Paikallisuutiset

Syytön selkälokki kärsii sukunsa pahasta maineesta

Kierteleviä selkälokkeja näkyy Enontekiöllä joinakin vuosina.

Lokkien suvulla on monesta syystä huono maine. Kaatopaikoilla ruokailevat lokit, jotka syövät muiden lintujen munia ja poikasia sekä häiritsevät joidenkin ihmisten elämää pesinnällään ja ääntelyllään, ovat saaneet syntitaakakseen myös lintuinfluenssan. Lokkiongelmat kärjistyvät Etelä-Suomessa.

Lokki kuin lokki, on yleinen ajattelutapa. Lintuinfluenssan tärkeimpiä levittäjiä ovat kuitenkin Suomessa naurulokki ja Atlantin rannoilla pikkukajava, joka poikkeaa monin tavoin varsinaisista lokeista.

Lintuinfluenssauutisten kuvissa vilahtelee myös mustaselkäinen selkälokki, jonka osuus epidemiaan on olematon. Selkälokki ei ole sellainen yhdyskuntalintu kuin naurulokki, joka altistuu sairauksille helposti.

Syytön selkälokki on joutunut kärsimään sekä sukulaistensa ominaisuuksien että elintapojensa tähden. Se on pitkän matkan muuttolintu, joka saapuu kotivesistölleen huhtikuussa ja lähtee kohti Länsi-Afrikan vesiä juuri näihin aikoihin.

Lapissa selkälokkeja pesii ainoastaan Inarinjärvellä. Kierteleviä selkälokkeja näkyy Enontekiöllä joinakin vuosina, osa Norjasta päin tulleita.

Selkälokki ovat kärsineet vuosikymmeniä vuosia heikosta poikastuotosta ja ympäristömyrkyistä, vaikka laji on puhtaiden suomalaisten järvien tunnuslintu, lokkien siniveriseksikin mainittu.

Selkälokin kohtaloksi voi koitua myös merilokkina tai harmaalokkina ammutuksi joutuminen, varsinkin vaikeasti harmaalokista erotettavan nuoren linnun.

Koko maan mitassa selkälokki on nykyään uhanalainen laji, jonka kanta on pudonnut pieneen murto-osaan 1950-luvulta.

Selkälokki on viikon 34 luontoääni Yleisradiossa, kuultavissa myös Yle Areenassa.