Muualta Lapista

Helsingissä ja Pelkosenniemellä asuva Leena Valmu kirjoitti kirjan alkoholistin kapeasta muotista

Hyvin työssään pärjäävien alkoholistien on vaikea saada apua ongelmaansa, sanoo alkoholismista omakohtaisen kirjan kirjoittanut Leena Valmu.

Alkoholismi nähdään terveydenhuollossa ja koko suomalaisessa yhteiskunnassa liian kapeasti, ja se on suuri ongelma.

Sitä mieltä on Helsingissä ja Pelkosenniemellä asuva tietokirjailija, biotieteen dosentti Leena Valmu, joka on julkaissut viime keväänä omakohtaisen kirjan Ulos baarikaapista.

– Kun on kysytty, miksi julkaisin tämän kirjan, niin kyllä yksi syy on, että haluan ravistaa terveydenhuoltoa ja etenkin työterveyshuoltoa. Mullakin oli se tyypillinen tarina, että kun kerroin omasta juomisestani ja todellisuudessa join liian paljon, mua ei otettu tosissaan. Mä en sopinut siihen alkoholistin muottiin, Valmu sanoo.

Kirjailijan mukaan se muotti on alkoholisti, joka on pudonnut yhteiskunnasta, on jo rappiolla. Rappioalkoholisti saa hoitonsa. Kun Valmu kertoi juomisestaan työterveyshuollossa, jossa kävi uupumuksensa takia, hän oli kansainvälisessä työssään hyvin pärjäävä, koulutettu ihminen, joka toimi johtotehtävissä ja esihenkilöasemassa neljässä eri maassa. Hän oli toimintakykyinen alkoholisti.

Alkoholi oli kietoutunut pikkuhiljaa tiiviisti elämän hetkiin. Iloihin, jännitykseen, paineisiin. Lentokenttien loungeihin, kotiin ja juhlaan.

Alkoholi on helppo ja nopea rentouttaja, johon toleranssi kasvaa vähitellen. Määrät kasvavat ja hyvään oloon tarvitaan enemmän ja enemmän.

– Alkoholi on nopein aivojen mielihyvärataan vaikuttava aine, Valmu toteaa biotieteen dosentin tietämyksellä.

On helpompi valita pari lasia viiniä kuin lähteä hiihtolenkille.

Alkoholia on joka paikassa.

Ulos baarikaapista on päiväkirjamainen teos, jossa Valmu kertoo vuodestaan, jolloin hän päätti yrittää ottaa juomisensa haltuun ja onnistui siinä. Omakohtaisen kokemuksen lisäksi alkoholismia peilataan yhteiskunnallisten ja lääketieteen lasien läpi.

Valmun mukaan hyvin töissään pärjäävien naisten alkoholismi on yleistä ja tabu. Syitä voi hakea suorituspaineista ja toisaalta alkoholin leimaavasta kulttuurista.

Skumppa- tai viinilasi kuuluu Suomessakin nykyään moneen tilanteeseen.

– Alkoholia on joka paikassa. Me saatiin Suomeenkin eurooppalainen juomakulttuuri, jossa juodaan viinilasi joka päivä, mutta samaan aikaan se, että juodaan kerran viikossa kovat kännit, ei lähtenyt mihinkään. Meillä on samaan aikaan ne molemmat kulttuurit, Valmu pohtii.

Nykyisten pari-kolmekymppisten, Valmun lasten ikäisten juomakulttuurissa tosin näkyy jo muutosta. Valmu on nähnyt, kuinka nuori sukupolvi saattaa monessa tilanteessa valita jättää juomatta.

Mä olen alkoholisti, mutta alkoholisti, joka voi käyttää alkoholia kohtuullisesti.

Ulos baarikaapista -kirjan vuoden alusta on nyt kuutisen vuotta. Valmu jakoi vuoden kvartaaleihin ja loi itselleen kehikon, jossa juomisen tuli pysyä. Määrät ja ajat juomiselle oli kirjattu valmiiksi: juhlissa sai juoda esimerkiksi kaksi annosta, ei enempää.

– Olin työssä, jossa kaikki on kvartaali- ja vuosikelloajattelussa, se tuli suoraan sieltä, Valmu hymähtää.

Valmu halusi kohtuullistaa alkoholin käyttöään, ei lopettaa kokonaan. Hän on löytänyt siihen polun, ja yksi syy julkaista kirja oli heittää julkiseen keskusteluun kohtuullistamisajatus raitistumisajatuksen rinnalle.

– Mä olen alkoholisti, mutta alkoholisti, joka voi käyttää alkoholia kohtuullisesti.

Tässäkin kohtaa ajattelumme alkoholismista on Valmun mukaan yksioikoista. Ajattelemme, että alkoholistin tulisi vain panna korkki kiinni ja se on aino keino parempaan. Kohtuullistamisesta ei juuri keskustella

– Ei ole olemassa yhdenlaista alkoholismia, mutta sitä hoidetaan yhdellä, samalla tavalla. Onhan meillä muillekin sairauksille yksilöllisiä tapoja hoitaa, Valmu vertaa.

Kuluneisiin kohtuullisiin vuosiin mahtuu yksi takapakki, retkahdus. Sen jälkeen Valmu löysi tiensä tuttavan kautta alkoholistien vertaistukiryhmään Helsingin päihdepoliklinikalle. Sitä hän oli kaivannut jo pitkään. Hän oli viimein palvelussa, johon häntä ei työterveyshuollosta koskaan ohjattu.

Lapset sano, että kyllähän me ollaan huomattu, että sä oot salaa juonu.

Kohtuukäyttö lähti myöntämisestä. Rehellisyys perheelle ja ystäville oli satuttavaa ja työn takana. Oli paljon piiloteltua häpeää.

– Lapset sano, että kyllähän me ollaan huomattu, että sä oot salaa juonu.

Valmu opetteli itseään uudelleen ja joutui miettimään minäkuvaansa: kuka hän on, jos ei se juova ja aina juhlissa viimeisenä riekkuva?

– Onko se se Leena, josta juuri pidetään?

Tuli uusia tapoja olla juhlissa. Nykyään Valmu keskittyy tarjoilujen puuhaamiseen ja saattaa emännöidä kosteissa juhlissa ohjelmaa, kuten tietokilpailuja.

– Siitä on sanottu, että onpa kiva, että oli muutakin ohjelmaa kuin vain sitä juomista.

Avantouimareissa on muuten paljon alkoholisteja.

Valmu kehitti uusia rutiineja. Kun hän joi, alkoholi ei kuulunut aamuihin, vaan iltoihin. Illat ovat yhä vaikeimpia. Viinipullo oli ennen kuin ystävä. Nyt Valmu keittää illalla hyvää teetä ja syö sen kanssa juustoa.

– Ihmiset kysyy, olenko löytänyt korvaavia juttuja, niin tuo on semmoinen. Toinen on avantouinti. Avantouimareissa on muuten paljon alkoholisteja.

Elämässä tulee olla hyviä, odotettavia asioita rutiininomaisesti. Nykyään tv-sarjoja tavataan katsoa suoratoistopalveluista putkeen monta jaksoa, mutta Valmu säännöstelee suosikkisarjojaan ja saattaa katsoa vain jakson viikossa.

Mulla on täydellinen kielto juoda pahaan oloon.

Tärkeää oli myös päästä kiinni pahoihin tunteisiin, joita lääkitsi alkoholilla. Mitä niiden takana oli?

– Pahojen tunteiden analysointi oli mulle tärkeää. Pääsee pohtimaan, mistä asiat johtuu.

Valmu noudattaa nyt sääntöä, että suruun ei juoda, vain iloon.

– Mulla on täydellinen kielto juoda pahaan oloon.

Alkoholissa on myös hyvää, haluan sanoa myös sen.

Valmu ei halua moralisoida tai demonisoida alkoholia.

– Alkoholissa on myös hyvää, haluan sanoa myös sen.

Joku saattaa vasta viinaa nautittuaan saada joskus puhuttua tunteistaan, ja sellaisen ihmisen perhe saattaa muistella alkoholin käyttöä aivan hyvällä omaisen kuoltua.

Jos kuitenkin alkoholi aiheuttaa enemmän pahaa oloa kuin hyvää, jotain pitää tehdä.