Paikallisuutiset

Lapin soiden viklo näkyy ja kuuluu kauas

Kerttuset puolestaan ovat etelän pensaikoiden laululintuja.

Viklot ovat kahlaajasuku, joka kuuluu erityisesti Lapin luontoon. Levinneisyydeltään pohjoiseen keskittyvistä vikloista mustaviklo ja liro pesivät monissa osissa Lappia, mutta punajalkaviklon levinneisyys on kaksijakoinen. Laji pesii Käsivarressa ja Utsjoella, mutta näiltä alueilta etelään se lähes puuttuu.

Toinen punajalkaviklon levinneisyysalue ulottuu Perämeren rannikkoa pitkin Kemin ja Tornion seudulle. Koko Suomen mitassa punajalkaviklo on hyvin merellinen laji, joka on sisämaassa harvalukuinen pesijä.

Pohjois-Lapissa punajalkaviklo asustaa mieluiten palsasoilla, joilta löytyy niukkakasvuista mutaa ja avoin lietettä kuten meren rannoilta.

Punajalkaviklo kuuluu ja näkyy pesimäpaikallaan. Sen vartiopaikaltaan esittämä loppumaton varoitusääni kaikuu kauas. Linnun räikeänpunaiset jalat ja valkeat siipikuviot ovat hyviä tuntomerkkejä.

Viklojen ja monien muidenkin kahlaajien pesimäbiologia soveltuu hyvin Lapin lyhyeen, mutta ravintotuotannoltaan kiihkeään kesään.

Naaras munii neljä munaa, joiden haudonta-aika on runsaat kolme viikkoa. Poikaset jättävät pesän kuoriuduttuaan ja alkavat pian etsiä itse hyönteisistä ja muista pikkueläimistä koostuvaa ravintoaan.

Lapin kesä on kaikkein lyhyin punajalkaviklonaaraille, jotka aloittavat syysmuuttonsa jo heinäkuussa ja jättävät poikueen koiraan hoteisiin. Tämä perhe-elämän työnjako on ominaista monille muillekin kahlaajille.

Kerttuset ovat pieniä ja vaatimattoman värisiä Etelä-Suomen laululintuja. Levinneisyydeltään pohjoisimmaksi yltää kiihkeäsointinen ruokokerttunen, joka viihtyy vesistöjen varsien pajukoissa ja suokasvillisuuden seassa.

Rytikerttunen asustaa laajoissa järviruoko- ja osmankäämikasvustoissa, erityisesti merenlahdilla. Molemmat kasvit ovat harvinaisia Lapissa, joten rytikerttunen puuttuu koko Lapin linnustosta.

Laululintuna rytikerttunen on monien sukulaistensa vastakohta, sillä se toistaa soinnitonta ja yksitoikkoista säettään, joka usein hukkuu ruokokerttusen kuorolauluun.

Ruovikko muodostaa suojaisen elinpiirin rytikerttuselle. Poikaset varttuvat korimaisessa pesässä, joka on ripustettu ruokojen varaan. Joskus nouseva vedenpinta voi tuhota rytikerttunen pesän, mutta silloin emot rakentavat uuden. Myöhäiset poikueet voivat viipyä pesässä syyskuun alkuun saakka.

Rytikerttusen sopeutumista erikoiseen elinympäristöönsä todistaa se, että poikaset voivat jättää pesänsä jo pariviikkoisina ja lähteä lentokyvyttöminä kiipeilemään ruokojen varsille.

Ravinnon puolesta rytikerttunen pärjäisi Lapin kesässä, jossa riittää hyönteisiä ja niiden toukkia lintujen poikasille.

Punajalkaviklo oli viikon 23 ja rytikerttunen on viikon 24 luontoääni Yleisradiossa. Luontoäänet löytyvät myös Yle Areenasta.