Muualta Lapista

Kaamasen runoilija Harri Harmaasusi Markoff pelkää, että Suomen kieli kuihtuu ja katoaa – runoissa pitää olla pisteet, pilkut ja isot kirjaimet

Harri Harmaasusi Markoff voitti Piharuno 2024 -kilpailun Kittilässä. Hän istuu kulttuurikotinsa sohvalla Kaamasessa ja kertoo elämästään sekä runoilijana että valokuvaajana.

– Minua pyydettiin viisi kertaa sinne Räkkäolympialaisiin. Nyt menin ja voitto tuli, hän kertoo menestyksestään runoilijoiden kisassa Kittilässä alkukesästä.

Kilpailun voitosta lähti tarve haastatella runoilijaa, mutta vastassa oli paljon enemmän kuin mihin toimittaja oli varautunut.

– Mie tulin tähän taloon vapunaattona vuonna 2007 Kemistä. Kotoisin olen Enosta, Pohjois-Karjalasta. Äitimuori asuu siellä vieläkin siinä Enon entisessä kuntakeskuksessa, ja velipoikia parikin asuu vielä siellä entisen kotikylän liepeillä.

– Minähän olen runoilijana kotoisin sellaisesta kylästä kuin Ukkola. Jumalten kylä. Ukko ylijumala oli vanha suomalainen jumala ja Ukkola oli sen koti, selvittää Markoff.

Yhteen aikaan tein niin, että merkitsin oudot sanat tähdellä ja kirjoitin alle selityksen, mutta sitten se oli sen verran työlästä, että mietin, että kattokaa googlesta, mitä se tarkottaa.

– Enso Gutzeit oli suuri työantaja siihen aikaan, siellä olin ja siitä läksin joskus 1980 -luvun puolivälissä Onni Suurosen tivoliin. Kun se tivolihomma meni talveksi kiinni, niin 1989 perustin Kemiin piirrostoimiston nimeltään Musta Tussi. Tein piirroskuvitusta ja pilakuvia lehtiin. Mulla oli kaikkiaan 37 lehteä, joihin tein kuvia.

– Mulla oli myös Yhdysvalloissa yksi suomenkielinen lehti, mihin meni sarjakuvia. Se on kauimmainen paikka, mihin niitä lähetin, kertoo Markoff.

Harri Markoff sai Kemissä ollessaan keuhkokuumeen, ja sen jälkitautina verenmyrkytyksen, mikä oli viedä hengen.

– Keukoissa oli enää neljä senttiä tilaa hengittämiseen, kun ne oli niin nestettä täynnä, hän kertoo. Tästä selvittyään hän ryhtyi suunnittelemaan muuttoa Kaamaseen.

Hänen ystävällään Leo Lastumäellä oli siihen aikaan mökki sekä Kaamasessa että Kuivaniemellä.

– Me metätettiin Kuoppalan Ahti, Leo ja minä siellä Oijärven Kivijoella, ja kerran se lähti puheeksi, että Leo halus tehdä vielä viimesen monologin.

– Leo ehdotti, että alkasin tehdä hänelle sellasia lyhyitä tarinoita. Sanoin, että voin minä yrittää, mutta sanoin siihen melkein heti, että ei ne kaupungissa onnistu, kertoo Markoff.

Hän tuli Lastumäen mökille Kaamaseen ja kirjoitti siellä toista kuukautta. Työn tuloksena oli noin 700 epilogia, mutta ei ne koskaan esiintymisiksi asti ehtineet. Leo Lastumäki sairastui eikä pystynyt enää töihin.

– Ei kirjoittamisella elä, ei mitään puhetta, eläkkeellähän minäkin olen. Tilanne on mennyt sellaiseksi, että sentin paksuisesta kirjasta pitäisi saada vähintään 25 euroa, ja posti vie siitä jo osan. Harri Harmaasusi Markoff

Tämän jälkeen Markoff löysi pitkän hakemisen jälkeen vuokra-asunnon Kaamasesta, muutti sinne, ja jatkoi kirjoittamista. Tavoitteena oli tuhat runoa. Sen jälkeen piti ryhtyä miettimään kirjoittamisen motiivia, mutta uusi tavoite asetettiin kuitenkin kahteen tuhanteen ja sen jälkeen vielä kolmeen tuhanteen. Runoja on nyt 3 500 ja tarinoita ”pari tuhatta”, kuten hän itse sen ilmaisee.

– Tiesin tähän ryhtyessäni jo sen, että kirjojen lukeminen tulee Suomessa vähenemään, ja sen takia en halunnut enää panostaa kirjojen tekemiseen.

– Ei kirjoittamisella elä, ei mitään puhetta, eläkkeellähän minäkin olen. Tilanne on mennyt sellaiseksi, että sentin paksuisesta kirjasta pitäisi saada vähintään 25 euroa, ja posti vie siitä jo osan. Se on niin nollasummapeli, että enempi siitä on varmasti jälkipolville haittaa, kun ne miettii, että mihin ne ne loput kirjat laittaa, hän sanoo nauraen.

Kirjoituksissani on aika vapaa muoto, mutta ei tämä nykymuoto, ei, ei.

– On se sillä tavalla sääli, että tämä kieli katoaa ja kuihtuu. Minähän olen suomen kielen rakastaja ja käytän siinä vanhoja sanoja. Yhteen aikaan tein niin, että merkitsin oudot sanat tähdellä ja kirjoitin alle selityksen, mutta sitten se oli sen verran työlästä, että mietin, että kattokaa googlesta, mitä se tarkottaa.

– Luin pentuna kaikki kirjat kotoa ja koulun kirjaston pariin otteeseen. Siitä jäi aivan valtava sanavarasto niin, että ei tartte sanoja hakea, vaan ne vanhat sanat kumpuaa jostakin. Kirjoituksissani on aika vapaa muoto, mutta ei tämä nykymuoto, ei, ei. Saavat tehdä, mutta minä en paneudu ollenkaan siihen, että kaikki on pienellä kirjaimilla eikä välimerkkejä ole ollenkaan. Jos se on taidetta, niin se on, mutta minun mielestä ei.

Kalevalan poljennosta ei Harri Markoff myöskään pidä, vaikka innostuikin teoksen myyttisestä puolesta. Koulussa oli pakko opetella pätkä Kantelettaresta, ja se vei kiinnostuksen kokonaan pois runoudesta.

– Paitsi nämä oli täällä takaraivossa nämä Yrjö Jylhän runot ja kun niitä kävi koululla 1960-luvulla ukko, Yrjö Jyrinkoski mustassa puvussa, valkosessa paidassa esittämässä, niin sehän oli vaikuttavaa. Hienoja esityksiä ja ajattelin silloin, että minun runous pitää olla semmosta, Markoff muistelee

Hän ajatteli, että Leo Lastumäen ääni sopisi hyvin hänen runoihinsa. Suunnitelma oli, että niitä esitettäisiin tarinoina nuotiolla. Hänen runojaan on myöhemminkin kysytty esitettäväksi, mutta samanlaista ääntä ei Lastumäen jälkeen ole löytynyt.

– Mulla se prosessi oli sellainen, että heräsin kolmen, neljän aikaan, keitin kahvit, otin hiukopalaa ja ryhdyin kirjoittamaan runoa. Jokaisessa runossa on kuva ja suurin työ oli etsiä ja sovittaa se kuva siihen jotenkin, kertoo Markoff.

Hän lopetti runojen teon vuonna 2018. Runojen määrä on hänen arvelunsa mukaan ehkä 3500.

Pikku majakan meren puolella ajopuinen,

selkänojaton penkki,

askeleet oijustavat karkealle rahille,

laivamadon rei'ittämälle pölkylle...

Harri Harmaasusi Markoff: Ratkaisu

Harri Markoff on kirjoittanut paljon muutakin, muun muassa 52 sunnuntairuoka -reseptiä, jotka on tehty pakinan muotoon. Hän asui siihen aikaan koiransa kanssa Ailigas -tunturissa ja tekikin näitä ruokia. Resepteistä olisi haluttu tehdä kirja, mutta hanke tyssäytyi ruokien kuvaamiseen ja jäi silloin kesken.

Harri Markoff toteaa, että hänestä on tullut kaamaslainen, sekä henkisesti että fyysisesti. Hän katselee muuta maailmaa Kaamasen suunnalta. Ikinä hän ei ole miettinyt muuttoa etelään, pikemminkin vielä pohjoisemmaksi, jos Kaamasen asunnosta on pakko lähteä.

– Tämä koko Suomi on täynnä lättäkyliä, kaikki on ihan samanlaisia, hän selvittää. Inari olisi eteläisin paikka, jossa voisi asua, hän toteaa.

Pidän usein knallia päässäni, kun liikun kodin ulkopuolella. Lapset pelkää ja koirat haukkuu.

Kirjallista materiaalia Markoffilla on paljon, mutta suurin osa on pelkästään digitaalisessa muodossa. Muista kirjailijoista hän mainitsee Jorma Eton ja Aila Meriluodon. Eppu Normaalin äidin, Kirsi Kunnaksen lastenrunot ovat jääneet mieleen jo lapsuudesta.

– Kunnaksen runothan on nerokkaita, hän suitsuttaa. Yrjö Jylhän ja Uuno Kailaksen tuotannot saavat myös kiitosta.

Harri Markoffin kaksi poikaa asuu Kemissä, siellä hän on suunnitellut käyvänsä piakkoin. Norjan puolella houkuttelee tietty jäätikkö, josta hän haluaisi kuvia.

– Kuvaan melkein pelkästään infrapunakameralla, hän kertoo. Kuvauskohteena on usein luonto.

– Niitä lintukuvia on jo parisataa tuhatta, niin että en minä niitä oikein enää kuvaa. Muutama harvinaisuuskin on siinä mukana.

Ongelmana on tällä hetkellä kuvausmatkojen majapaikka, matkailuvaunu. Jääkaappi on rikki ja uutta nyt odotellaan.

Harri Markoff lähettää maisemakuviaan joka aamuyö kahdelle amerikkalaiselle sivustolle. Niitä lähtee myös yhdelle brittisivustolle ja yhdelle italialaiselle.

– Kaamanen on minulle todella optimaalinen paikka asua. Helsingissä kävin viimeksi 2000-luvun alussa Leon (Lastumäki) kanssa, kun hänelle vaihdettiin lonkkanivel. Eteläisin paikka sen jälkeen on ollut Lappeenranta, kun velipoika asuu siellä.

– Kyllä mie ajattelin, että jos tekisin vielä sellasen dokumenttijutun, oikein kunnollisen, hän miettii

Harmaasusi-nimi tulee siitä, että Harri Markoff tapasi aikoinaan Kemissä amerikkalaisen intiaanin, joka totesi, että Your name is Gray Wolf. Lause jäi itämään ja antoi identiteetin, joka on pitänyt tähän päivään asti.

– Pidän usein knallia päässäni, kun liikun kodin ulkopuolella. Lapset pelkää ja koirat haukkuu, hän toteaa nauraen tästä Harmaasuden ulkoisesta olemuksesta.