Mielipiteet

Saamelaiskäräjävaalit lähestyvät, entä vaaliluettelo?

Jokaisen pohjoisen kunnan lappalaisuuden/saamelaisuuden arvostuksen tasapuolistaminen ja oikeudenmukainen kohtelu on tärkeää. Ymmärrän, että kaikki eivät ole saamelaisia, mutta ketään saamelaisjuurisia tai entisiä lappalaisia ei saa syrjiä, kun määritellään saamelaisuutta. Heidät tulee asettaa samaan asemaan kuin nyt jo valitut ovat, sillä valituista suuri osa on samoissa sukujuuritasoissa. Eikä ole ihan 100-prosenttista saamelaista – kysynpä, löytyyköhän?

Lapin alueella pitää ja tulee katsoa saamelaisuutta laajapohjaisesti, eikä jokin ryhmä saa yksistään päättää, ketkä ovat heidän mielestään saamelaisia. Lappi/saame kotikielenä, keneltä voit sen varmistaa, kun isovanhemmat ja vanhemmat ovat minunkin ikäluokalta varmaankin poistuneet? Haudalla ei voi enää kysyä ja pyytää kertomaan ensimmäistä äidinkieltä.

Toinen todella syrjivään johtava tapa on se, kun papit eivät ole esimerkiksi 1800-luvulla tai ei edes 1900-luvun alkupuolellakaan merkanneet kieli kohtaa: Lappi/saame. Nyt todella monet ovat joutuneet sen takia eriarvoiseen kohteluun, kun kielimerkintää ei ole eikä voi enää keneltäkään sitä varmistaa. Kieli on tärkeä osa kulttuuria, muttei se sitä määrittele yksistään – ei todellakaan.

Käyttääkö saamelaiskäräjien vaalilautakunta tätä perusteena kielivaatimukselleen, kun ovat havainneet tämän porsaanreiän ja mahdollisuuden perustella kielivaatimustaan korostetusti? Monet hylkäykset perustuvat juuri edellä mainittuun seikkaan, kun ei saada varmistettua kielivaatimusta äidinkielestä.

Muun muassa oma äitini oli hyvinkin kielteinen saamelaisuudelle jossain vaiheessa. Koulussa sitä ei heilläkään ylläpidetty, muun muassa Sodankylässä, Ylikitisen koululla - saati sitten ei ainakaan puhuttu 1930-luvulla, vaikka oli oppilaita saamelaisperheistä.

Haastattelin äitiä sukututkimusteni aikana, kun niitä saamensukuja liittyi häneen. Myöhemmin hän sitä kotona meille kertoili ja muuttui suopeammaksi. Elämäntavoissa se kyllä tuli esille, kuten ruuanvalmistuksessa tai käsitöissä. Minulle tuli sellainen käsitys kuunnellessani äitiä ja joitain muitakin vanhempia ihmisiä, että saamelaisuutta olisivat jotenkin useat jopa hävenneet omalla kohdallaan. Kuinkahan paljon on vastaavia tapauksia muun muassa näissä aina hylkypäätöksen saaneissa?

Totta kai rajat on vedettävä tässäkin asiassa, sillä eivät kaikki ole, eivätkä toiset halua olla saamelaisia. Mutta kaikkein pahinta, mitä voisi mielestäni tapahtua vaalilautakunnan valinnoissa, on sisäsiittoinen saamelaiskäräjien jäsenistö, johon valitaan edelleen vain heidän katsomansa suvut ja ihmiset. Esimerkiksi Inarissa on 10 suurta pääsaamensukua. Muun muassa eräs Aikion sukuhaara on polveutunut Muotkajärvi-suvusta Enontekiöltä ja pohjaa sukujuuria muun muassa Eira-sukuun käyttäen Inarissa Aikion nimeä. (Michel Månsson Muotkajärvi (1748-1825), syntymäpaikka Enontekiö, kuollut Inarissa, ollen Aikio nimellä)

Enontekiöltä ja muistakin Lapin kunnista, myös Kittilästä löytyy edelleen vahvaa lappalais-/saamelaiskäsityön osaajaa, muun muassa luutyö ja porosta saatavien osien hyödyntäminen ja valmistaminen käyttöön. Kittilän Kiistalan kylä on vanhaa saamelaisaluetta ympäristöineen pororaidon muuttaessa kylään 1750-luvun jälkeen ja kylä muodostuessa siitä. Lompolo ja Pulju ovat hyvin vanhaa saamelaisaluetta.

Enontekiö on hyvin vanhaa monisatavuotista saamelaisaluetta ollut aina. Näitä tulee puolustaa. Itse haluaisin saada tietoon pohjoisen alueen vanhoja hautakalmistoja, kuten mihin on haudattu muun muassa vanhat suvunjäsenet. Saamelaiskäräjien tulee käyttää oikeusministeriön saamistaan rahoista tietyn budjettiosan vanhojen saamelaishautapaikkojen kartoittamiseen, ja ne tulisi merkitä ja suojella, jotta ne säilyisivät myös tuleville sukupolville.

Kun saamelaiskäräjät hakee lisärahoitusta, eräs peruste heillä on: "Saamelaisen psykososiaalisen tuen yksikön toiminta". Tuo rahoituserä kuuluu syrjityille rahallisena korvauksena. Jo siksi, että mitä vuosien aiheuttama syrjintä on saattanut aiheuttaa meistä monille. Olemme saaneet todistella juuriamme, sekä on koettu monet hylkäykset vaaliluetteloon tai jopa mielivaltainen vaaliluettelosta ulosheitto. Ihminen on todellakin myös psykososiaalinen kokoonpano, siinä saamelaiskäräjät on kyllä oikeassa, mutta se korvaus kuuluu syrjityille.

Ei mitään lisärahoituksia pitäisi antaa ennen kuin tulisi suorittaa saamelaiskäräjien rahankäytöstä täydellinen tehotilintarkastus, esimerkiksi 1‒2 kautta taaksepäin. Tällaisia kyllä tehdään ‒ jopa aika useinkin, tiedän tämän taloutta opiskelleena. Niinpä haluaisin tietää 1‒3 tiliöintinimikkeiden kuittien ja rahoituserien yksittäiset ja tarkat vertailut. Yksi juttu on sekin, että johtokunnan on täytynyt hyväksyä rahankäyttöluvitukset ennen rahaerien käyttöä tietyissä johtokunnissa, onko näin toimittu? Usein edellä mainituissa tulee niitä ylilyöntejä, enkä tarkoita tässä, että saamelaiskäräjilläkään olisi tullut. Mutta liikemaailma on kovaa bisnestä ja politiikka kun siihen sotketaan ‒ valta sokaisee.

Oikeusministeriö voisi selvityttää saamelaiskäräjiltä rahoittajan vastuulla seuraavan kysymyspatteriston:

Annatteko vain pohjattomasti rahaa, kun on 1990-luvulla kerran sovittu ‒ pieni vinkkikö riittää, että rahaa lisää ja lisää tarvitaan?

Oikeusministeriö, oletteko tarkistaneet vuosittain, edes vaalikausittain, täyttääkö saamelaiskäräjät edelleen alkuperäiset ehdot kestävälle rahoitukselle?

Täyttääkö saamelaiskäräjien toiminta ja ideologia ne perusteet, jotka ovat olleet perustamisvaiheessa ehtoja rahoitukselle?

Ovatko rahoitukselle vaadittavat asiat täyttyneet niin kulturaalisesti, sukuja yhdistävästi, Suomen saamelaisia yhteen kokoavasti?

Tärkeimpiä asioita, onko kaikki saamelaisryhmät saatu yhteenkuuluviksi ja yhdessä toimimaan tasavertaisina ja demokratiaa noudattaen vai maksetaanko Valtion pussista siitäkin, että saamelaiskäräjien siittämä riitely on jatkunut ihan alkumetreiltä saakka, 1990- luvun lopulta ja jatkuen edelleen vuonna 2023?

Onko otettu huomioon, miten voivat tulevaisuuden saamelaiset – jälkipolvemme, kun he joutuvat näkemään vain riitelyn ja ahneuden tässä saamelaiskäräjien asiassa edelleen rehottavan?

Onko oikeusministeriöllä käsitystä ollenkaan saamelaiskäräjien toimintatavoista ja onko tuo riitaisuus annettu olla toiveena, että toimimattomuus ja riitaisuus hajottaa saamelaiskäräjät itsestään?

Viimeksi mainittu voisi tarkoittaa myös, ettei haluta tai ei ole työkaluja puuttua tähän jatkuvaan saamelaiskäräjien omavaltaiseen käytökseen.

KHO:n päätökset, oikeuskanslerin kantelu, eduskunnan oikeusasiamiehen kanssa asiointi tälläkin hetkellä KHO 4/2021 - Saamelaiskäräjälain 3 §:n 1-momentin mukaan, 1-3 kohdista, kohdat 1 ja 3 täyttyvät kohdallani.

Kirjoittaja on kittiläläislähtöinen sukututkija ja it-asiantuntija, joka nykyisin asuu Kirkkonummella.