Kotimaa

Kokeile mietoa juolukkaa ja pirtsakkaa pihlajaa

Marjaneuvoja Kati Lampela leipoi juolukoista piirakkaa, pihlajanmarjoja hän vinkkaa käyttämään esimerkiksi vispipuurossa.

Pöytään katetaan kahvin kanssa marjapiirakka, joka äkkiseltään näyttää taidokkaasti valmistetulta mustikkapiirakalta. Nyt luvassa on kuitenkin uusi makuelämys — juolukkapiirakka. Tämä maineikkaan ja makean mustikan varjoon jäänyt luonnontuote on supermarja, joka ei jostain syystä tahdo kelvata suomalaisille.

– Sen poimiminen on jäänyt itsellänikin vähemmälle. C-vitamiinia on kuitenkin enemmän kuin mustikassa, ja siinä on paljon antioksidantteja ja kversetiiniä, joka toimii vapaita radikaaleja vastaan, Kittilän Sirkassa asuva marjaneuvoja ja luonnontuotealan tuottaja Kati Lampela sanoo.

Lampela on edellispäivänä käynyt poimimassa kotinsa läheltä juolukoita. Juolukka on helppo poimia, ja se ei värjää käsiä siniseksi kuten mustikka tekee. Marjoja kannattaa etsiä soiden laitamilta, kosteammilta paikoilta kuin mustikoita. Juolukka kypsyy hieman myöhemmin kuin mustikka.

Juolukoiden seassa piirakassa on myös puolukoita. Lampela lisäsi niitä leivokseen sen vuoksi, että juolukoita löytyi tällä kertaa melko niukasti, ja siksi, koska puolukan maku tuo luonnetta miedon juolukan rinnalla.

– Juolukassa on vähemmän sokereita ja happoja kuin mustikassa, Lampela kertoo.

Piirakka on hyvää, se ei ole suuri yllätys. Lampela kertoo, että osansa makuun tuo maarianheinäsokeri. Perunajauhoja on hieman enemmän, koska juolukassa on paljon nestettä. Muuten resepti on aivan tavanomainen. Miksi juolukoita ei sitten käytetä enempää ruoanlaitossa?

Lampelan mukaan juolukkaa on luultu myrkylliseksi ja sen on epäilty aiheuttavan vatsa- ja pääkipuja. Marjaa on joskus sanottu tämän vuoksi juovukaksikin.

– Uskomukset ovat lujassa, Lampela huokaa.

Toinen huonoksi marjaksi syyttä moitittu ja rumalla nimellä siunattu luonnontuote on variksenmarja. Lampela on poiminut niitä suuria määriä esimerkiksi glögiä varten. Variksenmarjalle on kuitenkin keksitty kauniimpikin nimi: kaarnikka.

– Kaupasta löytyy jo hyvin variksenmarjamehua, mutta juolukasta ei mitään.

Variksenmarjoista ja muista marjoista Lampela tekee tuoremehua, jolloin vitamiinit säilyvät paremmin kuin esimerkiksi Mehumaijalla höyrystämällä. Tuoremehua varten marjat soseutetaan tehosekoittimella rikki, ja mehu tekeytyy sitruunahapossa pari päivää.

– En lisää vettä, jolloin se on täyttä mehua.

Tuoremehuun voi lisätä sokeria ja mehun voi pakastaa. Koska Lampelan kaltaisilla luonnontuotteiden kerääjillä pakastimet ovat täynnä marjoja ja riistaa, tuoremehun voi myös säilyttää viileässä puolisäilykkeenä. Lampela suosii säilytyksessä steriilejä viinipusseja, joihin 80-asteiseksi kuumennettu mehu kaadetaan.

Mehun teon sivutuotteeksi jääneistä kuorista Lampela rouhii kuitupitoista jauhetta, jota voi käyttää esimerkiksi myslin seassa.

Pihlajanmarja on yksi aliarvostetuimpia marjoja.

Seuraavaksi pöydälle nostetaan snapsilasit. Pihlajanmarjatuoremehu piristää ja sopii hyvin alkoholittomaksi vaihtoehdoksi maljojen kohotukseen.

– Pihlajanmarja on yksi aliarvostetuimpia marjoja. Pihlajanmarja käy kaikkeen, Lampela sanoo.

Tuoremehun lisäksi Lampela tekee pihlajasta hyytelöä, joka sopii riistaruokien tai juustojen kaveriksi sekä leivontaan ja jälkiruokiin.

– Marjoissa on luonnostaan pektiiniä, jolloin se alkaa hyytyä. Siirappiakin olen tehnyt.

Lampela vinkkaa, että pihlajamarjat kannattaa poimia syyskuussa, kun ensimmäiset pakkaset puraisevat enimmän kirpeyden pois. Saman tempun voi tehdä myös pakastamalla marjat, ja myös kuivaaminen loiventaa makua.

– Kuivatuista ja vedessä keitetyistä pihlajanmarjoista tulee tosi hyvää vispipuuroa, Lampela sanoo.

Poimimisessa kannattaa olla ripeä, sillä pihlajanmarjoja rakastavat tilhet voivat hetkessä tyhjentää puut marjoista.

Pihlajanmarjojen poimiminen eroaa muusta marjastuksesta monella tapaa. Komeimmat pihlajat kasvavat usein jonkun pihalla, jolloin tarvitaan lupa.

– Moni antaa kyllä luvan. On myös hyvä muistaa, että vilkasliikenteisen tien varrella marjoissa voi olla pölyä.

Metsässä, näköetäisyyden ulkopuolella pihlajanmarjoja voi poimia jokaisenoikeuksilla. Poimimiseen voi tarvita myös tikkaita.

Hyytelöä Lampela tekee myös riekonmarjoista. Riekonmarja kasvaa tuntureiden laella, ja syyskuussa kasvin lehdet värjäytyvät näyttävästi punaiseen ruskaan. Itse marja on musta ja maultaan melko mieto.

– Se kiinnosti, kun kukaan ei missään sitä käyttänyt. Hintaa tuotteelle tulee väkisinkin, kun kulkemista tunturin huipulle tulee ja siellä joutuu konttaamaan ja nostelemaan oksia.

Lampela kertoo, että riekonmarja kiinnostaa tutkijoita, sillä ankarissa olosuhteissa kasvava marja tuottaa terveellisiä ainesosia. Marjassa on myös paljon C-vitamiinia.

Kaikkien syömäkelpoisten marjojen poimiminen kannattaa, jo pelkästään ulkoilun ja terveyshyötyjen vuoksi.

– Suositus on, että kaksi desilitraa marjoja tulisi syödä monipuolisesti joka päivä, Lampela sanoo.