Muualta Lapista

Inarilaisella perhomiehellä Ari Savikolla on monta elämänvirtaa – yksi niistä on Juutua

Ari Savikko on aina ollut virtavesien kalastaja. Tornionjoen latvavesiltä löytyy Savikon pyhiinvaelluskohde Rommaeno.

– Juutualla on maine suurtaimenjokena. Sieltä voi joskus tulla se kymppikiloinen kojamo. Minulle Juutua on läheinen perhokalastusjoki, mutta samalla se on minulle joki, jonka rannalla lapset kasvoivat ja oppivat perhokalastamaan, ja siellä he oppivat uimaankin, kertoi Ari Savikko Ivalon kirjastossa, jossa hän esitteli hänen ja ystävänsä Sulo Tiaisen kirjoittamaa kirjaa Perhokalastajien elämänvirrat (Väyläkirjat 2023).

Tiainen ei päässyt paikalle, mutta Savikko vakuutti, että pitkän linjan kalatietokirjailija Tiainen lähestyy kirjassa virtavesiä aivan eri tulokulmasta kuin hän, joten se tekee kirjasta vielä mielenkiintoisemman lukupaketin.

– Minä olen käytännössä asunut koko aikuisikäni Lapissa, mutta Sulo asuu Helsingissä. Hän on tehnyt yli 200 reppureissua Lapin kalapaikoille. Hän katsoo pohjoista eri tavalla kuin minä, joka olen virtojen lähellä. Ja onhan Sulolla erilainen perspektiivi asioihin, kun on 20 vuotta vanhempi.

Eihän se minun joki ole, mutta jos sieltä rannalta löytyy roskaa, niin tuntuu siltä kuin joku olisi sotkenut omaa etupihaani.

Ari kertoi, että Juutua on hänelle henkilökohtaisin virta.

– Perhe on asunut Juutuan rannalla 20 vuotta. Siellä on minulle tapahtunut eniten oman elämäni aikana. Monet siellä koetut tapahtumat tulevat varmasti kantamaan minua monien huonojenkin aikojen yli.

– Ja kun on asunut saman joen rannalla yli 20 vuotta, niin suhde jokeen on hyvin henkilökohtainen. Eihän se minun joki ole, mutta jos sieltä rannalta löytyy roskaa, niin tuntuu siltä kuin joku olisi sotkenut omaa etupihaani.

Kun menin naimisiin 2004, niin meillä on ihan avioehdossa, että vuodessa täytyy olla oikeus vähintään yhteen kalareissuun, joka kestää kaksi viikkoa.

Yksi Ari Savikon elämänvirroista on Rommaeno, joka on yksi Tornionjoen Suomen puoleisista latvajoista.

– Rommaeno on taas ihan erilainen virta minun elämässäni kuin kaikki muut, koska Rommaenolla minä olen joka vuosi kaksi viikkoa. Kun menin naimisiin 2004, niin meillä on ihan avioehdossa, että vuodessa täytyy olla oikeus vähintään yhteen kalareissuun, joka kestää kaksi viikkoa. Ja Rommaeno on se virta, missä nuo viikot kuluvat.

Savikko kuvaili, että Rommaeno on hänelle oikeastaan pyhiinvaelluspaikka, sillä se on ainoa paikka, missä hän saa latautua kaikessa rauhassa ja olla irti puhelimesta ja kaikesta hälystä.

– Rommaeno on todellista erämaata ja sieltä on 40 kilsaa lähimmälle tielle. Siitä on tullut niin tärkeä paikka, että kun lumet alkaa sulamaan, niin sitä jo miettii, että koskahan lähdetään. Ja Rommaenon reissujen yksi rikkaus on se, että tunturiluonto näyttää aina voimansa. Heinäkuussa voi olla hellettä, mutta yhtä lailla voi olla aivan jäätävän kylmää. Sää ei voi pilata Rommaenon reissua, kunhan asenne on kohdallaan.

Valjastettuhan se oli, mutta minulle se joki merkitsi vapautta päästä jonnekin.

Ari Savikko on aina ollut virtavesien mies ja virtaavien vesien kalastaja. Toiset ovat järvi-ihmisiä, mutta Ari on henkeen ja vereen jokien mies.

– Kai se juontaa ihan lapsuudesta, kun kotimme lähellä Kuusamossa virtasi Korteoja. Ei kai siinä ollut edes kaloja, mutta vesi virtasi ja purolla oli mukava leikkiä. Seuraavaksi kuvaan mukaan tuli Iijoki. Oli kova pala muuttaa 12-vuotiaana Kuusamosta Pudasjärvelle, kaikki kaverit ja harrastukset jäivät taakse. Mutta onneksi oli Iijoki. Valjastettuhan se oli, mutta minulle se joki merkitsi vapautta päästä jonnekin. Tutustuin jokeen kanootilla ja veneellä, ja siellähän minä opin perhokalastuksen.

– Eihän siihen aikaan juuri kukaan perhokalastanut ja vehkeitä oli vaikea saada. Juuri silloin muutoin perhokalastuksella oli hieman elitistinen leima, asia, mikä ei toki enää leimaa perhokalastusta.

Ivalon kirjastossa kyseltiin Ari Savikolta, uskooko hän atlanninlohen palaavan Tenoon, mikä myös on yksi hänen elämänsä virroista. Savikko vaikutti hieman pessimistiseltä sen suhteen, että vanhat hyvät ajat enää palaisivat Tenolle:

– Vaikea sanoa. Kun asiaa miettii, niin tuntuu että näköpiirissä on enemmänkin uhkakuvia ja paljon enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Eikä ole tietoa, mitä on tapahtunut meren suuressa ekosysteemissä. Ymmärrän sen, että Tenon lohestusta on rajoitettu, kun eihän mitään muuta käytännössä pystytä tekemään kuin säätelemään joen kalastusta. Ilmastoa me emme voi säädellä.

Katsoin, että millaisella perholla hän sen tittinsä kalasti. Sehän oli ruma kuin mikä, kuin venttiilikumi.

Savikko piti selvänä, että Tenolla tullaan hyödyntämään kyttyrälohta, koska se on käytännössä pieni pakkokin.

– Sitä nousee jokeen niin paljon, että jotakin sille tehdään, mutta se jää nähtäväksi, hyödyntääkö elämysmatkailu kyttyrää vai otetaanko sitä rajulla pyynnillä ylös jokisuulta ja käytetään ravinnoksi. Kyttyrälohi on tullut jäädäkseen ja sille lajina täytyy tapahtua joku katastrofi, että se itsestään katoaisi joesta.

Tenolta Savikon mieleen on jäänyt huvittava tapaus, kuinka yksi vanhempi herrasmies nosti ensimmäisellä heitolla titin Boratbokcasta.

– Vesi tuli tulvassa ja minä en ollut saanut mitään koko harmaana aamuna, kun se vanhempi herrasmies tuli sinne kalastamaan. Katsoin, että millaisella perholla hän sen tittinsä kalasti. Sehän oli ruma kuin mikä, kuin venttiilikumi. Siinä kävi mielessä, että ei lohi taida välittää hienojen perhojen päälle yhtään mitään.

En oikein usko mihinkään tehopyyntiin, ei haukea pysty poistamaan.

Savikolta kyseltiin, kalastaako hän verkoilla ja vastaus oli jyrkkä ”ei”.

– Perhokalastus ja samoin pilkkiminen on se minun juttu. Se on ihan kunniallinen tehtävä pitää näillä pyyntimuodoilla nelihenkinen perhe kalassa. Mutta ei minulla tietenkään ole mitään verkkokalastusta vastaan. Se on ihan sama, millä ihmiset täällä kalansa pyytävät, kunhan pyytävät ja käyttävät hyväkseen puhtaiden vesien luonnonantimia.

Ari Savikko epäili, että kun ilmasto muuttuu, niin myös Inarin vesistöjen kalakanta tulee muuttumaan.

– Aikaiset lämpimät keväät suosii haukea, joka on kevätkutuinen kala. En oikein usko mihinkään tehopyyntiin, ei haukea pysty poistamaan. Parempi vaan katsella hyviä haukireseptejä. Harrikin voi olla voittaja tässä ilmastomuutoksessa. Ainakin Saraspään Seppo sanoo, että kiloharri ei ole yhtään harvinainen Inarijärvessä.

En lähde yksiselitteisesti täysin kriminalisoimaan Pyydystä ja päästä-kalastusta, mutta jos vesi on lämmintä, niin kyllähän se irtipäästetty kala stressaantuu ja sen elossapysyminen on kyseenalaista.