Paikallisuutiset

Mustavalkoinen sotka on tarujen alkulintu

Etelän kuusikoiden lintu, rautiainen, asuu harvalukuisena tunturikoivikossa.

Tukkasotka on sukelteleva keskikokoinen vesilintulaji, jonka juhlapukuisesta koiraasta ei voi erehtyä. Sen höyhenpuvussa vuorottelevat vain musta ja valkoinen väri, mutta läpi vuoden ruskehtavan värinen naaras on vaikeampi tapaus.

Sotkat ovat pohjoisen lintusuku punasotkaa lukuun ottamatta. Sen todistavat lintututkimukset, mutta myös kansatiede ja nimistö: Enontekiöllä liplattelee Sotkajärvi. Enontekiöllä lajin levinneisyys on säilynyt 2000-luvulla lähes vakiona, mutta parimäärät ovat vähentyneet ja pesimävesistöt harventuneet.

Kalevala tuntee sotkan maailman alkumunan pyöräyttäjänä, mutta vanhan kansan sotka merkitsi usein myös telkkää. Niistä sai luomakunta joskus alkunsa. Nykyajan sotkat pyöräyttävät kymmenkuntakin munaa , mutta tulos on vuosi vuodelta laihempi. Kolmannessa lintuatlaksessa arvioidaan, että vuoteen 2010 mennessä tukkasotkakanta romahti 1990-luvun 120 000 parista alle puoleen.

Elinympäristön muutokset tukkasotkan pesimäalueilla eivät käy ainakaan ainoaksi syyksi lajin laskevalle trendille. Tukkasotka viihtyy etelän rehevillä järvillä, mutta pohjoisemmassa myös karummilla.

Kymmenkunta vuotta sitten sorsalintuja vaivasi laaja lintuinfluenssaepidemia, joka tappoi runsaasti tukkasotkia talehtimisalueillaan Keski-Euroopassa. Sotkakannat pystyvät toipumaan melko nopeasti satunnaisista tappioista, mutta pikkupetojen aiheuttamat pesimätappiot vaivaavat vesilintuja varsinkin etelän järvillä.

Rautiainen ei ole tiainen, vaan lähempi sukulainen lajille puna- tai sinirinta. Etelässä rautiainen pesii mieluiten kuusikoissa, nuorissakin, ja sekametsissä, mutta Enontekiöllä ja muualla Pohjois-Lapissa laji on toisenlaisten ympäristöjen laji. Se asustaa harvalukuisena tunturikoivikoissa, mutta puuttuu laajoilta alueilta.

Rautiainen sopeutuu Lapin joskus kylmäänkin kesään rakentamalla taidokkaan ja lämpöä eristävän pesän melko matalalla puuhun tai pensaaseen. Pesän runkomateriaali koostuu sammalista, pienistä oksista ja kasvin varsista. Emot vuoraavat pesän esimerkiksi poron karvoilla, villalla ja sammalten punaisilla pesäkeperillä.

Vanhojen metsien lajikato ei kosketa rautiaista samalla tavalla kuin oikeita tiaisia. Sotien jälkeen rautiaiskannaksi arvioitiin alle 30 000 paria, mutta se on kasvanut yli puoleksi miljoonaksi pariksi.

Kuusimetsien osuuden kasvu, metsien pirstoutuminen ja nuorentuminen ovat lisänneet rautiaiselle soveltuvia pesimäympäristöjä. Laji levittäytyy vuosi vuodelta pohjoisemmaksi. Ilmastonmuutoskaan ei häiritse rautiaista, koska laji talvehtii keskisessä Euroopassa. Kovat talvet rasittivat aikaisemmin rautiaiskantaa, mutta nykyään talvehtijat selviävät paremmin.

Tukkasotka on viikon 17 ja rautiainen viikon 18 luontoääni Yleisradiossa. Luontoäänet löytyvät myös Yle Areenasta.