Paikallisuutiset

Punakylkirastas on sukunsa yleisin Lapissa

Lapin sirkkujen serkku on sukupuuton partaalla.

Punakylkirastaan säe on yksi Suomen yleisimpiä linnunlauluja Lapissa ja koko Suomessa. Lintuatlastutkimuksen mukaan laji pesii useimmissa Enontekiön 10x10 kilometrin tutkimusruuduissa.

Punakylkirastas muuntelee lauluaan niin paljon, että joskus on vaikea uskoa, että kyse on samasta lajista. Säkeen tavujen, korkeuden ja melodian muunnelmat voivat olla peräisin kaukaa Suomen ulkopuolella pesiviltä linnuilta.

Tavuja säkeessä voi olla 1-2:sta yli viiteen. Vaimea kitinä, joka seuraa kirkasta säettä, johtaa tunnistuksessa oikeille jäljille.

Punakylkirastaan pitkän aikavälin kannanvaihtelut poikkeavat valtavirrasta. Laji on ollut aina vahvoilla Lapissa, mutta on runsastunut myös Keski- ja Etelä-Suomessa.

Nykyään Suomessa pesii runsaasta miljoonasta yli kahteen miljoonaan punakylkiparia. Vaihtelu riippuu vuosittaisista eroista, jotka puolestaan johtuvat edellisen vuoden pesimätuloksesta ja talvehtimistappioista.

Punakylkirastaan pohjoista luonnetta vahvistaa se, että sen pesimäympäristöksi käyvät myös tunturiseutujen pajukot ja tunturikoivikot. Laji ei myöskään kärsi hakkuista ja vanhojen metsien kadosta, koska se viihtyy nuorissa havumetsissä, hakkuiden reunoissa ja aukoillakin, kunhan pesäpuita löytyy.

Sirkut on Lapin luontoon kuuluva pikkulintusuku, jonka edustajia ovat pajusirkku ja pohjansirkku. Niiden pesimäympäristöjä ovat suot, kosteikot ja niiden reunamilla kasvavat pensaikot.

Peltosirkku on sen sijaan sukupuuton partaalle taantunut eteläinen laji, mutta ei Lapissa täysin tuntematon. Enontekiölle laji ei ole koskaan eksynyt, mutta eteläisessä Lapissa on aikoinaan ollut peltosirkun reviirejä, joista viimeisetkin ovat tyhjentyneet 2020-luvun alussa.

Peltosirkku on paahteisen viljely-ympäristön laji. Se vaatii asuinpaikaltaan pelto-aukean avaruutta ja kevätkauden mullospeltoja, joiden keskeltä löytyy kesantoja, puu- ja kiviryhmiä sekä ojanvarsia. Nykyaikainen tuotantotapa salaojineen ja tehoviljeltyine peltoineen on yhtenä syynä peltosirkkujen katoamiseen.

Peltosirkku on lisääntymiskaudellaan hyönteissyöjä, joten torjunta-aineet aiheuttavat puutetta ravinnosta.

Maatalousympäristön köyhtyminen ei ole peltosirkun romahduksen ainoa syy, mutta Suomessa ensisijainen. Muuttomatkoillaan Afrikkaan peltosirkku altistuu monenlaisille vaaroille. Peltosirkkuja pidetään edelleen Ranskassa suurena herkkuna, ja yhä jatkuva metsästys on esimerkki EU-lainsäädännön tehottomuudesta.

Metsästys on liian helppo selitys peltosirkun katoon. Lajin elinolosuhteet ovat heikentyneet Suomessa, mutta myös talvehtimisalueilla, joilla kuivuus koettelee muuttolintuja.

Punakylkirastas oli viikon 19 ja peltosirkku on viikon 20 luontoääni Yleisradiossa. Luontoäänet löytyvät myös Yle Areenasta.