoneen lattialle levitetty ruskea rakennuspaperi on mainio työskentelyalusta multahommille. Koiran pureskelemat konttiluut asettelen nurkkiin painoiksi, koska muuten paperi rullautuu tötteröksi. Alustan päällä on helppo koulia taimet katkaistuihin maitopurkkeihin.

Valoisalle kuistille olen kylvänyt ja istuttanut keijunmekkoa amppeliin. Pian voimakkaat versot tavoittavat katon ja verhotangot, joista herkät latvat pudottautuvat ikkunoiden eteen ryöppyämään pinkkipurppuraisin kukin. Osa rönsyistä laskeutuu sirosti yli ruukun laidan.

Lapin valoisat yöt antavat taimille valtavan kasvuvoiman, sillä pitkä aurinkoaikamme villiinnyttää ne kasvuun.

Myös lapsuudesta tuttu mustasilmäsusanna on toisinaan kiemurrellut itsensä kattoon asti ja pudotellut päälleni suloisia, keltaisia miniaurinkoja. Susannan tilalla testaan tänä kesänä tuoksuhernettä, joka harppoo kohti kattoa reippain askelin säleikössä. Sen ensimmäinen pinkki kukka sulattaa sydämeni. Mitä muita värejä onkaan vielä tulossa?

Lapin valoisat yöt antavat taimille valtavan kasvuvoiman, sillä pitkä aurinkoaikamme villiinnyttää ne kasvuun.

Kesäkuussa on soma jälleen upottaa kädet multaan, kun siirrän taimet kasvatuslaatikoihin ja ruukkuihin. Ulkona saan roiskuttaa huolettomasti multaa ylt´ympäriinsä ja lotrata veden kanssa. Siitä alkavat iltakastelut ja pihan kaunistuminen.

Onneksi mies huolehtii pensaiden, perennojen ja nurmikon hoidon. Perinteisesti Iitossa on odotettu tornionlaaksonruusun hempeän vaaleanpunaisten nuppujen avautumista ja sulotuoksua. Pihasyreenin violetti kukinta ja lehahdus loihtii mieleeni lapsuuden juhannuksen tanssilavan jytkeen ja hulmuavat kukkahelmat.

Alapihan loistavankeltaiset lapinnauhukset ja lemmikinsiniset ritarinkannukset ovat kuin auringot poutataivaalla ja tekevät olon autuaaksi.

Vaikka meillä on lyhyt kesä, on kasvien kanssa mahdollista puuhailla yli puolen vuoden ajan esikasvattamalla ne itse. Kasvun ihmeen seuraaminen kutittaa mieltä ja säteilee iloa. Ja miten se ensimmäinen ujo kukka hiveleekin sydäntä.