Ihmiset

”Meidän duodji taipuu myös kirkkoon” – Magga kertoo videolla tekstiilien symboliikasta

Piispan messussa Marianpäivän sunnuntaina esillä olleet kirkkotekstiilit syntyivät osana Maarit Maggan väitöstyötä.

Sunnuntaista piispanmessua ennen taiteilija Maarit Magga esitteli Jumalan lapset – duodjitaidetekstiilit julkisessa tilassa -näyttelyään, joka koostuu kirkollisista tekstiileistä.

– Sain Enontekiön seurakunnalta luvan käyttää kirkkoa suunnittelutyön areenana, ja vietin täällä useampia kuukausia yksin, Magga kertoo.

Näyttely on osa hänen väitöstyötään, jossa hän tutki saamelaisen käsityön eli duodjin esteettistä olemusta taiteellisen produktion kautta.

Magga kertoo suunnittelutyön tekemisen aikana huomanneensa, kuinka tärkeää on se, että näkee luonnoksen tai puolivalmiin työn juuri kirkossa, jonne tekstiilit on tarkoitettu. Ylhäältä lehteriltä hän esimerkiksi on huomannut, että tummansininen duodji tarvitsee jotakin punaista pöydän päihin.

Alttarilla hän kertoo myös hoksanneensa yhtäkkiä stolan ja ehtoollisen yhteydessä käytettävien liinojen mallin. Sama idea kantaa hänen mukaansa koko tekstiilisarjan läpi: Hetan kirkon puuveistos, ”joka on risti eikä kuitenkaan ole”.

Välillä kirkossa suunnittelemassa on ollut mukana myös avustajia, esimerkiksi hänen sisarensa Kristiina Magga.

– Minulla on niin onni, että on tuollainen sisko.

Villalankasommittelu tuo ytimen meidän perinteestämme esille ja tyydyttää minun silmääni.

Esillä Hetan kirkossa olivat alttaritekstiili eli antependium, liturgiset tekstiilit stolat ja kalkkiliinat ja kolehtilakit. Sarjaan kuuluu myös vihkimatto Tiennäyttäjä, joka on esillä muualla.

Magga kertoo, ettei hän aluksi millään meinannut saada suunnitelmaansa mieleisekseen, värejä tai duodjia ylipäätään tuntui vaikealta saada sopimaan suunnitelmaan. Kokeiluja ja sommitteluja sai tehdä pitkään ennen kuin ratkaisu tyydytti häntä.

Koristesommittelussa Magga on käyttänyt villalankaa. Hänen duodjikielessään on minimalismia, sillä liikaa tai turhaa hän ei halua yhteenkään duodjiin.

– Villalankasommittelu tuo ytimen meidän peristeestämme esille ja tyydyttää minun silmääni.

VIDEO: Maarit Magga kertoo alttariduodjin taustoja.

Kuvaus: Katja Keskitalo

Ne voi nähdä vasta polvistuessaan alttarille.

Alttariduodjin taustalta löytyy äidinäidin Kristiinan kysymys ”Oletko Jumalan lapsi” pienelle Maaritille. Sisnapalaset alttariduodjissa kuvastavat Jumalan lapsia, jotka on liitetty erivärisillä langoilla yhteen.

– Ne voi nähdä vasta polvistuessaan alttarille, Magga sanoo.

Symbolismi on Maggan mukaan hänen duodjeissaan hyvin tärkeää, ja sitä täytyy osata tulkita.

Duodjitaidetekstiilien tummansininen väri tulee hänen isoäitiensä eli áhkkujensa vaatetuksesta.

– Huomasin, että alttaritaulun mosaiikkiveistoksessa on samoja sävyjä, joten oli hyvin luonnollista, että se tulee olemaan pääväri.

Punainen väri oli ehdoton tuodessaan tekstiiliä esille, ja itä-Enontekiöllä Jaurintunturin alueella vihreä on Maggan mukaan hyvin tyypillinen väri, joten siitä tuli tekstiilien tehosteväri.

Se on vuoropuhelua värien kanssa.

Kirjaliinoissa symboliikka on loihdittu sukupuolien mukaan. Suurempi kirjaliina kuvastaa miehen pukua ja koristesommittelumallia, joka on ollut 1930–40-luvulla tavallinen. Kirjaliinoissa olevan ristin muoto on Hetan entisestä, poltetusta kirkosta.

Kun koristenauhoja ei ole ollut, on käytetty villalankaa, ja sen kiinnittäminen on tapahtunut käsin. Koneella Magga ei edes ajatellut voivansa duodjitaidetta tehdä, sillä käsillä tekemällä saa yhteyden duodjiin. Hänelle on suunnattoman tärkeää tehdä töitä koko vartalollaan, ja duodji syntyy silmien ja käsien yhteistyönä.

Duodjille tyypillistä on Maggan mukaan myös käytännöllinen kauneus. Villalanka sekä kiinnittää osat toisiinsa että synnyttää sommittelulla esteettistä kauneutta.

– Se on vuoropuhelua värien kanssa.

Tekstiileissä on myös saamelaisille hyvin tärkeää suojeluksen ja varjeluksen symbolia, hopeaa. Maggan mukaan vain saamelaiset ovatkin hopeaa käyttäneet suoraan kankaaseen tai nahkaan kiinnitettynä.

VIDEO: Maarit Magga esittelee kolehtilakit, joiden sarvi- ja pahkapuiset kahvat on suunnitellut ja valmistanut hänen sisarensa Kristiina Magga. Lakin reunoja koristaa Hetan sota-aikana poltetun kirkon ristin muoto, joka on tunturimaiden yllä.

Kuvaus: Katja Keskitalo

Näissä duodjeissa on esitettynä enontekiöläinen murre, duodjin kieli.

Piispanmessussa mukana on sarjan viidestä stolasta kaksi. Stola on liina, joka puetaan papin alban päälle.

Piispa Jukka Keskitalolla on yllään valkoinen stola. Magga kertoo, että se on koristeltu hopealla ja mustalla. Kirkkoherra Teemu Aallon yllä puolestaan on vihreä, enontekiöläinen stola, jonka lähtökohdan Magga kertoo löytyvän peskin kauluksesta ja gáktista, miehen puvusta.

– On tietenki minulle suuri kunnia nähdä stolat käytössä ensimmäisen kerran, Magga lisää.

Aalto kertoo saaneensa viime vuonna kutsun Maggan väitöstilaisuuteen, jossa tarkastettiin hänen väitöskirjansa Gákti lupauksena, Duodjin moniaistinen visuaalisuus ja estetiikka kirkollisissa tiloissa.

– Oli kunnia olla mukana. Sanoit siellä kuvatessasi duodjitaidetta, että ”sielullisuus antaa hengen ja ilman henkeä ei ole elämää”. Se on mielestäni tosi kauniisti ilmaistu ja sanoitettu sitä, että tekemässäsi prosessissa sielu ja henki ovat läsnä olevina, ja sitähän me täällä kirkossakin tuomme esille, Aalto kertoo.

Yleisö kysyy Maggalta, mikä hänelle on prosessin aikana ollut suurin juttu tai oppi.

– Se on oikeastaan se, että meidän duodji taipuu myös kirkkoon ja julkiseen tilaan. Näissä duodjeissa on esitettynä enontekiöläinen murre, duodjin kieli, vastaa Magga.

Lähde kuvatekstejä varten: Maarit Maggan kotisivu maaritmagga.fi