Ihmiset 

Tutkija: ”yhteisöllisyys ja sukurakkaus ovat metsäsaamelaisuudesta esiin nousevia kulttuuripiirteitä”

Kun professori Maria Lähteenmäki (o.s. Kustula) meni nuorena historian opiskelijana parturiin Helsingissä 1970-luvun lopussa, tämä alkoi puhua hänelle englantia.

– Miehän olen varmaan mustine paksuine hiukseni juuri saman näköinen kuin metsäsaamelaiset esivanhempani ovat olleet. Ei siis tarvi miettiä, miltä tutkimuskohteeni ovat näyttäneet, naurahtaa metsäsaamelaisten historiasta tutkimusta tekevä Maria Lähteenmäki.

Tarinallisesti kirjoitettu tutkimus lähtee liikkeelle yhdestä Syväjärvelle muuttavasta Aska-sukuisesta naisesta. Aska on yksi vanhimmista tunnetuista metsäsaamelaissuvuista Sodankylän lapinkylästä. 1600-luvulla suvun jäsenet esiintyvät yleisesti historiallisissa asiakirjoissa ja löytyvät myös ensimmäisistä kirkonkirjoista 1730-luvulta.

Eniten hämmästyttänyt asia tähän mennessä on ollut se, kuinka pitkään ihmiset elivät, vaikka olosuhteet olivat aika ajoin kuolettavan haastavat. Myös pitäjän sisäinen vilkas muuttaminen on yllättänyt Lähteenmäkeä.

– Valtava lapsikuolleisuus muuttaa kuolleisuuslukuja. Alle yksivuotiaita kuoli esimerkiksi hinkuyskään, kulkutauteihin ja synnytykseen. Myös naistentaudit ja katovuosien heikko ravinto tappoivat väkeä. Kun olen tutkinut lukuja tarkemmin, olen kuitenkin huomannut, että moni eli pitkään. 1800-luvulta alkaen alettiin asua taloissa, mikä alkoi vähitellen vähentää tiettyjä sairauksia, kun taloissa oli hygieenisempää ja savutonta. Ylipäätään kylissä elettiin yksinkertaista, terveellistä ulkoilma elämää, mikä pidensi elinikää.

Sodankylässä Maria Lähteenmäki kävi keräämässä viimeisiä aineistoja tutkimukseensa, jota hän alkaa viimeistellä. Keskeisessä asemassa tutkimuslähteinä ovat kirkolliset arkistot kuin myös esimerkiksi Samuli Paulaharjun alkuperäiset muistiinpanot hänen Lapin matkoiltaan. Lähteenmäki on myös vieraillut eri puolilla Sodankylää puhuttamassa ihmisiä ja tutustumassa tutkimuksessaan esiintyviin paikkoihin.

Lähteenmäki työskentelee Suomen historian professorina Itä-Suomen yliopistossa Joensuussa. Venäjän rajasulku on tarjonnut hänelle tilaisuuden keskittyä tutkimuksessaan Lappiin. Aiemmin hän on tehnyt Karjala-tutkimusta, mitä on tällä hetkellä aika mahdotonta tehdä, kun Venäjän puolen arkistot eivät ole käytössä. Itä-Suomen yliopisto on katkaissut tutkimusyhteistyön Venäjälle Ukrainan sodan vuoksi.

– Olen jo pitkään halunnut palata vuonna 1999 julkaistun Jänkäjääkäreitä ja parakkipiikoja-teokseni maisemiin tänne kotoiseen Sodankylään. Kun Jänkäjääkäreissä käsittelin Lapin sota-aikaa paikallisten ja rivisotilaiden näkökulmista, uudessa tutkimuksessani palaan ajassa taaksepäin Sodankylän seudun alkuperäisväestön, metsäsaamelaisten elämänmenoon 1700-luvulta lähtien aina 1900-luvun alkuun.

Emme ole saamelaisia, emmekä suomalaisia. Olemme metsäsaamelaisten jälkeläisiä, oman kulttuurimme kantajia.

Akateemisissa Lappi-tutkimuksissa Sodankylän metsäsaamelaisia on Lähteenmäen mielestä käsitelty kohtuuttoman vähän.

– Metsäsaamelaisten historia on vielä kirjoittamatta. Jos heitä on tutkittu, pääpaino on ollut maanomistusoloissa. Oma tutkimukseni seuraa tarinallisesti tavallisten ihmisten elämää.

Lähteenmäki korostaa, että Sodankylän seutu on kulttuurisesti sekoittunutta rajamaata Ylä-Lapin saamelaisten ja etelän moniäänisten suomalaisten välissä, nykyään Saamenmaan ja napapiirin välissä.

– Kuten muuallakin, rajaseutuja ei ole koettu kaikkein seksikkäimmiksi tutkimuskohteiksi ja siksi Keski-Lappikin on koettu vähemmän kiinnostavaksi harmaaksi vyöhykkeeksi, mitä se ei oikeasti ole. Uudella tutkimuksellani haluan innostaa tutkimaan muitakin esivanhempiemme kulttuurimuotoja kuin elinkeinoelämää.

Tutkijaa kiinnostaa se, miten Keski-Lapissa kaksi kulttuuria, metsäsaamelaisuus ja suomalaisuus ovat eläneet rinnakkain, lomittain ja osin jännitteisessä suhteessa. Saamelaistutkimukseen Lähteenmäki peräänkuuluttaa avaruutta ja suvaitsevuutta tunnustaa pohjoisten kulttuurien erilaisuus.

– Emme ole saamelaisia, emmekä suomalaisia. Olemme metsäsaamelaisten jälkeläisiä, oman kulttuurimme kantajia.

Lähteenmäen mukaan osa Sodankylän nykyisistä asukkaista jatkaa elämän tapaa, jolla tavalla täällä on eletty vuosisatoja. Taito tulla vähällä toimeen on metsäsaamelaisia yhdistävä piirre.

– Halu elää vaatimattomasti ja yltiökulutusta välttäen on piirre, jonka haluan nostaa metsäsaamelaisuudesta esiin. Myös yhteisöllisyys ja sukurakkaus ovat metsäsaamelaisuudesta esiin nousevia kulttuuripiirteitä.

Lähteenmäki ei arkaillut ryhtyä tutkimaan metsäsaamelaisuutta, vaikka metsäsaamelaisten olemassaolosta kiisteleminen onkin yksi juonne saamelaiskiistassa. Hän ei ole arkaillut tarttua saamelaisten historiaan, vaikkei olekaan itse saamelainen.

– Eihän avaruuden tutkijankaan tarvitse olla kosmonautti tai ufo voidakseen tehdä akateemista tutkimusta.

Lähteenmäen mielestä nyt on viimeiset hetket taltioida metsäsaamelaisten historiaa ja perintöä, sillä maailma muuttuu kiivaassa tahdissa – jopa niin kiivaassa, että jo 50 vuoden kuluttua Keski-Lapinkin asukkaat voivat näyttää aivan toisilta kuin nyt.

– Koen, että nyt jos koskaan on aika profiloida Keski-Lapin metsäsaamelaisten ja muidenkin täällä asuneiden kulttuuria ja perintöä. Inarin metsäsaamelaispiireissä, samoin kuin Ruotsin Lapin puolella, on tehty loistavaa työtä heidän kulttuurinsa tunnetuksi tekemisessä.

Tutkimuksellaan hän haluaa kunnioittaa omia esivanhempiaan ja jättää tulevaisuuden lappilaisille tieteellisin perustein tehdyn tutkimuksen siitä, miten täällä elettiin ennen heitä.

Tutkija kannustaa mahdollisimman monia metsäsaamelaisten jälkeläisiä tekemään sukututkimuksissaan Dna-testejä, jotka lisäävät tietoa esivanhempien pitkistä perimälinjoista.

– Menneisyyden tutkimus liittyy elämänhallintaan: mitä parempi oman menneisyyden tuntemus on, sitä parempi elämänhallinta ja ymmärtämys siitä on, mistä elämässä on ylipäätään kyse. Kun tutkit historiaa, et ole koskaan yksin.

Maria Lähteenmäki ei ole minkään metsäsaamelaisyhdistyksen jäsen, mutta hän lupautuu mukaan, jos ryhdytään luomaan esimerkiksi vanhoihin historiallisiin dokumentteihin perustuvaa metsäsaamelaista pukua, jollainen hänen mielestään olisi tarpeen luoda.

– Pukeutuisin ylpeänä sellaiseen esimerkiksi juhlatilaisuuksiin.

Lähteenmäki on marraskuussa mukana Kersilössä järjestettävässä Lapin sota-aikaa käsittelevässä seminaarissa.