Muualta Lapista

Usva on hengenpelastaja ja sivutoiminen terapeutti – Katso videolta kuinka syyttömästä koirasta tuli syyllinen

Minä ja koirani on Inarilaisen uusi juttusarja, jossa koiranomistaja pääsee kertomaan oman lemmikkinsä tarinan.

Minä ja koirani: Usva

Oman koiran hankkimen oli Kaisun (Ljetoff) pitkäaikainen haave. Puheet omasta koirasta alkoivat jo lapsuudenkodissa Inarissa. Kaisun isä (Tarmo Ljetoff) toppuutteli kuitenkin eläinrakasta tytärtään sanoen, että sitten saat oman koiran, kun pystyt sen itse maksamaan ja asut omillasi.

Eräänä syksynä tuo lapsuuden haave toteutui kuin varkain Kaisun ollessa lomareissulla Lapissa. Hän oli vasta aloittanut eläintenhoitajan opinnot Kajaanissa ja koulunpenkillä hän tunsi, että elämässä oli koiran muotoinen ammottava aukko.

– Olin Ivalossa lomailemassa ja näin Facebookissa ilmoituksen, jossa kaksi koiranpentua, yksi uros ja yksi narttu, etsivät rakastavaa kotia. Ajattelin, että eihän se tee pahaa, vaikka niitä kävisi katsomassa. Soittelin Akujärvellä asuvalle Nyyssölän Katjalle, että voisin tulla joku päivä piipahtamaan. Ja noh, jokainen varmasti osaa laskea yhteen, että jos koirasta haaveileva ihminen käy ”vain katsomassa” koiranpentuja, niin mihin se visiitti sitten johtaa...

Kahden päivän päästä pieni neljänkuukauden ikäinen samojedinkoira Usva istui jo auton takapenkillä, matkalla kohti Kajaania.

Kun Usva kymmenisen vuotta sitten muutti uuteen kotiinsa, kuului perheeseen myös Kaisun avopuoliso Arttu (Vaarala) ja heidän yksivuotias Miuku-kissansa. Sittemmin perhe on kasvanut yhdellä kissalla, Viirulla ja yhdellä tyttölapsella, Aadalla (Vaarala).

– Koira tuli meille niin yllättäen, että eihän minulla ollut mitään hihnoja tai muita valmiiksi hankittuina. Ennen Kajaaniin lähtöä kävin täältä Ivalosta ostamassa valjaat Usvalle. Ja nuo samat valjaat ovat Usvalla käytössä vielä tänäkin päivänä. Olemme me vuosien varrella kokeilleet useampaa eri mallia, mutta mikään ei tunnu istuvan Usvalle yhtä hyvin, kuin nuo mitä käytettiin jo pentuna.

Kaisu kertoo, että Usva ei ole tupannut tuhoamaan omia tavaroitaan, vaan pitää niistä hyvää huolta. Kotoa löytyy valjaiden lisäksi myös samat lelut, jotka ovat kulkeneet muuttolaatikon mukana Kajaanista Ivaloon.

– Yhden käden sormilla voi laskea ne asiat, mitä Usva on kotona tuhonnut. Pari lattialistaa saivat kyytiä pentuaikana, ja tuhoutuivatpa myös yhdet Ismo Leikolan stand up-keikan liputkin.

– Miukullehan se oli kova paikka, kun Usvasta tuli osa meidän perhettä. Miuku oli perheen pomona niin kauan kunnes Viiru asteli kuvioihin ja otti kruunun itselleen. Usva on kiltti, ja kissat käyttävät sitä ominaisuutta häikäilemättä hyödykseen, Viiru tuppaa muun muassa viemään namit Usvan nokan edestä.

Pari vuotta sitten Usvan perhe kasvoi tyttölapsella. Kaisu kertoo, että Aadaa on pienestä pitäen opetettu kunnioittamaan eläimiä, ja perheessä onkin selkeät pelisäännöt; jos koira tai kissat hakeutuvat omalle paikalleen, niin ne saavat olla siellä rauhassa.

– Usva antaa kyllä Aadan tulla silittämään tai makoilemaan viereensä, mutta kun hellyydenosotukset menevät hänen mielestään ylitse, lähtee hän omalle pedilleen rauhoittumaan.

Katso video loppuun: Kaisu kokeili malttaako Usva odottaa, että saa luvan herkun syömiseen. Katso salakameran videolta miten syyttömästä Usvasta tuli syyllinen!

Video: Kaisu Ljetoff

Usva on asunut viimeiset pari vuotta Kaisun anoppilassa, Martan ja Jarmon (Vaarala) luona Ivalon Näverniemessä.

Usvan ja Martan välillä on erityinen side. Vuonna 2018 Usvalle myönnettiin sankarikoiran kunniamaininta.

Usva oli viettämässä erästä kesäkuun alun viikonloppua mökillä Artun vanhempien, Martan ja Jarmon kanssa. Varhain aamuyöllä Martta oli herännyt siihen, että hänen naamaansa nuoltiin. Naaman nuoleminen ei ole Usvalle tavanomaista, ja Martta nousi sängystä käyttämään koiraa pissalla. Pissalle se ei kuitenkaan alkanut, vaan pyöri vimmatusti ”ämmin” jaloissa. Kun parivaljakko tuli takaisin sisälle, oli Martta ihmetellyt, että miksi Usva katsoo häntä niin kummallisella ilmeellä, ja kysynyt että mikä on hätänä. Sanoja ei kuitenkaan tahtonut tulla suusta ulos, ja siinä vaiheessa Martta herätti Jarmon avuksi.

Ensin ambulanssi ja sen jälkeen helikopteri kiidättivät Martan Ouluun, jossa hänen saamaansa aivoinfarktia alettiin hoitaa.

– Usva on aina toiminut terapiakoirana, niin minulle itselle kuin meidän naapureille ja ystävillekin. Usva on ollut viime vuodet Näverniemessä lähinnä sen vuoksi, että heistä olisi Martan kanssa seuraa toisilleen.

Usva täyttäisi toukokuussa 10 vuotta, mutta seuraavaa syntymäpäiväänsä se ei ehdi nähdä.

Usvaa on jo pidemmän aikaa hoidettu nivelrappeuman takia. Nyt kipulääkkeetkään eivät enää tehoa, jonka seurauksena koira alkoi ontua. Ontumisen vuoksi koira vietiin eläinlääkäriin kuvattavaksi. Kuvien sivulöydöksenä havaittiin, että Usvan nisissä ja keuhoissa on kasvaimia.

– Diagnoosin myötä olen alkanut lähemmin seuraamaan Usvan hengitystä, ja huomaan, että hengityksen tarve on tiheytynyt. Sillä on selkeästi vaikea hengittää.

– Minä en halua että Usva kärsii. Tiesin jo koiraa hankkiessa, että jossain vaiheessa edessä on koiranomistajan vaikein tehtävä; omasta rakkaasta täytyy osata luopua.

Kaisun mukaan Usva on elänyt hyvän ja aktiivisen elämän. Se on ollut mukana pilkkireissuilla Norjan tuntureilla, kävellyt matkassa kesän kalastusreissuilla, juoksennellut Nanguniemen rantaviivalla ja nauttinut rauhallisista koti-illoista perheen parissa.

Erityisen hyvillään Kaisu on siitä, että viimeisen kuukauden ajan Usva on saanut elää oikeaa koiran elämää – herkut ja ulkoilu ovat maistuneet, eikä sen ole tarvinnut olla hetkeäkään yksin.

***

Usvan, kaverin, lähtö tekee ammottavan aukon jota kukaan muu ei voi täyttää. Vaikka tällä hetkellä tunteista pinnalla on lähinnä suru, on heti kakkosena kiitollisuus. Koirat ovat elämissämme vain hetken aikaa, niistä hetkistä kannattaa nauttia ja ottaa opikseen. Koira on jatkuvasti läsnä, eikä se tahdo kenellekään pahaa. Me ihmiset emme ole yhtä hyviä.

Vaikka Usvasta aika jättää, kulkee se aina mukana rakkaidensa sydämissä ja muistoissa.

Hyvää matkaa Usva.

– Ville