Kotimaa

Presidenttiehdokkaiden välillä on isoja eroja syrjäseutujen asemasta ja tuloeroista: Katso miten vaalikoneen vastaukset eroavat

Presidenttiehdokkaiden mielipide-erot näkyvät Enontekiön Sanomien vaalikoneessa, kun ehdokkailta kysyttiin näkemyksiä syrjäseutujen palveluista ja ihmisten välisestä tuloerosta.

Presidenttiehdokkaiden välillä löytyy eroja suhtautumisessa syrjäseutujen julkisiin palveluihin. Jyrkintä kantaa edustaa Jussi Halla-aho (ps.), jonka mielestä on hyväksyttävä, että julkisia palveluja on vähemmän syrjäseuduilla.

– On itsestään selvää, että harvaan asutuilla alueilla ei ole mahdollista ylläpitää samaa palvelutasoa kuin kaupungeissa, Halla-aho vastasi.

Aiheesta kysyttiin ehdokkailta vaalikoneessamme. Väittämä kuuluu: On hyväksyttävä, että julkisia palveluja on vähemmän syrjäseuduilla.

Neutraalia kantaa kysymykseen edustivat valitsijayhdistyksen ehdokas Mika Aaltola (sit.) ja Harry Harkimo (liik).

Muut ehdokkaat olivat eri mieltä asiasta. Li Anderssonin (vas.) mielestä peruspalveluiden pitää olla saatavilla kaikkialla.

– Kaikkien on voitava asua haluamallaan seudulla tai kaupungissa tulotasostaan riippumatta. Emme voi luoda yhteiskuntaa, jossa varakkuus määrittelee asuinalueen ja jossa pienituloiset, joilla ei ole varaa asua kasvukeskuksissa, joutuvat tekemään hyvin pitkiä työmatkoja, Andersson vastasi.

Jutta Urpilaisen (sd.) mielestä julkisia palveluita on kehitettävä kokonaisuutena.

– Julkisia palveluja pitää olla saatavilla Suomen kaikilla alueilla, mutta on selvää, että palveluverkko on tiheämpi ja palvelutarjonta monipuolisempi siellä, missä asukkaita on enemmän. Kriittisten julkisten palvelujen saatavuus on turvattava kaikille suomalaisille, Urpilainen vastasi.

Suomalaisten taloudellista asemaa koskevassa kysymyksessä syntyi enemmän mielipide-eroja. Ehdokkaista Halla-aho, Sari Essayah (kd.), Aaltola ja Alexander Stubb (kok.) olivat sitä mieltä, ettei haittaa, että jotkut ryhmät ovat yhteiskunnassa paremmassa taloudellisessa asemassa kuin toiset.

Ehdokkaiden mielestä opiskelemalla ja työtä tekemällä ansaitaan parempi taloudellinen asema.

Halla-ahon mielestä aktiivisuus tulee myös palkita.

– Ongelma ei ole se, että jotkut menestyvät, vaan se, että liian monella asiat ovat liian huonosti. Jos ahkeruutta ja toimeliaisuutta ei palkittaisi, vaan kaikki olisivat samassa taloudellisessa asemassa, se luonnollisesti johtaisi hyvin passiiviseen yhteiskuntaan, Halla-aho vastasi.

Täysin eri mieltä olivat Urpilainen ja Andersson. Urpilainen puhui yhdenvertaisuuden puolesta. Hänen mielestään kohtuullisten tuloerojen yhteiskunnat ovat kaikkein vakaimpia yhteiskuntia.

– Ihmisten välisiä tuloeroja on syytä kaventaa oikeudenmukaisella tulonjaolla ja riittävällä toimeentulolla. Eriarvoisuuden vähentämiseksi jokaisella ihmisellä pitää olla yhdenvertaiset mahdollisuudet onnistua.

Neutraalin kannan asiaan ottivat Stubb, valitsijayhdistyksen Olli Rehn (kesk.) ja valitsijayhdistyksen Pekka Haavisto (vihr.). Haavisto totesi, että markkinataloudessa tuloeroja syntyy ja niiden tasaamiseen käytetään muun muassa verotusta.

– On tärkeää seurata myös tuloerojen kehitystä, koska liian korkeiden tuloerojen yhteiskunnassa kokemus yhteisyydestä voi rikkoutua. Esimerkkinä erilaisten palvelujen syntyminen eri tuloryhmille ja eriytyneet asuinalueet, totesi Haavisto.

Ehdokkailta kysyttiin myös näkemyksiä taloudesta koskien Kiinan kauppaa ja metsätaloutta. Haavisto ja Essayah olivat ainoat ehdokkaat, joiden mielestä Euroopan ja Suomen ei ole pyrittävä eroon Kiina-riippuvuudesta kaikessa kaupassa ja tuonnissa.

Haavisto oli kannassaan neutraali. Essayah muistutti Kiinan olevan Suomelle kolmanneksi tärkein vientimarkkina ja monien yritysten kasvunäkymät liittyvät Kiinaan.

– On viisasta irrottautua strategisista riippuvuuksista ja vahvistaa omavaraisuutta näillä aloilla, mutta vientivetoisena maana Suomi on riippuvainen ulkomaan kaupastaan ylipäätään ja silloin on hyvä rakentaa toimivia kauppasuhteita mahdollisimman laajasti. Tämä pätee Eurooppaan yhtälailla, Essayah totesi.

Metsäkysymyksessä mielipiteet jakaantuivat kolmeen leiriin. Haaviston, Urpilaisen ja Anderssonin mielestä on tärkeämpää huolehtia metsien luonnon monimuotoisuudesta ja hiilinieluista kuin taloudellisesta tuottavuudesta.

Haavisto sanoi pitävänsä kysymystä epäonnistuneena.

– Talouskasvun ja ympäristön asettelu vastakkain edustaa vanhanaikaista ajattelua. Sillä ei ole enää pohjaa todellisuudessa. Tällä hetkellä erityisen nopeasti kasvavat esimerkiksi vihreän siirtymän investoinnit.

Eri mieltä asiasta olivat Harkimo, Essayah ja Halla-aho. Neutraalin kannan ottivat Rehn, Stubb ja Aaltola.

Vaalikoneen väittämä, että asevelvollisuus tulee laajentaa koskemaan myös naisia, saa presidenttiehdokkailta laajaa kannatusta. Kantojen tarkemmat perustelut tuovat kuitenkin esiin näkemyseroja naisten osallistamisen toteutuksesta.

Kukaan ei ilmoita olevansa väittämästä täysin samaa mieltä, mutta samaa mieltä ovat Halla-aho, Andersson, Harkimo, Haavisto, Rehn ja Aaltola.

– Tämä on tasa-arvokysymys, ja lisäksi kaikki sukupuolet tarvitaan varmistamaan, että parhaat osaajat saadaan osaksi puolustusjärjestelmää, Aaltola sanoo suorimmin asiasta, josta keskustelua on Halla-ahon mielestä syytä jatkaa.

Tasa-arvo nousee esiin muissakin perusteluissa, mutta samalla ilmenee toteutustapaeroja.

– Täysimittaisen sotilaskoulutuksen antaminen koko ikäluokalle vaatisi Puolustusvoimille huomattavia lisäresursseja. Pitäisin hyvänä askeleena sitä, että yhteisten kutsuntojen kautta järjestettäisiin koko ikäluokalle koulutusjakso, jossa olisi esimerkiksi väestönsuojelu- ja ensiapukoulutusta, Haavisto toteaa.

– Palvelukseen olisi hyvä valita sukupuolen sijaan motivaation ja osaamisen perusteella. Uudistus ei lisäisi koulutettavien määrää, mutta parantaisi reserviläisarmeijamme suorituskykyä ja lisäisi kansalaisten valinnanvapautta, Andersson katsoo.

Rehn ja Harkimo puhuvat koko ikäluokkaa koskevasta palvelusvelvollisuudesta.

– Ensimmäinen askel on koko ikäluokkaa koskevat tulevaisuuskutsunnat. Seuraava askel olisi yleinen koko ikäluokan palvelusvelvollisuus, jossa ensisijainen palvelusmuoto edelleen olisi asepalveluksen suorittaminen. Myös siviilitehtävistä on muodostettava kriisiaikojen reservi, Rehn summaa.

– Osa suorittaisi asepalveluksen, osa muun palveluksen, joka tukee yhteiskunnalle merkittäviä toimintoja, Harkimo kiteyttää.

Alexander Stubb ja Sari Essayah ovat eri mieltä, Jutta Urpilainen on neutraali.

– Joukkotuotannon määrällisten tarpeiden kannalta vain miehille pakollinen varusmiespalvelus on toistaiseksi riittävä. Olen kuitenkin valmis avoimin mielin keskustelemaan asiasta, jos tulevaisuudessa ilmenee aihetta tarkastella asiaa uudessa valossa, Stubb muotoilee.

– Kutsunnat tulee avata koko ikäluokalle ja rohkaista tyttöjä ja naisia suorittamaan vapaaehtoinen asepalvelus, mutta sen ei tarvitse olla pakollinen, Essayah toteaa.

Urpilaisen mukaan kaikki sukupuolet ovat maanpuolustukselle tärkeitä, mutta asevelvollisuuden mahdollisen päivittämisen tulee tapahtua maanpuolustuksen ja kokonaisturvallisuuden tarpeista.

Itärajan varustelussa Halla-aho, Aaltola, Essayah ja Harkimo ovat täysin samaa mieltä väittämästä, että Suomen tulee palauttaa maamiinat takaisin käyttöön itärajalla.

– Sota Ukrainassa on osoittanut, että miinat ovat puolustajalle tehokas ja halpa asejärjestelmä. Niistä luopuminen oli vastuuton ja sinisilmäinen päätös, Halla-aho sanoo ja summaa muiden samanmielisten perusteita.

Eri mieltä ovat Stubb, Rehn ja Urpilainen, joiden mukaan Puolustusvoimat on kyennyt korvaamaan maamiinat muilla suorituskyvyillä. Maamiinojen korvauksen mainitsevat myös Haavisto ja Andersson, jotka ovat väittämästä täysin eri mieltä.

– On tärkeää, että tässä maailman tilanteessa, jossa monenkeskistä yhteistyötä, kansainvälisiä sopimuksia, normeja ja periaatteita haastetaan yhä enemmän, Suomi itse noudattaa kansainvälisiä velvoitteitaan, Andersson teroittaa.

Kukaan ei ole täysin samaa mieltä väittämästä, että Suomen lakia tulee muuttaa niin, että se selkeästi sallisi ydinaseiden tuomisen Suomen alueelle. Halla-aho, Aaltola ja Essayah ovat kuitenkin samaa mieltä.

– Ei ole näköpiirissä, että kenelläkään olisi tarvetta tai halua tuoda Suomeen ydinaseita, mutta voi myös olla ongelmallista, jos lainsäädäntö tekee tämän mahdottomaksi kaikissa tilanteissa, Halla-aho muotoilee.

– Ydinaseita ei tuoda Suomeen kuin äärimmäisen hädän keskellä, Aaltola vakuuttaa.

Essayah korostaa, että Naton 5. artiklan ennaltaehkäisevä vaikutus perustuu myös ydinpelotteeseen.

Rehn ja Urpilainen ovat väittämästä eri mieltä, Haavisto ja Andersson täysin eri mieltä.

– Ydinaseiden sijoittaminen Suomeen tai lähialueille ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista myöskään liittokunnan kannalta, Rehn katsoo, eikä Haavistokaan näe sijoitustarvetta Suomeen.

– Suomeen ei tule missään tilanteissa sijoittaa ydinaseita eikä Suomen maa-alueita, ilmatilaa tai merialueita saa käyttää ydinaseiden kuljetukseen tai läpikulkuun, Andersson alleviivaa.

Stubb ja Harkimo suhtautuvat asiaan neutraalisti.

– Suomen ei tule ennalta rajata pois mitään kollektiivisen puolustuksen osa-aluetta. Suomeen ei kuitenkaan olla tuomassa ydinaseita, eikä niiden hankkimiselle Suomen alueelle ole mitään varsinaista tarvetta, Stubb muotoilee.

– Ydinaseet tulee sallia alueellamme sotaharjoituksissa ilmassa ja merellä. Suomeen ei kuitenkaan tule sijoittaa ydinaseita pysyvästi, Harkimo rajaa.

Vahvaa yksimielisyyttä löytyy siitä, että Suomen tulee olla valmis kaikissa tilanteissa lähettämään Viroon sotilaita ja aseita, jos Viro joutuu hyökkäyksen kohteeksi. Stubb, Rehn, Aaltola ja Harkimo ovat täysin samaa mieltä ja muutkin ehdokkaat samaa mieltä. Perusteena korostuu sitoutuminen Natoon ja sen yhteiseen puolustukseen.

Yksikään ehdokas ei yhdy väittämään, että Suomen tulee rakentaa kahdenvälisiä suhteita Venäjään irrallaan EU:n yhteisestä linjasta. Halla-aho, Urpilainen ja Essayah ovat eri mieltä, kaikki muut täysin eri mieltä. Perusteina painottuvat liittolaisuus, yhteinen linjanveto ja Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa.

Jos Stubb, Halla-aho, Aaltola tai Rehn olisi saanut päättää, Suomi olisi hakenut Natoon jo ennen vuotta 2022. Kolme on Nato-jäsenyyden varhaisemman hakemisen "jos minä olisin saanut päättää" -väittämästä täysin samaa mieltä ja yksi (Rehn) samaa mieltä.

Haavisto, Urpilainen, Essayah ja Harkimo ovat väittämästä eri mieltä ja Andersson täysin eri mieltä eli he eivät olisi jättäneen jäsenyyshakemusta ennen vuotta 2022. Siihen saakka riitti Suomen aikaisempi linja, mutta turvallisuustilanne ja kansan kanta muuttuivat, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.

Tutustu tarkemmin ehdokkaiden näkemyksiin ja niiden perusteluihin vaalikoneessamme:

Enontekiön Sanomien vaalikone

Presidentinvaalien ennakkoäänestys alkaa keskiviikkona 17. tammikuuta.