Ihmiset 

Kari Kyrö lähtee ehdolle saamelaiskäräjävaaleihin: ”Turha riitely pitää saada pois, neuvotellaan niin pitkään, että väsytään riitelemään”

– Tein päätökseni, olen ehdolla tulevissa saamelaiskäräjävaaleissa. Ei tuo päätös helppo ollut, mutta päätökseen vaikuttivat ennen muuta pyynnöt, joita olen saanut, sanoo Kari Kyrö.

– Näitä pyyntöjä ehdokkaaksi asettumiseen tulee saamelaiseen alkuperäiskansaan kuuluvilta eri alueilta; entisestä kotikunnastani Utsjoelta, Enontekiöltä, Sodankylästä, sekä muualta Lapista ja Suomesta, ja tietysti meiltä Inarin kunnasta. Näiden pyyntöjen ja yhteydenottojen jälkeen on tullut tunne, että ehdokkuus näissä vaaleissa on paikallaan, kun vaaliasiamieskin varahenkilöineen itse vielä ilmoittautui, kertoo Kari Kyrö.

Saamelaiskäräjävaalien ehdokasasettelu päättyy 3. toukokuuta ja se on nyt varmaa, että yksi ehdokkaista on inarinsaamelaiseen alkuperäiskansaan kuuluva Kari Kyrö, jonka ehdokkuuden vaalilautakunta syksyllä oli hylännyt.

– Olen jo miettinyt omia vaaliteesejäni, ja ylitse kaiken nousee se ajatus, että kaikkien meidän on tärkeää ymmärtää tyhjän riitelyn turmiollisuus koko yhteisölle. Erityisesti tällaisena epävarmuuden aikana siihen ei kerta kaikkiaan ole varaa. Siksi nyt on haettava sopua kaikin voimin.

– Vain sovussa eläen ja yhteistyötä tehden saamelainen alkuperäiskansa ja sen osat kielineen ja kulttuureineen voivat selvitä. Yksituumainen kansa on vahvempi ja vain yksimielisenä isoista asioistaan se saa aina paremmin läpi myös tärkeimpiä tavoitteitaan.

Kyrön mukaan riitelyä on nähty jo tarpeeksi ja epäsopu on käynyt saamelaisille kalliiksi, kun KHO määräsi järjestämään uudet vaalit.

– Oikeusministeriönkin olisi kannattanut jo ajat sitten ryhdistäytyä ja sen virkamiesten valojensa mukaisesti toimia saamelaisen alkuperäiskansan keskinäistä yhdenvertaisuutta tavoitellen. Vaalilautakunnan ja saamelaishallinnon virheistä maksetaan nyt koko saamelaispolitiikassa ja sen uskottavuudessa kalliit oppirahat. Toivottavasti nyt on opittu sekin, että ei saamelaista alkuperäiskansaa voi jakaa kahteen kastiin. Eihän nykyisin enää voi olla niin, että osalla on oikeudet, ja osalla niitä ei ole.

– Korkein hallinto- oikeus kumosi vaalituloksen, oli tapahtunut laittomuuksia ja KHO määräsi uudet vaalit. Poliisikin kiinnostui asiasta ja kehotti tekemään rikosilmoituksia. Toki, asiat on saatava lailliselle tolalle, mutta se on sanottava, että tuntuu tosi pahalta, että näin pitkällä oltiin valmiita menemään.

– Asianosaisilta voisi kysyä monenlaista, mutta en kysy. Siksi en kysy, että nyt on tärkeintä kääntää katseet eteenpäin, tulevaan, ensin vaaleihin ja sen jälkeen ennen kaikkea tulevan vaalikauden tavoitteisiin ja koko saamelaisen alkuperäiskansa yhteisömme parempaan tulevaisuuteen.

Kari Kyrö sanoo, että jos hän tulee valituksi Saamelaiskäräjille, niin hän tekee kaikkensa sen eteen, että Saamelaiskäräjillä löytyy yhä enemmän yksituumaisuutta ja yhdenvertaisuutta.

– Ei siihen muuta keinoa minun käsittääkseni ole kuin keskinäinen neuvotteleminen. Istutaan ja neuvotellaan niin pitkään, että väsytään riitelemään. Niinhän se on ennen vanhaan ollut Lapissa, että asioista tingataan vaikka yötä myöten ja lopulta huomataan, että enemmän tässä on porukkaa yhdistäviä asioita kuin erottavia, niin että ”parempi se on sovussa meijän ellää.”

– Aikaa on hukattu jo ihan tarpeeksi. Jos heti olisi otettu vaaliluetteloon kaikki meidät inarinsaamelaiseen alkuperäiskansaan kuuluvat ja muutkin sinne kuuluvat, niin asia olisi ollut sillä selvä ja olisi voitu käyttää tämäkin kallisarvoinen aika yhteisten ongelmien, tulevaisuuden ja asioiden ratkomiseen.

Kyrö sanoo, että lisääntyvä maahanmuutto vaikuttaa osaltaan sekin perinteisen kulttuurin elinvoiman uhkiin. Saamelaisen alkuperäiskansan yhtenäisyys on tärkeää maahanmuuton lisääntyessä. Saamelaisen alkuperäiskansan ja kaikkien sen osien elävää kulttuuriperimää täytyy suojella. Ei sen elinvoima suinkaan ole itsestäänselvyys.

– Olen huolissani myös saamelaisnuorista, jotka muuttavat työn perässä etelään ja jäävät sille tielleen, kun eivät näe kotiseudullaan elämisen mahdollisuuksia. Yhteistä tahtoa tarvitaan nyt alueen elinkeinojen kehittämisessä saamelaisalueella, yhteensovittamisen, yksituumaisuuden ja yhdenvertaisuuden hengessä sekin onnistuu paremmin. Silloin myös nuorillemme avautuu paremmin elämän ja toimeentulon mahdollisuuksia kotiseudullaan.

Kari Kyrö muistuttaa, että saamen kielten eteen tehty työ on kiitoksen arvoista. Kielityötä täytyy tehdä koko ajan, jotta kieli säilyy elävänä. Samoin on saamelaisen alkuperäiskansan omaperäisen ja rikkaan perinnekulttuurin laita, kaikkien sen osien. Niiden elinvoiman säilyttäminen ja edistäminen ovat myös hyvin tärkeitä osoittamaan jälkipolville luonnon ja ihmisen kestävän yhteiselon tärkeyttä.

– Olen varma, että kaikki ehdokkaat, jotka Saamelaiskäräjille pyrkivät, haluavat edistää saamen kielten opetusta ja asemaa. Toki on niin, että kaikilla saamelaiseen alkuperäiskansaan kuuluvilla ei ole ollut mahdollisuutta muutamaan sukupolveen oppia kieltä lapsuuden kodissaan. Onneksi nyt ovat kielipesät ja kouluopetus. Se kaikki on todellinen kulttuuriloikka, johon lapset nyt ovat päässeet. Kirkkokaan ei aina ole ollut niin suvaitsevainen kuin nyt, sillä aikanaan sekin kitki saamen kieltä pois, etenkin meistä inarinsaamelaisista, ja sitten tuli kielensä menettäneitä saamelaisia.

– Mutta tässäkin yhteydessä muistutan, että ei pelkkä kieli tee kenestäkään saamelaiseen alkuperäiskansaan kuuluvaa. Kyllä se niin on, että polveutuminen on ihmisessä pysyvintä mitä on. ”Veri on vettä sakeampaa” tässäkin, polveutuminen on alkuperäiskansaan kuulumisessa tärkeä, aivan kuten sekä YK:n ihmisoikeuskomitea, että CERD-komitea ovat tuoreissakin lausunnoissaan todenneet.

– Se inarinsaamelainen alkuperäiskansanosa, mikä aikoinaan menetti saamen kielensä, säilytti kaiken inarinsaamelaisen kulttuurinsa kalastuksineen ja muine luonnonkäyttö muotoineen, mukaan lukien pienimuotoinen poronhoitokin. Totta kai, he ovat osa saamelaista alkuperäiskansaa, kulttuurinsa säilyttäneinä, samoilla esi isiensä paikoilla edelleen asuvina ja polveutuessaan alkuperäiskansasta. Elämä ja kulttuuri ovat jatkuneet inarinsaamelaisen alkuperäiskansanosan elinpiirissä aivan kuten ennenkin, vaikka kieli olosuhteiden pakosta vaihtui suomeen, painottaa Kari Kyrö.

– Eli yhteistyön rakentaminen yhdenvertaisuuden periaatteella kaikkien saamelaisen alkuperäiskansanosien välillä, se on minun vaalilause tulevissa vaaleissa. Saamelaisalueen ihmisten välinen ystävyys ja keskinäiset ihmissuhteetkin syvenevät taas sillä tavoin ja voivat yhä paremmin, kun turha riitely heitetään pois.

– Meitä saamelaisia ja asukkaita ylipäätään täällä Inarin kunnassa ja saamelaisalueella, on vain kourallinen, joten ei meillä ole tämmöisenä levottomana maailmanaikana varaa kinata tyhjää, vaan aikaa ja resursseja pitää säästää ja käyttää oleelliseen; kaikkinaisesti elinolojemme parantamiseen, kaikkien yhteiseksi hyväksi.

Kari Kyrö toivoo myös, että vaaleihin löytyisi ehdolle uutta ja nuorta väkeä.

-Minä toivon, että Saamelaiskäräjille tulisi, sellaista uutta väkeä, joka on aukaissut silmänsä ja nähnyt, ettei tällaisesta jatkuvasta tyhjästä riitelystä mitään hyvää seuraa. Juuri nuoret ovat kyvykkäitä ja avainasemassa näidenkin turhien erimielisyyden solmujen aukaisuun. Ja aina parempi, jos me vanhemmat saamme nyt neuvoteltua vähä vähältä ne solmut nuorillemme helpompaan, vetosolmuasentoon.